Sairaana?

Jaahas, tähän se taas meni. Kroppa sanoi seis. Samoin kävi Samille.
Sami tuli eilen illalla myöhään kotiin (oli käynyt hakemassa aineita ikkunaa varten, hakenut tavaraa entisestä kodista ym) ja makasi raatona sohvalla loppuillan. Tänään vissiin sama jatkuu.
Mulla on veto ihan veks ja flunssaa selkeästi pukkaa.

No, ei se auta kun sitten sairastaa vissiin. Ei meillä mihinkään kiire kyllä olekaan.
Mulle taas tänään selitettiin että täällä pitäisi kyllä olla se ja se, silloin ja silloin valmiina. Ei se kyllä vaan niin mene. Ensinnäkin, hommat ei ikinä mene siinä aikataulussa kuin itse haluaisi. Monet asiat hidastaa, kuten sairastelu. Toiseksi, sain taas tänään muistutuksen siitä, ettei vanhassa talossa kaikki ole pelkkää pintaa. Itseasiassa se on vain pieni osa koko kokonaisuutta. Jouduttiin taas miettimään, että tärkein homma on nyt varmistaa että täällä talossa ei ole hometta tms. Kun ei todellakaan voi vielä täysin varmasti tietää mitä tuolta lattian altakin löytyy.  Sieltä voi löytyä todella iso ja kallis urakka.

Olisihan se kiva päästä jo vetämään tapettia seinään. Mulla on joka päivä päässä kuva ihanasta valoisasta kettiöstä joka tuonne toivottavasti vielä tulee. Olen silti realisti, ja tajuan että siihen menee vielä aikaa. Nautin nyt tästä mitä meillä nyt on. Että olemme edes täällä! Kaikki tapahtui niin äkkiä. Ensin luulin etten tätä taloa saa, seuraavana hetkenä olen täällä. Nautin nyt tästä vaiheesta, seuraavana, joskus, seuraavasta vaiheesta. Sanokoon muut kiireiset mitä haluaa.

Välillä tuntuu ettei minun anneta nauttia siitä. Hoputetaan joka suunnasta, netissäkin haukutaan mun ”fiilistelyjä”, kaikki neuvoo ja on pätemässä. (Hyvällä, mä tiedän…tiedän)

Onneksi mä voin sulkea puhelimen ja ovet jos alkaa pännimään. Ja näköjään se oma kroppakin kieltäytyi nyt yhteistyöstä. Mä vielä lääkkeillä ja teellä taistelen vastaan.

Nyt meillä on käynyt joka päivä ihmisiä, myös kolmessa lehdessä olemme olleet. (Tänään Vantaan Vartti).Töissäkin kiireitä (kyllä, tähän työhön kuuluu paljon muutakin kuin lastenhoito kotona) Mä olen aivan pyörryksissä kaikesta. Rakastan kyllä tavata ihmisiä, sitä että kodissani on elämää ja haluan pitää ovet avoinna kaikille, nyt on vaan hetken vähän…väsy.

Ai juu, kyllä meillä jotain suunnitelmanpoikasta kuitenkin on. Ensin ikkunat, joita voi tehdä ennen kesää. Tehdään niin monta kuin ehditään siis. Sitten kesällä tsekataan ammattilaisen kanssa ne kellarit, aloitetaan vaikka terassien kunnostus (ovat pahimman näköiset ulkopinnasta). Maalataan pikaisesti isot graffitit seinässä piiloon.
Kesällä myös, miten nyt ehtii: Aita, lapsille jotain leikkijuttua ulos (hiekkalaatikko tms), istutusten siistimistä (puuha mitä mä voin tehdä naistenkesken kun mies kaivelee kellaria). Sitten jos ehtii, aletaan repimään muovimattoja lattiasta, ja sitä itse keittiöremonttia tuonne isolle puolelle.

Luultavasti mikään ei mene niin kuin piti, ja meillä on joku järkyttävä yllätys edessä. Pitäkää peukkuja ettei niin ole. Tärkeintä mulle on vain se, että lapset on turvassa. Kaikesta muusta selvitään mutta en ikinä antaisi itselleni anteeksi jos jostain homeesta tulisi lapsille jotain. Tuskin täällä hengitysilmassa mitään on, mutta kaikki pitää varmistaa.

Pahoittelen jos teksti on kovin negatiivissävytteinen, olokin on nyt sellainen….

Ensi kerralla taas jotain aurinkoisempaa!:)

Tämä menee nyt sänkyyn paksun peiton alle.(Kunhan lapset saa ensin sänkyyn)

Kiitos muuten Ninni tunnustuksesta! Olen tuon jo kerran laittanut eteenpäin, joten tällä kertaa vain kiitän kauniisti!:)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Just niin, kannattaa nauttia siitä mitä teillä nyt on..jokaisesta hetkestä uudessa kodissanne 🙂 Siihen, että kiirehditte äkkiä saamaan kaiken valmiiksi, ei kannata edes ryhtyä. Sen tuloksena ei tulis kun yliväsyneitä/ylikierroksilla olevia ihmisiä. Ja eihän tollasen kohteen remontoimisen ideana oo lainkaan se, että kaikki valmiiksi heti..vaan se, että kaikesta tekemisestä ja pienistäkin asioista voi nauttia – just fiilistellä! Paranemisia ja voimia sinne, hiljaa hyvä tulee 🙂

  2. 2

    sanoo

    Siis kuka teille puhuu aikatauluista ja hoputtaa – oletteko remontoidessanne taloa velvollisia johonkin aikatauluihin?

    Siitä, mitä blogin kautta saa käsitystä, olette menneet kovaa vauhtia eteen päin niiltä osin kuin on mahdollista ja olette selvästi realisteja remontoinnin ja talon suhteen. En mä ymmärrä mitä muuta teiltä voisi enää odottaa.

    Menee varmaan vuosia, että jokainen kohta talosta on kunnostettu..siinä vaiheessa saakin mahdollisesti alkaa korjailla jo kerran remontoituja/laitettuja kohtia (ja tätä en sano lannistaakseni tai neuvoakseni..vaan niin se vaan menee). Mikään ei siis tavallaan ole koskaan valmis tai täydellinen. Miksi siis kiirehtiä 🙂

    Sairastakaa rauhassa ja hyvällä omallatunnolla. Tekee varmasti hyvää välillä pitää vähän breikkiä, vaikka ajatuksista talo ja hommat eivät varmasti katoakaan.

    Toivotan silti pikaista paranemista 😉

  3. 3

    sanoo

    On kyl tosi ärsyttävää et muut ihmiset koittaa lannistaa toisten intoa esim just noilla keskustelupalstoilla. Miten voikaan olla niin vaikeeta iloita toisten puolesta?? 🙁 Mä oon ainaki tosi ylpee teistä ja kaikesta mitä ootte saanu aikaan!!:) Parantukaa piannn

  4. 4

    sanoo

    Olet ihan oikeassa, kannattaa edetä hitaasti ja nauttia tästä hetkestä. Vanhoista taloista ei vaan pinnasta näe, mitä alla on. Ja niiden remontoiminen vie aikaa ja siihen ajatukseen kannattaa tottua. Mä olen huomannut, että jos rakentais uuden talon, K-Raudasta sais kaiken, mutta kun on remontoimassa oikeasti vanhaa, niitä materiaalejakin saa valitettavasti etsiä. Mutta kaikki palkitsee myöhemmin ja erityisesti se, että tietää, mikä on talon kunto on. Tsemppiä taas!!

  5. 5

    sanoo

    Kiitos kaikille kannustuksesta, jälleen.:) Olette oikeassa!:)
    Huopis: Niinhän se menee, sitten kun täällä joskus on valmista, aloitetaan alusta!:D
    Sara: Niinpä, hommaa hidastaa suuresti se, että talo on vanha, tarvikkeita saa etsiä, ja todella tarkkaan miettiä miten paikat kannattaisi rempata.

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Oonkohan mä edes vielä teitä onnitellut? Käynyt olen ahkerasti täälä blogissa,Aivan upea juttu, että teidänlaisenne tarmokas pariskunta pääsi tämän talovanhuksen omistajiksi, ihana katsella kun se pikkuhiljaa herää kukoistamaan!Toivotaan, ettei mitään ikäviä juttuja paljastu, sulla on ainakin asenne kohdallaan! Ja luen myös mielelläni työasioista, sekin aihe kiinnostaa kovasti.Parantumisia!
    T:neljänäiti

  7. 7

    sanoo

    Paranemisia teille ja roppakaupalla iloista mieltä!! 🙂 Kaikki järjestyy, jokainen asia tapahtuu omalla ajallaan.
    Hyvää mieltä koko perheelle edelleen toivottelee

    Nina B.

  8. 8

    sanoo

    Tsempitykset täältä kylästä jossa kaikki asuvat vanhoissa korjatuissa taloissa. Meille viisammat ihmiset täällä sanoivat että katsokaa ja eläkää talossa vuosi ennen kuin alatte remppaamaan…no joo on asioita mitä TÄYTYY tehdä heti tai aika pian mutta tosiaan muuten on hyvä välillä funtsia 😉 sehän on muotia -hidas elämä ;).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *