Viirinauha

Sain eilen illalla hetken aikaa ommella. Taas mietin että miksi en ota tällaista aikaa useammin, siitä kun tulee niin hyvä mieli! Se arki vaan menee niin nopeasti ja usein Sami on remonttitöissä illat.
No, joka tapauksessa, tein pari juttua lastenhuoneeseen jotka on pitänyt jo ajat sitten tehdä.
Ensinnäkin tein valmiiksi huoneeseen tuollaisen lyhyen viirinauhan. Nämä on kivan näköisiä, ja sopii todella hyvin tänne korkeisiin huoneisiin. Korkeaa huonetta kun on vaikeaa hyödyntää, mutta näillä saa jotenkin sellaista ”kerroksellisuutta”.
Luultavasti teen vielä toisen jotta saan tästä pidemmän. Lisäksi tarkoitus olisi tehdä vielä esim. vaaleanpunasävyinen jota voi pitää vaikka keittiössä tai kesällä ulkona.
Lipuissa on samat kankaat kuin päiväpeitossa jonka tein Mikille joskus reilu vuosi sitten.

 Näytin jo joskus aiemmin tehneeni leikkipatjoille päällisiä. Sain vihdoin ja viimein tehtyä tuon neljännen ja viimeisen patjan. Nämä ovat edelleen lapsilla suosiossa, milloin missäkin leikissä. Viikonloppuna Miki nukkui yön näistä tehdyssä majassa. Nyt nämä ovat jatkuvasti lattialle levitettynä. Opetin viime viikolla lapset tekemään kuperkeikkoja ja niitä ovat sitten tehneet tuntitolkulla näiden päällä.:)

Kissoilta vielä sellaiset terveiset, että hyvin voidaan ja Epun leikkaus kannatti. Pojat eivät tappelee enää läheskään niin paljon, ja Eppu pysyy paremmin pihalla. Vaikka poika onkin edelleen aikamoinen seikkailija, niin poikaa näkee paljon enempi nykyään.
Osku seuraa mua jatkuvasti, ei mene oikein edes uloskaan ennen kuin minä menen. Nytkin kun olen sohvalla, se nukkuu tossa vieressä. Kohta menen keittiöön, se luultavasti tulee perässä. 🙂 Nyt Epustakin on tullut seuraaja, tosin todella paljon vähemmässä määrin.
Hiiriä myös metsästävät ihan joka päivä. Pakko pitää ovea jonkin verran kiinni kun ollaan ulkona, muuten sisällä odottaa aina kuollut hiiri-yllätys… Eli hiiriä, tai mitä lie minimyyriä ovatkaan, täällä on näköjään todella paljon. Kissoista on siis iso hyöty, mutta ei kauhean kivaa kun raatoja on joka paikassa…

Enää mä en kilju niin pahasti, mutta en kyllä koske raatoihinkaan. Mies saa hoitaa sen homman suosiolla!

Oli silti maailman paras päätös ottaa nämä poitsut meidän perheeseen.

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Noi patjat on kyllä NIIIIN hienot. Katkasitko tavis patjan kahtia vai minkä kokoisia patjat on? Onko toi päällinen irrotettava (ja vetsarilla, tarranauhalla vai millä)Kankaat on vielä niin makeat!
    Tosiaan ei paras lelu ole se kallein tai matka maailman ympäri, parasta aikaa voi olla hauska leikki ystävien kanssa tehden kuperkeikkoja ja majoja…

  2. 2

    sanoo

    Kiitos! Joo mä katkaisin tavallisen parin metrin pituisen patjan saksilla kahtia. Tosin jos tekisin nyt, laittaisin ehkä kolmeen osaan tms…Tai toi koko on istumiseen ym just passeli, mutta majahommissa meinaa taipua liikaa…toinen vaihtoehto olisi laittaa vaikka kaksi patjaa päällekäin yhteen pussiin. Olisi ainakin jämäkkä.

    Mä tein ensin niin että eka patja oli napilla. Lopulta olin fiksumpi ja tein yksinkertaisesti sellaisen systeemin kuin tyynyliinoissa. Että kangas menee vähän päälekäin takaa ja siinä on vaan se aukko. Ymmärtääköhän kukaan?:D
    Helppo ja nopea systeemi joka kestää leikkiä parhaiten.:)

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Aivan ihanat viirit. Ja noi patjat, oispa meilläkin tilaa niin vois tehdä tytöille tuollaiset.

    Mistä noi Mikin ihanat haamupurkit on? Ne ois niin hyvät vanhemman tytön huoneeseen, tykkää nimittäin mustasta, valkoisesta ja haamuista =)

    Kiva kuulla että kisuliinit ei tappele, ainakaan niin paljon kun ennen.

    Kiitos taas kuulumisista =)

    -tintti-

  4. 4

    sanoo

    Nyt olen lueskellut kaiken. Te olette rohkeita, kun ostitte aution ja "valloitetun" talon. Tosin ymmärrän sen hyvin, että juuri siksi sen hinta oli saavutettavissa. Me kun omaa asemaa etsimme, niin yksi iso plussa tässä Immolassa oli se, että täällä oli asuttu melkein koko aseman olemassaolon ajan. Joskus 70-luvulla oli ollut tyhjänä ja silloin täälläkin oli majailtu "runkkaamassa", mutta siitä oli onneksi tiedotettu seinillä vain lyijykynällä vaatimattomasti.

    Olen miettinyt, tohtisinko tyrkyttää meitä paikallislehteen, se olisi hyvää mainosta firmalleni. Teitä taidettiin tulla jututtamaan ilman omaa aktiivisuuttanne lehtien suuntaan?

    Minusta Hesarin pitäisi poistaa juttujensa yhteudestä kommentointimahdollisuus ihan kokonaan. Laadukas lehti menee ihan pilalle, kun kaiken maailman höyrypäät pääsevät siellä arvokkaita mielipiteitään kertomaan!

  5. 5

    Jenna sanoo

    Voi Henna oon niiiiin kade sulle (no.. monestaki asiasta) mut eniten siitä et oot niin aikaansaava!! Aina teet tai suunnittelet jotain! Mä ite oon tällänen laiska löhöilijä (joka on nytki koko aamun maannu partsilla tai datannu)… Noi viirit on tosi kivat 🙂 Ja nyt mä lähen lenkille! Ehkä auttaa huonoon omaan tuntoon xd Tai eniten kyl auttais et lopetan sun blogin lukemisen.. xDD

  6. 6

    Henna/Koti Asemalla sanoo

    Kirjoitan anonyymina bloggerin ongelmien vuoksi.

    Tintti: Purkit on ostettu joskus kauan sitten kodin anttilasta.
    Kiitos!:)

    Susanna:Niinpä. Monet kiinnostuneet kävivät taloa katsomassa mutta säikähtivät tageja ym. itse näin vain talon sellaisena kuin se olisi valmiina. Sukulaisetkin kauhistelivat ja monet lyttäsi koko idean alkuunsa. Sitäpaitsi tagien poisto ja siivous on pienin työ täällä vaikkakin näkyvin.
    Lopulta saimme talon oikein hyvään hintaan koska kukaan muu ei tätä halunnut. Olimme siis todella onnekkaita.:)

    Miksi et voisi kysyä lehdeltä ovatko kiinnostuneet? Varmasti monia kiinnostaisi lukea teistä. Ihme ettei juttua vielä ole ollut! Meillähän kävi niin että hyvä kun oli avaimet vielä edes kädessä niin kolmesta lehdestä tuli haastattelupyyntö! Olimme ihan hämmästyneitä mutta koimme että meidän tapauksessa julkisuudesta on etua. Saimme just ihmisten tietoon että täällä asutaan ym. Emme siis itse pyytänyt haastatteluja.
    Totta, tuli kyllä meidänkin hesarin juttuun todella ala-arvoista kommenttia…

    Jenna: Haha! No, oon mäkin oikeasti aika laiska. Välillä tulee tollaisia puuskia kun pitää tehdä hulluna kaikkea. Sun iässä en todellakaan tehnyt mitään, se into käsitöihin ym tuli vasta myöhemmin. (tai kyllä mä lapsena tein )Olisin nauranut jos joku olis mulle sun iässä sanonut että omistan tällaisen talon 27-vuotiaana ja hoidan kolmea lasta…:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *