Virkattu torkkupeitto

Sain vihdoin yhden käsityön valmiiksi.
Nimittäin tämän mummonneliöistä tehdyn torkkupeiton.
Tätä oli oikeastaan ihan mukava tehdä. Mukavampi kuin aiemmin tekemäni vastaava peitto joka oli täysin valkoinen. Tässä sai vähän leikkiä värien kanssa. Tosin erivärisiä lankakeriäkin oli sitten ympäri sohvaa kun väriä joutui vaihtamaan koko ajan.

En tiedä vielä mihin tämän laitan. Poika kinusi tätä omaan huoneeseen, mutta katsotaan nyt.
Tällä hetkellä se roikkuu tuossa tuolissa olohuoneessa ja lopullinen paikka löytyy vasta muuton jälkeen.

Tämän värit ovat upeammat luonnossa mutta tämä kertoo hyvin miten olen nyt väreihin hurahtanut.
Koko talo ei tule näyttämään tältä, vaan tällaisia värikkäitä juttuja sielä täällä niin hyvä tulee.

Ihanaa päästä aloittamaan joku uusi työ tämän ison työn jälkeen, ehkä jopa jokin joululahja?

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Uu, hienoa. Montako palaa tuohon tuli ja minkäkokoinen tuo on? Itsellä on iso nippu noita neliöitä odottamasssa yhteenvirkkaamista.. en ole vain saanut vielä aikaiseksi virkata paloja yhteen.

  2. 2

    sanoo

    Ihana peitto! Omani on pahasti alkutekijöissään…Monta viikkoa ollut taas jossain korin pohjalla poissa silmistä. Jos tekis palan per päivä, niin pianhan tuo valmistuisi. Voi, missä viipyy mun inspiraatio?

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Ihana! Täällä "osin samaan työtä tekevä" kaipaisin edes hiukan juttuja taas työstäsi. Ei siis tietenkään mitään tarkkoja juttuja, mutta vähän montako/minkä ikäistä sulla on nyt hoidossa, mitä puuhailette päivän aikaan…ihan vaan edes vähän =)

  4. 6

    sanoo

    Hieno, ja tykkään että on värikäs. Teksii mieli aloittaa itsekin, mutta pelkään että kesken jäisi!

  5. 8

    sanoo

    Tosi hieno! Mulla on kanssa menossa pieni sukkaprojekti jämälangoista ja kirjavaa tulee, vaikka olenkin niin yksivärisen ystävä, kun vaan voi. Tuollanen peitto olis kyllä ihana, mutta entäs se päättely vai virkkasitko kaikki langanpäät siinä samalla piiloon?

  6. 10

    sanoo

    Didi: Tuo on noin 90×125 cm. Ei mikään hirmu iso mutta lämmittää mukavasti varpaita täällä kylmässä talossa.:) Paloja siinä on 11×8 eli 88. Lisäksi tuota reunusta joku 4-5 cm.
    Hui kun tuntuu isolta tuo palamäärä, miten olenkin jaksanut.:D
    Mun mielestä se palojen yhteenvirkkaus on ihan kivaa koska sitä voi tehdä tv:tä katsellessa ja siitä näkee pian lopputulosta.:)

    Saranella: Kiitos! Oi oi, tiedän tunteen. Sun täytyy vaan saada kaivettua se lanka ja puikko sohvalle tms siihen käden ulottuville niin kyllä sitä sitten tulee tehtyä aina siinä istuessa.:) Mä myös raahasin aina kylään ym pari lankaa ja puikon. Siinä kaverin kanssa juorutessa valmistui aina monta palaa!:)

    Wilhelmiina: Kiitos!:)

    Niina: Kiitos! Niinpä. ja itse saa sellaisen kuin haluaa.:)

    Anonyymi: Ihana: "ihan edes vähän":D Mä en valitettavasti voi kertoa…meidän kriisiperhehoitajien bloggailua ei katsota oikein hyvällä, enkä uskalla kirjoittaa koska pelkään että joudun vielä sulkemaan koko blogin siitä hyvästä…
    Päiväpuuhailut meillä on ihan sitä normaalia lapsiperheen puuhailua. Ei siinä oikein ole kerrottavaa..:D

    Katja: Kiitos! Ei sitä tiedä, jospa vaikka oikein innostut?:)

    Ruususuun äiti: Kiitos!:)

    Pampula: Kiitos! Kuulostaa kivalta!:) No mä opin viime kerrasta sen, ettei kannata kaikkea päättelyä jättää viimeiseksi, muuten tulee turhautuminen. Mä päättelin aina yhden palan valmistuessa sen palan heti. Peiton valmistuessa sitten vielä ne paloja yhdistävät langat. Aika nopeastihan se tulee siinä tv:tä katsellessa taas tehtyä.:) Lopuksi silitys on hirmu tärkeää!

    Jii: Kiitos!

  7. 11

    sanoo

    Mulla taitaa paloja olla vasta jotain 30!! Mä en saa ikinä peittoani valmiiksi 😀 Pitää varmaan pitää virkkuusulkeiset taas joku vkl.. tai pitää Frendit -maraton ja virkata samalla 🙂

  8. 14

    sanoo

    Didi: Haha, kyllä sä saat.:) Se 88 tuntuu hirmumäärältä näin, mutta mullakin oli tavoite että tyyliin yksi päivässä, ja ei ole kiire valmistua. Kun puikko ja langat on aina esillä, ja niitä kuskaa mukaan junaan, kylään tms niin niitä valmistuu ihan huomaamatta.:)

    Saara: Huh, mitenhän mä selittäisin…Mä laitan palat oikeat puolet vastakkain ja virkkaan reunojen silmukoiden sisäreunasta piilosilmukoita.

    Niina: Kiitos!:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *