Siskon suuri päivä

Perjantai oli kiireinen päivä. Ystävänpäiväjuhlinnat jä vähän vähemmälle noin muuten, koska keskityimme yhteen parhaaseen ystävääni, pikkusiskooni, ja hänen Wanhojen tanssi-päivään.

On niin vaikea välillä uskoa että se pikkuinen pirpana on nyt 17-vuotias nuori nainen. Pienestä vaaleanpuna-tylli-pitsi-keijukais-prinsessasta kuoriutui upea nuori aikuinen joka pääsi oikeasti viettämään päivän prinsessana. Tätä neitoa minä olen saanut hoitaa ja kasvattaa äidin tukena 17 vuotta, ja nyt perjantaina 14.päivä olin hänestä kovin ylpeä.

Wanhojen tanssit on tainnut olla hänen unelmansa jo siitä pienestä pirpanasta asti. Joten kun vihdoin oli lupa aloittaa, järjestelyt alkoikin jo todella hyvissä ajoin. Pukua haimme jo kesällä Helsingistä ja nauroimme sitä miten ajoissa olemme, tansseihinhan on vielä hirveästi aikaa! Pukuvuokraamo oli kuitenkin täynnä nuoria innokkaita neitoja, emme todellakaan olleet ajoissa! Jo tuolloin liikkeessä hämmästelin miten puvut ovat erilaisia nykyään. Vaaleanpunaista, keltaista, liilaa, blingblingiä, jenkkimeininkiä.

13-vuotta sitten minä tanssin omia wanhojen tanssejani, jolloin meininki oli kovin toinen. Silloin puvut vuokrattiin pääosin, nykyään ostetaan. Silloin puvut oli ”wanhoja” pukuja, linnanneitotyyliä, nykyään puvut ovat moderneja iltapukuja.

Silloin tukkani laitettiin kyllä kampaajalla, mutta meikkasin itse ja olin valmis juhliin. Nykyään neitojen hiukset ja meikki laitetaan ammattilaisella, otetaan ripsipidennyksiä ja suihkurusketuksia. Mä sain sentään kunnian meikata siskon. Kerroin että kokemuksesta en menisi ammattimeikkiin ilman koemeikkiä, ammattilainen ehkä osaa mutta saattaa tehdä meikin joka ei tunnu omalta. Joten tehtiin siskolle koemeikki joka kelpasi hyvin.

Mun tansseissa aikoinaan tanssittiin ja juhlittiin yömyöhään ne isot puvut päällä, ja kotiin menin kävellen. Nämä neidot vaihtoivat isot puvut pikkuisiin kimallemekkoihin tanssien jälkeen, lähtivät syömään ja limusiinilla sieltä Helsingin yöhön.

Että jos en muuten näin vasta 30-vuotta täyttäneenä tunne itseäni vanhaksi, niin siskoa seuratessa kyllä välillä järkyttyy miten maailma muuttuu.
Muutoksia ollaan ihmetelty, mutta lopulta, mitä väliä. Pääasia että Jasminella oli ikimuistoinen päivä! Niin se taisi ollakin.

-Henna-

Kommentit
  1. 5

    sanoo

    Kaunis neito 🙂 Itse ihailin tansseja tänä vuonna tanssijan äidin roolissa, ja totesin samoja juttuja, ajat on eri, eikä enää tosiaan niitä linnanneitopukuja ollutkaan vaan ihan muuta. Ja pojilla frakit, joista meille tarjottiin kaikissa vuokraamoissa eioota, kun oltiin ihan liian myöhään liikkeellä 😀

    • 5.1

      sanoo

      No niinpä. Täytyy vain uskoa että maailma muuttuu. Kun/jos mun poika tanssii vanhoja taas seuraavan 12 vuoden päästä, silloin on taas ihan eri jutut.

  2. 6

    sanoo

    Joo, tuota minäkin olen ihmetellyt, kun puvut eivät enää ole historiallisia. Minun aikanani ehkä 85% puvuista olivat historian eri vaiheista. Itselläni kuitenkin oli amerikkalainen unelma, sillä sain perinnöksi serkkuni Amerikasta tuoman ihanan mekon, jonka käyttöä olin odottanut vuosia. Aika harmi, jos nuo hienot puvut vaihdetaan pieniin kimallemekkoihin niin pian. Se on niin pieni hetki, kun saisi olla prinsessana.

    • 6.1

      sanoo

      Joo sitä mäkin sanoin, että onpa harmillista että kun kerrankin pääsee tuollaista pukua käyttämään, se vaihdetaan heti perus pikkuiseen blingblingiin. Sisko harmitteli sitä itsekin, mutta eipä sitä viitsi yksin liihotella prinsessamekossa.:D Toisaalta, iltamenoissa tuo puku hajoaa ja likaantuu melko helposti.

  3. 7

    Anonyymi sanoo

    Kaunis sisko sinulla!

    Löysin blogisi vasta tällä viikolla, kun etsin tietoa kriisiperheenä toimimisesta. Siitä tahtoisin kuulla lisää sinultakin, jos vain mahdollista. Ihana huomata, että vaikutatte ihan tavallisisilta ihmisiltä, ettekä miltään super-ihmisiltä 😉 Itse siis työskentelen sairaalassa samanmoisten asioiden äärellä, jonka vuoksi kriisiperheenä/-henkikilönä oleminen kiinnostaisi. Olisi vaihtelua ja voisi sopia itselleni, vaikkakaan en olekaan super-ihminen ja harrastan mm. matkustamista.

    Ja niin,seuraan blogiasi varmasti jatkossakin, koska jutut on hyvin mielenkiintoisia 🙂 Minunkin on siis påitänyt aloittaa liikuntaharrastus uudesta vuodesta lähtien…ehkä ensi viikolla 🙂

    -Mia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *