Tarina kuisteista

Tällä kertaa ei niin kauniita kuvia.
Mun on pitänyt tästä aiheesta jo moneen kertaan kirjoittaa, mutta jotenkin tämä aihe masentaa niin ettei ole huvittanut. Nyt kun asialle ei tänä vuonna enää juuri mitään voi, niin kirjoitan kuitenkin.
Meidän tarkoitus oli tänä vuonna aloittaa talon maalaus ja kuistien korjaus. Meillä kävi myös erittäin ihanasti, koska saimme tähän kaikkeen museovirastolta avustusta. Keväällä vielä ajattelimme että miten ihanaa, saamme isoon työtaakkaamme apua ja helpotusta.
No eihän se niin sitten mennytkään…
Tavoite oli teettää hajoitetut ulko-ovet muualla, teettää kuistien korjaukset ammattilaisella ja maalata taloa ahkerasti itse sekä talkooporukalla.

Kuten kaikki tietää, tämä ei todellakaan ollut maalarin kesä. Maalaus ei yksinkertaisesti onnistunut juuri koskaan, koska kokoajan sataa. Petrooliöljymaali kuivuu monta päivää, ja hyvä yritykseni maalata kuisteja, tyssäsi sateeseen. Sain myös maalata kuisteja uudelleen sateen pilattua maalikerroksen.
Kuistit taas….Tilasimme mukavantuntuiselta ja ammattitaitoiselta henkilöltä työn. Tämä henkilö tuntui heti ymmärtävän missä perinnekorjauksessa on kyse. Vaihtoon menee vain pakollinen puu, mutta mahdollisimman paljon säästetään ja kuistit pitää tietenkin tehdä aivan entisen näköiseksi. Hän pisti työntekijänsä hommiin. Hyvin pian kuitenkin selvisi että kuistit ovat pohjasta aivan tuholaisten tuhoamat. He ehdottivat ties mitä painekyllästettyä puuta rakenteisiin (hyi!) ja pyysimme pari päivää miettimisaikaa. Emme saaneet häntä kuitenkaan heti kiinni ja työn aloitus viivästyi enemmän kuin pari päivää. 
Lopulta kirvesmies oli pari päivää töissä ja ilmoitti heti jäävänsä kolmen viikon lomalle… Loman jälkeen hän teki taas muutaman päivän, kunnes ilmoitti että hänet on nakitettu erään ohjelman kuvauksiin hommiin, sielä menee pari viikkoa….Taas paluu meille pariksi päiväksi, ja taas hänet nakitettiin kuvauksiin. Siinä vaiheessa me pistimme pelin poikki. Koko kesä mennyt kohta ohi ja hän ei ole juurikaan meillä ehtinyt töitä tehdä! Lisäksi työn jälki oli pelottavaa… Hyvää puuta heitetty menemään, rakenteet kasattu pienistä paloista, paneloinnit ym ei ole niin kuin ennen oli, ekan kuistin raput näyttää väliaikaiskyhäykseltä jne. 
Palkkasimme uuden kirvesmiehen joka haukkui täysin edellisen tekijäntyön, sanoi että tuollainen työ lahoaa vuodessa, tai hajoilee muuten….
Tällä hetkellä odotamme paikalle asiantuntijaa, joka arvioi ekan kirvesmiehen työn. Katsotaan sitten tuleeko eka tekijä korjaamaan…
Toinen kirvesmies laittoi ovet paikalleen, mutta niidenkin kanssa oli sellaista vääntöä että päätimme jatkaa tästä itse ensi kesänä…

 Ulko-ovet ovat siis ainoa asia jotka ovat paikallaan. Meillä on vihdoin ja viimein oikeat ovet, mutta silti ei hymyilytä.
Ovien väri ei ole se mikä värikartassa, paneloinnit ovat väärinpäin, ovet on vain kiireellä laitettu paikalleen, ne on vinossa, niiden sivuihin tarvitaan vielä täytettä, koristelistat sun muut puuttuu vielä ympäriltä.

Lopputulos. Meidän työmäärän piti helpottua, mutta sen sijaan olemme saaneet vaan koko kesäksi hirveän stressin, kaikki on todella epäsiististi kesken, vieläkin on selvitteillä että tuleeko nuo joku korjaamaan, vielä pitäisi kiireellä ennen talvea ovenpielet täyttää villalla jne.
Seurattuamme “ammattilaisen” työtä, totesimme että osaamme itsekin, mutta itse kunnioitamme tätä vanhaa suojeltua taloa, emme revi kaikkea rikki ja paisko vain uutta puuta tilalle miten sattuu. Ollaan itketty verta tämän talon takia, mutta olemme tästä myös oppineet.
Toisaalta olemme myös koko kesän keskittyneet hyvin pitkälti sisäremppaan, ja nyt meillä onkin todella ihanaa ja kotoisaa täällä sisällä.:) Emme siis joudu ensi kesänä keskittymään sisähommiin, vaan voimme pistää kaiken energiamme maalaukseen ja kuisteihin, jospa sitten saisimme enemmän aikaiseksi. Olemme myös jatkossa tarkempia että ketä palkkaamme, jos palkkaamme.

-Henna-

Ps. Jos joku tuntee oikeasti hyvän tekijän, jonkun joka oikeasti ymmärtää perinnekorjauksesta, saa vinkata.
Meillä on vielä vähän avustusta jäljellä, ja jatkamme tätä painajaista ensi kesänä, toivottavasti paremmalla menestyksellä.

Kommentit (19)
  1. Voi itku. Ihan painajaistahan tuo on ollut.

    Meillä oli sähköfirma, jonka työnteko oli ihan samanlaista kuin teidän kirvesmies ykkösenne. Ihan mahdotonta on tietää etukäteen, saako hyvän tekijän vai ei.

    Ensi kesän on ihan pakko olla kuiva.

    Ja oikeastaan aika monta seuraavaakin kesää saisi olla… meillä menee ikkunoiden kanssa kaksi seuraavaa ja sitten aloitetaan ulkomaalaus.

  2. Meillä meni rempat vähän samaan tyyliin. Talo maalaamatta sisäpihan puolelta ja kuisti kesken Kyrsii aika rankasti, mutta eihän se tilanne valittamalla parane:-) Ens kesänä sitten paremmalla onnella.

    Teidän keittiöstä tuli ihana:-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *