Projekteja. Vähän liikaakin…?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään on ollut niitä päiviä kun mikään ei suju, ja vaan kiristää. On tehnyt mieli vaan karjua ”v*****uu”!!! ihan täysillä. Eikä tuo oranssin äijän naama jenkkien uutisissa kyllä yhtään helpota oloa. Päätä kiristää myös sää joka vaikuttaa mun töihinkin, sekä se että sisälämpötila on meillä sen 16 astetta. Sitä on sellaisessa pienessä kohmeessa koko ajan vaikka mulla on kolme (3!!) villapaitaa päällekäin. Tuo veto vaan menee luihin ja ytimiin. Onneksi tälläisinä päivinä tietää, että seuraava on aina parempi. Usein jo illalla helpottaa. Ehkä se toisaalta tekee ihan hyvääkin että välillä on näitä päiviä, kunhan niitä ei ole liian usein.  Pohjalta kun suunta ei voi kuin olla ylöspäin. 

Yksi mikä mua on tänään kiristänyt, on kaikki projektit. Uusimpana tuo kuvissa näkyvä ovi. Haluan aulan ja olohuoneen väliin oven jossa on ikkunat. Suojaa vedolta ja pitää yksityistilat erillään paremmin mun kaupasta. Käytiin jo etsimässä lasisia ovia Metsänkylän navetalta asti muutama viikko sitten. Sielä Sami totesi että kaikkia heidän ovia pitäisi tuunata enemmän tai vähemmän. Että otetaan yhtä hyvin omasta varastosta ovi tuunattavaksi, kun meillä niitä on. Niin me ajeltiin takaisin kotiin ja kaivettiin varastoa, tämä väliovi löytyi. Nyt siitä rapsutellaan maalit, vaihdetaan peileihin lasit, vaihdetaan saranoiden paikkaa ja laitetaan paikalleen. Joskus. Hitaasti homma nimittäin taas etenee.

Olen myös tänään pohtinut omia projektejani. Joista yksi yllä. Mulla on puoti, Forever-tuotteiden myynti ja blogi. Lisäksi uhma-ikäinen Nestori, muu perhe ja taloudenhoito. Ei kovin toimiva yhtälö. Jostain pitäisi luopua ja sitä tässä nyt taas pohdin. Jotain ratkaisuja pitäisi tehdä. Jostain pitäisi myös alkaa saamaan rahaa. Että luovunko jostain, vai odotanko että asiat tasaantuu ja alan oppimaan tekemään juttuja järkevästi. Nyt kun tuntuu että kaikki on yhtä rämpimistä ja palloilua.

Mitä enemmän mä näitä juttuja teen, sitä enemmän nostan hattua yrittäjille jotka ovat saaneet rakennettua itselleen oikean työn. Ei nimittäin ole ihan helppoa kun tietää että käsissään on kiva juttu, oma unelma, mutta ei asiakkaita. Välillä menee ihan kivasti, välillä tosi huonosti. Välillä on ihan fiiliksissä, välillä valmis luovuttamaan.

Joten ihmiset, tukekaa niitä pieniä paikallisia yrittäjiänne. He ovat sen ansainneet, ja heidän työ ei pysy hengissä jos heidän palveluja ei käytetä. Viekää hiukan revenneet mutta muutoin hyvät vaatteet ompelijalle, älkää ostako sen sijaan halpisvaatteita isoista firmoista. Ainakaan joka kerta. Korjauttakaa kengän vetoketju suutarilla, verhoilkaa hyvät huonekalut uusiksi verhoilijalla. Tilatkaa villasukat oman alueen käsityöihmisiltä, käyttäkää oman kylän parturia ja sekatavarakauppaa.

Itse laitoin tänään viestiä Korson Facebook-ryhmään että tekiskö joku mun lapselle villapaidan kun itse en ehdi. Maksan tietenkin. Eikä mennyt kauaa niin mulla on tiedossa jo ihminen joka tekee. Saan lapselle kunnon villapaidan joka kestää ja on varmasti lämmin. Ei ehkä yhtä halpa kuin halpisvaateputiikkien villapaidat, mutta paljon parempi ja kestävämpi! Eli lopulta tulee halvemmaksikin kuin nopeasti venähtävä halpisversio. Kaupan päälle saa hyvän mielen, ja tuote tuntuu jotenkin arvokkaammalta. Suosittelen!

Niin ja se mun olokin jo parani. Avasin kaupan äsken. Kävelin tuonne kadun varteen viemään kaupan kyltin ja lyhdyn. Lumisade oli lakannut ja oli niin kaunista! Puuterilunta, lyhty, pieni pakkanen ja pihan kausivalot. Ai että. Joten tätäkin yrittäjää kannattaa tukea. On meinaan aika kaunista kävellä lyhtyjen valossa meille ostoksille. 🙂

Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    Jutta sanoo

    Tsemppiä paljon! Toivottavasti et ainakaan ikinä tätä blogia lopeta, on niin ihana!

  2. 2

    sanoo

    Tsemppiä! Tekisi mieli kommentoida niin moneen kohtaan. Tuttua juttua, monella tapaa. Itsekin yrittäjyyden ekan vuoden aikana mietin monta kertaa, miten tästä voi saada kannattavaa ja nostin hattua kaikille, jotka ovat luoneet menestyvän bisneksen. Toisena vuonna olin jo itsekin siinä tilanteessa, että pystyin nostamaan ihan hyvää palkkaa yrityksestäni. Nyt kolmantena vuonna tuntuu, että sitkeä työ on palkittu ja se on ollut kaiken sen työmäärän arvoista.

    Itselläni on monesti ollut olo, että on liian monta rautaa tulessa. On ollut pakko karsia ja sitä karsimista teen edelleenkin. Yksi tärkeä asia on ollut se, että pidän myös yritysvapaita päiviä ja viikonloppua. Yritys vie helposti kaiken ajan ja ajatukset täysin, tekee tosi hyvää tehdä välillä ihan muuta ja saada ajatuksia pois siitä, onko joku tehnyt tilauksia vai ei.

    Ihania uusia juttuja sulla puodissa, täytyy tulla joku päivä taas pistäytymään.

    • 2.1

      hennaasemalta sanoo

      Kiitos Heli! Ihan totta! Täytyy mennä oman jaksamisen mukaan. Sekä muistaa ne vapaapäivät. Nyt olenkin ottanut vähän rennommin, myöhemmin voi taas sitten painaa vähän kovemmin töitä.

  3. 3

    Michelle-Marie sanoo

    Voi älä nyt putiikkia ainakaan lopeta. Mä laitan taas tilausta sulle. Mi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *