Sijaisäidit

Olipa ihanaa tänään istuttaa kuistin ruukkuun muutama kevään ensimmäinen narsissi. Toisaalta myös hyvä että haravointihommia voi aloitella jo ajoissa, niin pääsee sitten heti taloa maalaamaan kun sää sen sallii. On nuo muut jutut sitten hoidettu pois alta jo ajoissa.

Asiasta ihan viidenteen. Mulle on tullut taas jonkin verran kommentteja ja kyselyjä mun työhön liittyen. Sopivasti kuuntelinkin eilen illalla netistä radion Yle puhetta, jossa Jenni Pääskysaari haastatteli mm. sijaisäiti Olga Temosta.
Mä olen ihan Olgan fani. Ihanan pirteä ja aikaansaava nainen, jolla on hyvin samankaltaisia ajatuksia sijaistyöstä kuin mulla. Toki meidän ero on se, että mä hoidan lyhytaikaisia sijoituksia, hänellä on ollut jo vuosia sijoitettu tyttö. Haastattelun ajan vain nyökyttelin päätäni, mies taas totesi että “kuinka se uskalsi sanoa tuon ääneen”. Niinpä, mäkään en uskaltaisi mutta olen iloinen että Olga uskaltaa. Olen meinaan täysin samaa mieltä hänen kanssaan ja olen iloinen että työn nurjiakin puolia tuodaan esille.

Itsekin kun painin päivittäin isojen ja ikävien asioiden keskellä. Yritän parhaani mukaan lapset hoitaa, ja meidän arki on periaatteessa kovin tavallista. Silti työhön kuuluu myös paljon ikäviä asioita joihin emme voi vaikuttaa ja jotka pistää ihan kiukuksi välillä. Toisaalta Olga kuvasti myös hyvin tunteitaan sijoitettua lastaan kohtaan. Se nimittäin on yksi vaikeimmista asioista. Välittää ja huolehtia lapsesta, mutta osata päästää irti.
Täytyy osata elää perheenä ilman sijoitettua, sekä perheenä johon sijoitettu kuuluu. Voin sanoa että meillä ainakin “työarki” sekä “loma-arki” poikkeavat paljon toisistaan. Varsinkin kun omia lapsia on vain yksi. Jos omiakin pyörisi kolme jaloissa, ei ero olisi ehkä niin iso.
Molemmista arjista tykkään omalla tavallani mutta kyllä se loma-arki on todellakin lomaa toiseen verrattuna. Jos meillä olisi pitkäaikainen lapsi, sitä ei varmasti kokisi työksi, kuten Olgakin sanoi. Lapsi on perheenjäsen.
Mun työssä on ne tietyt elementit jotka tekee tästä enempi työn mutta kivan työn. Kyllä me silti puhutaan “meidän lapsista” ja lapset on hetken meidän perhettä. Lyhytaikaisessa jatkuva vaihtuvuus, päivystäminen, epävarmuus, työneuvottelut ym jatkuvat työmenot tekee siitä työn. Eikä lapsiin ehdi samanlailla kiintyä. Tämä on työtä samanlailla kuin esim päiväkodin työntekijöillä.

Kyseisen Yle puhe-haastattelun voit kuunnella täältä.

Meidän tilannehan on nyt se, että sain eilen postista PRIDE-kurssin loppuraportin. Kurssi on nyt käyty, ja meidät on hyväksytty. Joka tapauksessa meillä on vielä edellisetkin, lyhytaikaiset, lapset talossa ja he saavat toki ollakin niin kauan kuin tarvetta on. Eli mitään ei pitkäaikaisen sijoituksen suhteen tapahdu vielä varmaan kuin aikaisintaan syksyllä.
Toisaalta tästä elämästä ei koskaan tiedä mitä huomenna tapahtuu. Varsinkaan tässä työssä.

-Henna-

Ps. Mun piti ottaa tähän juttuun tylsä “tässä on narsissi”-kuva. Kissat ei siihen suostuneet vaan kävivät esiintymässä. Halusivat kaverit päästä sisään. Osku meni kiltisti ovelle odottamaan. Eppu kävi puskemassa mua, venyttelemässä, puskemassa Oskua, venytteli lisää, puski mua lisää. Hyöri ja pyöri. Vika kuva on paras. Oskun tyypillinen ilme. Ilme sanoo selvästi: “No just joo… Mitähän toikin esittää ton kameran kans… Kuvaa jotain kukkaa… Etkö sä näe että mä haluan palvelua. Mielellään nyt heti. Ja toi jätkä joka häärää tossa jaloissa… Zeesus se tekee itsestään naurettavan. Mä en ikinä alentuis. Tää mun superviilee katse riittää, ja ovi aukee.”
Niinhän se aukes.

Kommentit (23)
  1. Kiitos tuosta linkistä. Olen samaa mieltä siitä että Olga puhuu yllättävän suoraa asioista, niinkuin ne ovat. On tärkeää että joku antaa näille asioille "kasvot" Ihania kuvia kissoista, kuvista näkee kyllä heidän ajatukset =)
    Hyvää kevättä!!

    1. hennaasemalta
      7.3.2014, 09:34

      Mä tykkään Olgassa just siitä että se sanoo suoraan eikä romantisoi asioita.
      Kiitos samoin!

  2. Mä kävin kuuntelemassa ton haastattelun! Oli kyllä oikein hyvä ja tunteita herättävä (pala kurkussa kuuntelin=.. Täytyy vaan aina muistaa että jokainen sijoitus on erilainen ja ihmiset kokee asiat erilailla…. Mutta varmasti asiaa harkitseville ihan hyödyllinen juttu.

    Ja nyt hetken sijaisäitinä olleena voin sanoa, että kyllä sitä lasta hoitaa ihan kuin omaansa… Eli ei tämä työltä tunnu. Tosin sehän riippuu aina tapauksesta ja ihan itsestäkin. Ja niinkuin kirjoitit, luopumisen pelko on mullekkin se vaikein juttu. Mutta päivä kerrallaan mennään…

    1. hennaasemalta
      7.3.2014, 09:37

      Toki, se oli Olgan kanta ja tämä on mun kanta. Ajatusmaailmoja on yhtä monta kuin perhehoitajia ja hoidettavia lapsia.
      Mä olen tässä työssä oppinut sen luopumisen, koska nämähän on kaikki meillä vain hetken lainassa. En voi takertua lapsiin. Pitkäaikaisen lapsen kanssa se olisi varmasti vaikeampaa ja suhde lapseen muutenkin tietyllä tavalla erilainen. Vaikea sanoa vielä, kun ei ole siitä puolesta kokemusta.

    2. Täytyy vielä kommentoida, että musta on hyvä että näistä asioista puhutaan ääneen ja omat näkökannat tuodaan selvästi esille! Koko sijaisvanhemmuus kun on vieläkin vähän vieras asia monelle. Itsestä ainakin tuntui vaikealta löytää tietoa asiasta (=kokemuksia, tositarinoita) silloin muutama vuosi sitten.Olga taisi toimia meilläkin "innoittajana" kun sijaisvanhemmuus oli ensi kertaa mietteissä. Ja samoin sun blogi nyt myöhemmin. On ollut mielenkiintoista seurailla mitä lype-touhut on. Sulla on tosiaan hyvä lähtöasetelma, kun "osaat jo luopumisen". Helpottaa varmasti jos sen luopumisen aika joskus tulee.

    3. hennaasemalta
      7.3.2014, 17:57

      Toi on ihan totta. Kauhean vaiettu työ. Toki tässä on niin vahva salassapitovelvollisuus että joutuu tarkkaan miettiä mitä voi sanoa.
      No joo, mutta onhan se myös iso eroa luopua lapsesta jonka on tuntenut muutaman viikon tai kuukauden, kuin sellaisen jonka on tuntenut vuosia ja jonka on sitoutunut hoitamaan loppuelämänsä. Onneksi kuitenkin se luopuminen yleensä tapahtuu asteittain. Ensin kotilomia tms pikkuhiljaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *