Remontti-sarja: Kaaoksen sieto

remppa-kaaoksen-sietoremppa-kaaoksen-sieto1

Monesti jos olen kirjoitellut tänne rempasta, monet mainitsee sen ettei itse sietäisi sitä jatkuvaa kaaosta. Että olisi ehkä kivaakin rempata, mutta se kaaos, lika ym olisi niin inhottavaa ettei haluaisi ryhtyä koko hommaan. Sitten kysytään että miten me itse kestetään sitä?

Kyllä se mulle on vaikeaa ollutkin. Mä olen sellainen ihminen että mun ympäristö vaikuttaa tosi vahvasti mun fiiliksiin. Jos ympärillä on sotkuista, tuntuu että sisäisestikin olen levoton tai ahdistunut. Kun on siistiä, olo on rauhallinen. Esimerkiksi nyt kun meillä on miesvahvuinen perhe, jossa vielä 2-vuotias ja eläimet, kotona on aina kaaos. Se ahdistaa mua mutta koitan vaan sietää. Kun sitten kaaoksen keskeltä astun mun työhuoneeseen, johon muut ei pääse ja joka on melkein aina siisti, olo muuttuu heti. Tunnen sen samantein. Huone on siisti, täynnä kaikkea ihanaa tavaraa ja tuoksukynttilöiden ansiosta sielä vielä tuoksuu kevyesti tosi hyvältä. Mulle tulee heti rauhallisempi ja iloisempi olo kun menen sinne. Joten kyllä, mulle on kaaoksen sieto on ollut vaikeaa.

remppa-kaaoksen-sieto2

Toisaalta asiaa ei ajatellut niin paljon kun tänne muutti. Koska silloin täällä ei ollut mitään kaunista. Alkuun olin vain iloinen että sai pienemmän asunnon nopeasti rempattua ja sielä pystyi olemaan kotoisasti. Kaikki kaaos jäi tänne isompaan huoneistoon. Sitten kun tälle puolen muutettiin, alkoi olla vaikeampaa. Toki rojut ym oli pääosin ovien takana niissä huoneissa joita ei oltu vielä tehty.

Asiaa hankaloitti kuitenkin muutama asia. Ensinnäkin mun mies on kova tavarahamsteri. Huoneet ja varastot oli täynnä rempparojun lisäksi kaikkea aivan turhaa ja tilaa vievää tavaraa. Eikä myöskään miestä ja lapsia häiritse yhtään sotkut, joten tämä on ollut aina vain mun ongelma. Mikä tarkoittaa myös sitä että muut eivät siivoa jälkiään. Aihe joka on meidän välillä varmaan eniten aiheuttanut riitoja tässä perheessä… Hamstraaja ja kaaoksen sietäjä vastaan minä, jota ahdistaa epäsiisteys ja tavaravuoret. Ei kiva.

Toinen hankala asia oli se, että alkuun kaikki käyttötavarat piti tunkea pariin valmiiseen huoneeseen. Varsinkin kun tällaisessa vanhassa talossa on melko huonosti säilytystilaa, oli aika hankalaa. Parhaimmillaan kun meillä oli samaan aikaan kaksi hoitolastakin, ja me nukuttiin olohuoneessa. En edes muista mihin meidän vaatteet oli sullottu silloin. Mitä enemmän huoneita valmistui, sitä enemmän tavarat tietty löysivät paikkansa. Varsinkin kun miehen työhuone valmistui ja sinne sai työkalut ym. Toisaalta taas remontoitavien huoneiden tyhjentäminen ennen remppaamista oli hirveää, kun ei tiennyt mihin kaikki ne tavarat veisi.

Kolmas hankaluus oli se, että aula valmistui viimeisenä. Mua ahdisti kun ekana ovella tuli vastaan se ruma, Unto-koiran repimä huone. Toisaalta olisi pitänyt tehdä aula ensin, mutta tuntui aika hölmöltä aloittaa ns. turhimmasta huoneesta. Lisäksi se oli Unton aluetta eikä sitä voinut rempata ennen kuin Unton vuosia jatkunut eroahdistus-hajoittaminen loppui.

Jos mietin jälkikäteen mitä tekisin toisin, jotta olisi ollut helpompaa, niin onhan niitä keinoja. Ensinnäkin mä olisin heti alkuun sanonut että mies ei kerää tänne mitään rojuja. Pahimmillaan oli aika kun jotkut hänen kaverit toi autollisia kaikkea vanhaa sohvaa ym, eikä mies osannut sanoa ei. ”Koska meillähän on nyt tilaa.” Mitääää!!?? Ei olisi ikinä pitänyt suostua siihen, nyt meillä on varastot täynnä rojua joiden vieminen pois vie aikaa ja rahaa…

Heti alkuun, vaikka olikin tuhat muutakin asiaa, olisi pitänyt raivata varastoon kunnon säilytystilat. Laittaa lautoja varten seinille telineitä, viedä turhia rojuja heti pois jotta uutta mahtuu tilalle. (Täällä kun oli varastot täynnä roskaa jo kun tänne muutettiin. ) Silloin tuntui että siihen ei ollut aikaa, mutta se olisi myös säästänyt myöhemmin paljon aikaa.

Olisi heti alkuun pitänyt ostaa paljon hyviä läpinäkyviä laatikoita tavaroille ja järjestää tavarat siististi ullakolle. Lastenvaatteille ostinkin, mutta paljon enemmän olisi tarvinnut. Nyt ullakko on kaaos, eikä varmaan ihan heti siistiydykään. Varsinkin kun talvella sielä on liian kylmä siivota, kesällä taas liian kuuma.

Ei olisi myös itsekään pitänyt haalia heti uusia huonekaluja ym, vaan olisi alkuun pärjännyt vähän vähemmälläkin. Turhia maalipurkkeja olisi myös kannattanut antaa heti pois kun ei enää itse tarvinnut. Nyt meillä on kymmenittäin puoliksi käytettyjä maaleja jotka vie hirveästi tilaa. Suurinosa varmasti jo vanhentunutta. Maaleja jotka olisi varmasti jollekin kelvannut aikoinaan.

Kaikenkaikkiaan se kaaoksen sieto on ollut melko kamalaa, mutta toisaalta taas jokainen valmis huone helpotti. Kaikki on myös itsestä kiinni. Hamstraako turhaa tavaraa nurkkiinsa, ja siivooko turhaa pois sitä mukaan kun rempassa etenee.

En silti kadu tähän lähtemistä. Kaikkea kestää, kun tietää että se on vain väliaikaista.

-Henna-

Ei kommentteja.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *