Vuosikatsaus osa 2. syksy

Käynpä vielä läpi tämän vuoden syksyn. Tänä vuonna se kesäkesä tuli vasta myöhään, mutta tuli onneksi. Koko syksy oli lämmin mutta sydän sai kokea monta surun hetkeä putkeen. Ensin hautasimme kissamme Epun, sitten lähti vielä kaksi ihmistä lähisuvustamme. Todella raskas syksy, ja todella toivon että ensi vuonna on tiedossa siinä suhteessa parempi vuosi.

Tämän vuoden heinäkuu oli edelleen kelien suhteen melko kehno. Muutama lämmin päivä kuitenkin oli joukossa, ainakin kuvien perusteella. Heinäkuussa maalasimme aitaa, Sami remppasi keskimmäistä kuistia. Rakensimme lavoista meille terassin. Kävimme ystävän kanssa Fiskarsin antiikkipäivillä tekemässä löytöjä. Vietimme Samin kanssa hääpäivää ja olimme yön hotellissa Helsingissä. Tällä kertaa emme viipyneet pidempään, kun Nestori oli niin pieni. Sadepäiviä käytin yllättäen kodin sisustamiseen ja mm. järjestin makuuhuoneen kalusteet uudelleen.

Elokuussa tuli vihdoin ne helteet. Mikillä alkoi koulu, ja hellekeleissä alkoikin. Samille sattui todella sopivasti isyysvapaat just tohon hellejaksolle. Sehän tarkoitti sitä, että saatiin hirveästi aikaan. Sami korjasi keskimmäisen kuistin, maalattiin taloa, nautittiin keleistä.
Olin Mikkolassa Our house-tapahtumassa myymässä sisustuskirpparilla. Silloinkin oli kuuma.
Heinäkuussa meillä myös kuvattiin Unelmien talo ja koti-lehteen. Se juttu on tulossa ensi kesänä. Ihania kuvia tulossa, odotan innolla!
Ostin vihdoin kauan haaveilemani Mathieu Challièresin La Volière-valaisimen. Mä tykkään siitä edelleen niin lujaa, että marraskuun ruotsinreissulla ihailin noita kaupassa, vaikka mulla on oma kotona! Nyt haluaisin pienen pöytäversion myös aulaan…
Elokuussa aloitettiin myös Mikin kanssa geokätköily.

Syyskuussa oikeastaan meillä alkoi vasta kunnolla arki. Sitä oikein odotti jo, kun päivään sai ryhtiä. Blogissa pohdin myös tulevaisuuden suunnitelmia töiden suhteen. Syyskuussa poltettiin ekat klapit uuneissa ja asettelin ekat valonauhat Mikin huoneeseen. Siivoilin keittiötä kunnolla ja samalla vaihdoin hiukan järjestystä. Maalasin myös keittiöön liitutauluseinän.

Lokakuussa alkoi surullinen aikakausi. Ensimmäisenä kissamme Eppu menehtyi täysin yllättäen… Vieläkin Epun kuvaa katsoessa voin tuntea, miten pehmeältä Epun turkki tuntuikaan. Mulla on jäänyt tosi vahva ”tunnemuisti” Epusta. Kaipa sitä päivittäin silittää kissaa niin paljon, että se jää vahvasti mieleen, miltä turkki tuntuu kättä vasten.
Lokakuussa teimme perheen kesken pienen reissun Tampereelle. Lokakuussa myös maalasin keittiön tuolit uuden värisiksi. Muutenkin kerroin vähän kalkkimaaleista enemmänkin blogissa.Lokakuussa oli myös Nestorin ensimmäiset synttärit.

Marraskuun alussa muistelin edellistä jouluamme, sekä laitoin joulutähdet olohuoneen ikkunaan. Marraskuun puolivälissä alkoi myös meidän perheen sairastelukierre, joka ei vieläkään ole loppunut… Nenä vuotaa nytkin jokaisella.
Marraskuu toi mukanaan lisää suru-uutisia. Maailmamme pysähtyi taas hetkeksi. Samana päivänä kun Pariisissa hyökättiin, yksi läheisemme poistui taivaaseen…
Marraskuussa askarreltiin, tein Mikille joulukalenterin sekä kävin Ruotsissa ystävän sekä Nestorin kanssa. Nestori oppi kävelemään.

Joulukuussa tapetoitiin vähän aulaa, ja kerroin blogissa rempan etenemisestä ja suunnitelmista aulan osalta. Sain myös paljastaa, että blogini muuttaa tammikuussa. Joulukuu oli myös kovin sateinen. Kunnes nyt loppuun iski nämä pakkaset.
Joulukuussa menetimme taas läheisen. Hänen kohdallaan se ei oikeastaan tullut yllätyksenä, ikää ja sairastelua oli jo paljon. Sehän ei silti surua poista… Meillä vuosi siis alkaa ikävästi hautajaisilla…

Näitä kuukausia läpikäydessä, huomaan miten kevät oli jotenkin niin valoisa ja iloinen tunnelmaltaan, syksy taas ei niinkään. Koska loppuvuotta varjosti nämä läheisten poismenot, ja jatkuvat sairastelut, ei olo kovin mahtava ole ollut. Maailman uutiset ei myöskään ole iloa lisänneet.

Tunnen kuitenkin taas kasvaneeni paljon henkisesti, ja kaiken tämän keskellä iloitsen pienistä asioista. Uusi vuosi pistää miettimään taas elämää. Mitä siltä haluaa. Ehkä enemmän kuitenkin mietin, että kunpa saisin ensi vuonna pitää kaikki läheiset ympärilläni, terveinä ja onnellisina.
Näiden ajatusten keskellä ei auta kuin nostaa pää ylös, ja katsoa innolla tulevaan.

Nyt toivotan oikein ihanaa uutta vuotta teille kaikille! Me olemme vuodenvaihteen ihan vain kotona, ehkä kilistämme Samin kanssa, tuleehan meille tuolloin jo 9 vuotta yhteiseloa täyteen.

Vuoden alkuun kerron sitten ensi vuoden suunnitelmia. Ei mitään suurta, mutta aina pitää olla jotain suunnitelmia ja haaveita.
Entä toteutuiko vuosi sitten tehdyt uudenvuodenlupaukset? Siitäkin lisää sitten.

Hyvää uuttavuotta!

-Henna-

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *