Tuunattu työpöytä

 Mä esittelin tammikuussa meidän varastosta löytynyttä työpöytää jonka suunnittelin muuttavani ihan uuteen uskoon. Tässä se nyt on! Tosin taisin intoilla liian aikaisin, tuossa kuvatessani sitä mietin että joudun varmaan sittenkin maalaamaan sen vielä toisen kerran tänään… Se kiiltelee nyt paikoin koska paikkailin sitä vähän. Paikkailu ei taida kuitenkaan riittää, joten parempi maalata se nyt ettei jäi harmittamaan.

 Tästä nyt kuitenkin näkee vähän lopputulosta. Oliko väri vähän yllättävä meidän värimaailman keskellä?:)
Mä ajattelin heti että tuon ainoa oikea väri on musta. Upea se nyt onkin, ihanan mattamusta! Sami oli todella tyytyväinen, ja Miki kinusi pöytää itselleen.:D Tuohon vielä muutama esine ja pari tummaa taulua niin työpiste on valmis. Laitoin pöydän meidän olohuoneeseen pönttöuunin viereen, siinä olleen peilipöydän tilalle. Tuoli ei ole vielä se oikea, mutta menköön paremman puutteessa. Joka tapauksessa pöytä tasoittaa kivasti olohuoneen muutoin niin hempeää tunnelmaa.
Maalasin pöydän Ottossonsin pellavaöljymaalilla, jota saa esim Lundagårdista. Tilasin tuollaisen ihan pienen näytepurkin joka riittää mainiosti toiseenkin kerrokseen, onhan nuo perinnemaalit niin riittoisia ettei uskoisikaan! Ja ai että miten hyvälle se tuoksuukaan!
Mä en aiemmin ole huonekaluja maalannut pellavaöljymaalilla koska noita kirkkaita värejä ei oikein saa niistä… Suosittelen silti tuotetta varsinkin vanhoihin kalusteisiin. Se on luonnollinen, riittoisa ja siten edullinen, ja sillä saa kaunista jälkeä. Sanotaan myös että sen pitäisi kulua kauniisti ajan kanssa, eikä ikävästi lohkeillen.

Pöytähän näytti siis tältä aiemmin. Suttuinen, likainen, kulunut, täynnä tarroja ja toinen nuppikin puuttui. Tilalle ostin valkoiset soikeat posliininupit.
Kuitenkin, pakko varmaan maalata vielä se toinen kerta, joten vielä täytyy viikko ainakin odottaa ennen kuin sittenkään saan pöytää paikalleen…

No ei se mitään, nimittäin Ikean divaani tuli tänään kuljetuksella, joten saan viikonloppuna jotain uutta kivaa olkkariin!:) Kiitos äipälle tästä!:)

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    No onpas meillä ollut samanlaiset puuhat; minäkin olen täällä häärinyt pienen "työnurkkaukseni" kimpussa ja maalisutia on heiluteltu siihen liittyen. 🙂 Pöytä meillä tosin jäi puunväriseksi.. Löysin ihanan värin työtuoliin, mutta hupsista, tuolipas muuttikin ihan muualle! Niin se alkuperäissuunnitelmat aina muuttuu lennossa.. 😀
    Hirmu kiva tuli sun mustasta pöydästä, täytyy varmaan ihan oikeasti perehtyä noihin pellavaöljymaaleihin!

    • 1.1

      sanoo

      No ni! Eiks oo IHANAA puuhaa?:) Kun saa itsekseen maalailla ja tuunata, niin rentouttavaa!!:)
      Niinhän ne suunnitelmat muuttuu, kun ei ne asiat aina näytäkään samalta kuin kuvitteli, mut pääasia että paikka löytyi! Pahinta on omistaa joku ihana juttu jolle ei löydy paikkaa…
      Joo suosittelen kokeilemaan! Mä jotenkin pelkäsin että niitä olis hankala käyttää, mutta ei tosiaan! Ainut hankaluus on hidas kuivumisaika, mutta se ei haittaa kun lopputulos on niin ihana!:)

    • 5.1

      sanoo

      Kiitos! Joo hioin ihan hulluna, siinä oli paksu lakkakerros ja toi pinta oli tosi epätasainen, kulunut ja pinttynyttä likaa täynnä… Ties kuin kauan tuokin seisonut ulkovarastossa ötököiden armoilla..:( mutta siis ihan käsin hiekkapaperilla hioin aina vähän kerrallaan. Sen mitä kädet kesti.:)

  2. 6

    sanoo

    Onpa melkoinen muutos! Itse en olisi millään uskaltanut maalata mustaksi, mutta hyvinhän se näyttää tuohon pöydän malliin sopivan!

    Olen muuten aina ihmetellyt tuota tapaa, että mööpeleihin pitää liimata kaikenmaailman tarroja, meillä kotona ei saanut ikinä niin tehdä, ja olen jaksanut moosestaa asiasta myös omille lapsilleni. Mulla oli muuten tuollainen samanlainen vihreä "vappukukka"-tarra ensimmäisessä omassa autossani 😀

    • 6.1

      sanoo

      No joo, itsekin mietin ensin jotain puunväriä, tai valkoista tms mutta jotenkin aattelin että se tulisi enempi esiin mustana. On nyt näyttävämpi ja kauniit kapeat jalat erottuu.:)
      Joo sama juttu. Meillä ei kanssa saanut liimata, ja jos joskus joku salaa liimasi niin sai kyllä kuulla kunniansa! Tosin en muista oisko kukaan edes uskaltanut.:D
      Sama juttu nyt meillä, Mikillä on tarravihkoja sun muita joihin saa liimailla, jotkut hoitolapset on liimaillu mm. lattiaan mutta onneksi nykyajan tarrat on niin surkeita etteivät liimaudu niinkuin ennen.
      Heh, Samin hippimummo taas liimasi noita mökin soutuveneen kyljen täyteen.:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *