Puolivuotias Unto

Meidän Unto Hermanni täytti eilen puoli vuotta. Toisaalta vasta, toisaalta jo. Pikkuisesta on kasvanut jo iso koira, joka varmaan kasvaa vieläkin. Pentuturkki alkaa vaihtumaan karheampaan ja toinen korva on noussut pystyyn.

Viime marraskuussa odotimme Järvenpäässä parkkipaikalla uutta perheenjäsentä saapuvaksi. Autosta pomppasi ulos kolme syötävän suloista pentua jotka olivat kaikki kuin eri pentueesta, niin eri näköisiä! Oli pikkuinen musta-valko-ruskea lyhytkarvainen tyttö, musta-valkoinen lyhytkarvainen suloinen poika ja tämä, porukan ainut pitkäkarvainen karvapallero Unto Hermanni.
Kotiin päästiin niin olin aivan lumoutunut, voiko mitään noin suloista ollakaan! No, arki ja totuus iski pian päin naamaa: Pissaa joka paikassa, tuhottuja esineitä, leluja, valaisimia, kenkiä. Miljoona kertaa mietin että miks hemmetissä lähdin tähän, ihan kuin mulla ei olisi muutenkin tarpeeksi ohjelmaa tässä elämässä!

Nopeasti Unto kuitenkin oppi, en olisi ikinä uskonut kuin nopeasti! Itse olin lukenut koiraoppaita pinon, naksutinkoulutus alkoi heti, kävimme koirakoulussakin. Unton opettaminen oli helppoa koska se oppi heti.

Nyt ollaan vähän laiskistuttu koulutuksessa, arki on koiran kanssa alkanut sujumaan, ei enää pissoja sisällä, Unto on kiltti ja varmaan maailman rauhallisin pentu. Kaikki joilla on itsellä koira, ihmettevät että miten voi olla noin rauhallinen. Okei, kyllähän se sekoaa aina kun tulee vieraita, tai kun olemme pihalla ja se saa juosta vapaana.

Unto osaa odottaa ruokaa omalla paikallaan, mennä maahan, antaa tassua, mennä käskystä autoon, kaikkea pientä ja tarpeellista. Yksinolotkin alkaa vihdoin sujua. Aulan ihana vanha väliovi on raavittu rikki, mutta onneksi vielä korjattavissa. Enää ei sitäkään ole tehnyt.

Millään en meinaa totttua siihen että se on aina vieressä, varsinkin mun vieressä. Miljoona kertaa olen meinannut kompastua koiraan joka hiipii ihan viereen kun laitan ruokaa. Toisaalta on ihanaa kun talossa on koira joka murahtaa jos yöllä pihalta kuuluu askelia. Joka on muutoin tosi hiljainen, mutta kun joku kävelee pihan ohi, murahtaa. En voi uskoa miten eläin voi olla niin fiksu, mullahan ei siis ole ollut koiraa ennen. Ihmettelin myös sen hiljaisuutta, luulin että kaikki koirat räksyttää ja haukkuu paljon.

Kauheasti on ollut opittavaa, varsinkin mulla, mutta nyt meillä on ihana koira. Toki silläkin omat hölmöilynsä, mutta jotkut jutut pitää vain hyväksyä. Esim se että se tykkää paimentaa lapsia ja napata ne kiinni pulkkamäessä. Miki rakastaa Untoa eikä olisi halunnut jättää sitä kun olimme lomalla. Odotan kesää jolloin voimme paljon ulkoilla ja ottaa Untoa mukaan mökille, piknikille, uimaan…

Kissatkaan eivät ole tietenkään unohtuneet, ne on aina yhtä rakkaita mutta nyt näen sen eron, miten koirat ja kissat on niin erilaisia. Kissoilla on oma elämä, koira elää meidän kanssa. Ja voi että miten se on mustis kun kissat saa rapsutuksia!! Mutta nekin alkaa olla kavereita keskenään, tai ainakin sietävät toisiaan.

-Henna-

Ps. Kiitos Rva Vadelma harjavinkistä. Ostin heti Furminatorin ja se on aivan ihme laite! Toki harjaaminen meni ihan painiksi ekalla kerralla mutta karvaa lähti ihan hirveästi! Myös kissoilta, pari harjanvetoa selästä ja harja oli täynnä karvaa!:O

Kommentit
    • 1.1

      sanoo

      Todellakin korvaa! Ja lähinnä vaikeaa oli se alku, nythän jo on helpottanut huomattavasti. Sitäpaitsi alku oli hankalaa myös siksi koska mäkin olin opettelemassa ihan uutta, koiraa kun mulla ei ennen ole ollut.

  1. 3

    Anonyymi sanoo

    Saanko mä taas vinkua täällä jotain =) Kun sun koti on niin kiva ja kuitenkin sulla on paljon tavaraa ja aina välillä olet tehtynyt postauksia säilytysjutuista. Mutta lisää toivoisin… Tänään kun siivosin kaappeja niin taas tajusin miten paljon on kaikkea pientä sälää, mutta miten niitä lajitella, jotta pysyis jotenkin järjestyksessä.
    Oletko ostanut jotain laatikoita/pussukoita vai keksiskö sitä jotain mitä voisi tehdä itse…Noita metallipurkkeja (esim. hernekeitto tai isompia saa vaikka suolakurkkupurkeista) on ihan kivoja, mutta usein tarvis olla sellainen neliönmallinen.
    Joskus taittelin sellaisia pieniä laatikoita, mutta ei ehkä ihan kivoja kuitenkaan tohon tai sitten tarvis taitella jostain paksusta tapetista että tulis kivoja.

    Siis JOS joskus tulis tähän vinkkejä, niin ihanaa ja kiitos =) Mutta tosiaan kyllä hyvin kelpaat kaikki muutkin postaukset =)
    – vakkari-

    • 3.1

      sanoo

      Haha, saat!:D Mä tykkään paljon jos joku ehdottaa mulle juttuaiheita.:)
      Meilläkin noi säilytysasiat on vielä vähän rempallaan, mutta täytyypä miettiä asiaa.:)

  2. 5

    Anonyymi sanoo

    Onnittelut puoli vuotiaalle ja kovasti silityksiä 😉 Komeat kuvat oli Untosta 🙂 Kyllä eläimet PALJON vaatii mutta voi sitä rakkauden määrää mitä eläimet antaa. Täällä ei mene päivääkään jolloin en saisi kisuiltani hellyysen osoituksia 🙂 Ulkoilu hullulla (valjaissa ulkoillaan) kisulla on iskenyt se kevät hulluus jonka ehtii joka talven aikana unohtamaan….herätykset alkaa yöllä siinä 02-03….huoh….Íhan "kiva" näin kerrostalossa asuessa. Onneksi on hyvät naapurit 😀 (vielä heheheh) T: Niina ja 4kisua

    • 5.1

      sanoo

      Totta! Eläimissä on parasta se niitten terapeuttinen vaikutus. Kun on suru, eläin tulee viereen, stressiä niin koiran kanssa voi lähteä pitkälle lenkille tuulettumaan, se kuinka kiukku katoaa vaan kun katselee suloista ja onnellista eläintä. Eläimet on niin tärkeä apu myös surullisille hoitolapsille!
      Parasta on myös tulla kotiin kun kissat saattaa odotella jo portilla ja tulla kilisten ja maukuen vastaan, ja sisällä vielä koira hyppää intona syliin!:)
      Meillä ei onneksi ole tuollaista keväthulluutta!:D Eppu vaan köllii päivät pitkät auringossa nautiskellen!:)Ihan mainio asento sillä aina! ja hiirenraatoja on taas odotellut aamulla kynnyksellä…:/

  3. 6

    sanoo

    Hyvä että tykkäsit! Se on kyllä silkkaa taikaa, kun vertaa niihin harjoihin ja kampoihin mitä meilläkin aikaisemmin oli. Karvan määrä nurkissakin vähenee älyttömästi, kun irtokarvan saa hallitusti turkista pois.

  4. 7

    sanoo

    Itekin aina mietin pentujen tuhoamis-iän aikana, että mihin oon taas ryhtyny! Nyt niitä pyöriikin tossa jo kolme, enkä kyllä luopuis mistään hinnasta!:)

  5. 9

    Anonyymi sanoo

    Pakko kysyä: oikeastiko pentu luovutettiin teille parkkipaikalla? Näittekö kuitenkin emän ja paikan jossa pentun oli kasvanut? Eikö se ole vähintä mitä pitää tietää pennun taustasta että varmistaa ettei kyse ole paperittomasta pennusta tai pentutehtailusta? Jos vielä oli kolme erilaistakin pentua….hmmm. Hämmentävää, näin koirankasvattajan näkövinkkelistä. Meillä perheet tutustuvat aina pentunsa emään ja usein isäänkin, käyvät katsomassa pentua kotioloissa ja yhteydenpito saattaa jatkua vuosia. Söpö teidän Unto kyllä on, en mä sillä!

    • 9.1

      sanoo

      Sori mutta mä en jaksa nyt tähän keskusteluun lähteä sen kummemmin. Jos koira tulee lapista asti niin asiat täytyy hoitaa vähän erilailla. Meillä ei ollut silti mitään syytä pelätä ettei koira tulisi hyvistä oloista. Ja tosiaan kyse nyt sekarotuisesta koirasta kaiken lisäksi.

    • 9.2

      sanoo

      Pakko kommentoida tuota "jos vielä oli kolme erilaistakin pentua…".
      Lapsuudenkodissani ollut koira oli sekarotuinen (samoin nykyinen koirani). Käytiin pentuja ihan paikan päällä katsomassa ja kaikki viisi samoista vanhemmista syntynyttä pentua olivat täysin erinäköisiä. Oli ruskeaa, mustaa, vaaleaa. Lyhytkarvaista, pitkäkarvaista, luppakorvaa ja pystykorvaa. Sekarotuisissa kun saattaa jokaisessa pennussa korostua eri rodun ulkonäkö. Hauskaa 🙂

      P.s. Unto Hermanni on todella söpö 🙂 Ihanasti vielä toinen korva lurpallaan.

    • 9.3

      sanoo

      Totta, eiköhän se ole ihan yleistä että sekarotuisten koirien pennut saattaa olla ihan mitä vaan. Kyllähän me ihmisetkin tehdään lapsia jotka voi olla niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin aivan erilaisia.:D
      Unto on pikku hurmuri.:)

  6. 10

    sanoo

    Ihana Unto.
    Ja täytyy yrittää itsekin muistaa tuo furminaattori, sillä järki menee tuon koiruuden karvojen kanssa kun niitä pyörii täällä lattioilla niinkuin piikkipalleroita autioilla kaduilla lännenleffoissa…

    • 10.2

      sanoo

      Furminaattorissa ei ole huippua pelkästään se, että sillä tuntuu lähtevän irtokarva todella hyvin. Itse olen huomannut sen vähentävän karvanlähtöä kokonaisuudessaan huomattavasti. Enää ei nurkat ole täynnä karvoja jatkuvasti 🙂

  7. 11

    Anonyymi sanoo

    Mukavan näköinen Unto onkin! Luin kirjoitustasi ja pisti silmään eräs asia, joka nyt enää ei ole teidän perheen kohdalla ajankohtainen, mutta tärkeä ja mainitsemisen arvoinen kuitenkin. Elikkä: Olitteko sopineet tapaamisen / koiranpennun luovuttamisen PARKKIPAIKALLE?!! Tulee ikävästi mieleen pentutehtailija, koskapa AINA pitäisi saada nähdä pentu emonsa seurassa kotona. Pentutehtailijat haluavat päästä eroon mahd.pian pennuista ja silloin kaupat sovitaan mieluusti just jonnekin parkkipaikalle tms. ettei koiran elinolosuhteita vain saada selville. Unto näyttää onneksi ihan hyvinvoivalta ja iloiselta koiralta, mutta kakkille "parkkipaikka-pennuille" ei käy yhtä hyvin. Hyvää pääsiäisen jatkoa!

  8. 12

    Anonyymi sanoo

    Valitettavasti pentutehtailijat osaavat hommansa ja ihmiset uskovat kaiken olevan ok. Autossa kolme pentua Lapista asti ja kaikki tulossa eteläsuomeen koteihin? Outoa. Miksei samantien ajanut teille Korsoon, ihan lähelle Järvenpäätä jotta olisi nähnyt minne pentunsa möi (ja nähnyt livesti teidän ihanan kodin :)? Ei kiinnostanut, vaan pennusta piti päästä eroon juurikin parkkipaikalla.
    Olen ymmärtänyt, ettet Henna halua tästä tarkemmin avautua tai keskustella, mutta olisi oikeasti hyvä tietää mitä tiedät Unton alkuperästä ja mikä sai sinut luottamaan "kasvattajaan"? Ihan vain siksi, että sinulla on blogilukijoita ja ei ole koskaan huono asia, jos edes joku saa lisätietoa aiheesta. Siis keskustelua, ilman syyllistämistä. 🙂

    Tämä on sinun blogisi ja toki saat valita mistä keskustellaan. 🙂

    Untolla on niin kaunis, kodikas ja värikäs koti. Ihailen myös idearikkauttasi ja teidän ahkeruutta. Hyvää kevättä Korson asemalle!!

    • 12.1

      sanoo

      Mä olen pahoillani mutta pentutehtailu-keskustelut ei kuulu tähän blogiin.
      En siis aio asiaa enempää selitellä, Mä tiedän että kasvattaja oli ok ja siihen todella oli syynsä miksi kuljetus hoidettiin näin. Mulla itsellä ei ole asiasta mitään valittamista, meillä on ihana koira, joten miksi turhaa täällä asiasta jauhaa kun Unto ei liity mitenkään pentutehtailuun?? Ne keskustelut kuuluu muualle, ja pidetään ne muualla, kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *