Poikien maailma

Siivouspäivän kunniaksi kuvailin taas Mikin huoneessa, vaikkei sielä mikään olekaan muuttunut sitten viime kerran.
Me aina Mikin kanssa väännetään tietyistä asioista että mikä sielä pitäisi olla toisin. Mä yritän sanoa että tarviiko noita pehmoleluja olla noin paljon, kun on niin hankala pedata sänky. Tarvii. Miki yrittää ujuttaa seinille rumia jalkkis/Aku Ankka tms julisteita. Ei käy. Ainoastaan väliovi on luvallinen paikka teipata kuvia.

Ollaan myös jonkun aikaa väännetty siitä että tuleeko Mikin huoneeseen tietokone. Mikillä on jo tv ja kaikenmaailman pelikonsoleita mutta ne ei muka riitä. Lopulta ollaan tultu siihen tulokseen että mies sai rakentaa pojalle tietokoneen joka toimii sekä tv:nä että tietokoneena. Silloin tuo tv tasoineen lähtee huoneesta kokonaan tässä jossain vaiheessa. Täytyy katsella sitten että miten tuo työpöytänurkkaus järjestellään. Ihan kiva kun tuo on ollut vähän hankala ja ahdas eikä Miki juurikaan katso telkkaria. Lisäksi joku parempi työtuoli on tarpeen viimeistään kun koulu alkaa. Tosin poika pelaa aina seisten ja hyppien, ja tuskin tekee läksyjään tuossa pöydän ääressä mutta katsotaan.

Välillä on niin raskasta elää poikien kanssa. Joka ikinen roska jätetään just siihen mihin ne jää, vanhoja likaisia astioita saa kuskailla huoneesta jatkuvasti, vaatteet roikkuu missä sattuu. Mistähän mä saisin tänne itselleni naispuolisen asuinkumppanin tueksi miesvaltaa vastaan? Pitäiskö hankkia aupair? Sen olen ainakin todennut että turha kyllä tehdä lapsia enempää tytön toivossa, poikia meidän suvussa osataan vaan tehdä.

Toisaalta eilen kun poika veti innoissaan kevään ekan kerran lenkkarit jalkaan (Oikeesti äiti, saanko mä laittaa LENKKARIT?) ja juoksi pihalle kivoissa värikkäissä vaatteissa iloisesti hypellen, niin tuli jotenkin kiva fiilis. On ne pojatkin kivoja oikeasti. Tänään Miki oli pelaamassa sählyä sählykerhossa ja sen jälkeen ne pelasi vielä isänsä kanssa jalkapalloa pihalla. Meidän rauhallista ja varovaista poikaa on vihdoin puraissut urheilukärpänen oikein kunnolla.
 Toisaalta eilen Miki teki pikkuveljelleen olohuoneeseen majan jossa pojat hihitteli ja ihmettelivät vilkkuvaa valoa. Nyt on taas vuorossa Minecraft-pelaamista iskän kanssa. Peli jota mä inhoan, mutta poika rakastaa. Peli josta Miki on imenyt ihan hullunlailla englanninkielisiä sanoja. Niitä se heittelee mulle. Yhtäkkiä vastaa mulle englanniksi lyhyillä lauseilla.

Jos vaikka komennan koiraa, Miki heittää ”It´s a dog”. Telkkarissa tulee Blue village-mainos. ”Äiti toi on sininen kylä”. Whaaat….? Lapset on kyllä uskomattomia!
Poikien kanssa myös pieruhuumori lentää, ja Miki on kyllä oikeasti aika vitsiniekka. Ihan ihme juttuja välillä. Pikkuveli nauraa aina aivan hulluna isolle veljelle, enkä mä osaa aina pitää pokkaa kaikille kakkajutuille. Paremminkin veljien keskellä eläneenä viljelen niitä lisää. Toisaalta Miki harrastaa myös ns. äänetöntä huumoria. Sellaista että hän tallustaa yhtäkkiä paikalle ihan pokkana järjettömän isot karvatassu-töppöset jalassa. Tai tänään aamulla mietin että enpä olisi uskonut ennen lapsia että vielä joku päivä sanon tosissani ”älä laita niitä likaisia kalsareita päähäsi”. Ihan normaaliahan se on kulkea kalsarit päässä, varmasti kaikkien poikien äidit tietää tämän. Tai nakuilu. Ihan parasta!
Vaikka äiti on välillä ihan tyhmä, ei pelaa ”minee” ja aina vaan komentaa, niin silti sille pitää aina kertoa kaikki jutut ekana. Äidin sana on myös laki vaikka sen noudattaminen on välillä todella vaikeaa. Iskä kun komentaa, asia pitää varmistaa myös äidiltä.

Kohta kuulemma ”minen” jälkeen syödään shipsejä ja katellaan joku lasten elokuva. Pitkästä aikaa. Tässä välissä kun oli pitkään ”Mä en katso mitään typeriä lasten elokuvia”-vaihe. MISTÄ näitä vaiheita oikein tulee??

Hyvää lauantai-iltaa siis kaikille!

-Henna-

Ps. Olisi ollut niin ihana saada pojasta kuvia tähän, mutta ei, ”Mä en halua kuviin”-vaihe on myös ollut aika pitkään. Sitä ennen kun piti tunkea joka ikiseen kuvaan.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kuulostaa tutulle nuo poikien jutut. Varsinkin meidän nuorin on aikamoinen rasavilli ja kaikkien naurattaja.Tosin meidän neiti on kyllä vaativin joukkiosta, tyttömäisesti kun kaikesta tehdään suurta draamaa ja välillä koetellaan vanhempien pinnaa oikein kunnolla 😀

    • 1.1

      sanoo

      Heh, mulla tulee mieleen yksi pikkutyttö kerran jossain kaupassa. Se käveli ohi kruunu päässä ja kiukutteli. Sami vaan kattoi perään ja totesi " No siinä on kirjaimellisesti draama queen" 😀 😀 Mutta joo, voin kuvitella. 😀 Pojat on kuitenkin tavallaan niin letkeitäkin. Onhan meilläkin ollut monta tyttöä hoidossa että oonhan mä niitä nähnyt oikkuineen. 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Hahhhaaaahaa! Haluatko et laitan meidän teinitytön huoneesta sulle kuvan 😉 Siinä ei laittiapintaa näy ja roskia joka puolella. Et ei ne tytöt kuule ole välillä yhtään sen siistimpiä 🙂 t.päkkänä

    • 2.1

      sanoo

      Hei, teinejä EI lasketa! 😀 Ne on ihan täysin oma lajinsa ne! Mäkin olin ihan hirvee sottapytty teininä ja seinät täynnä lattiasta kattoon julisteita…
      Ja eihän toki voi yleistää, tytötkin voi olla tosi poikatyttöjä tai pojat siistejä. Meillä kun miettii entisiä hoitolapsia ja tuttujen lapsia niin kyllä silti yleisesti tytöt on siistimpiä ja enempi kiinnostuneita kodinhoidosta. Mua aina hymyilytti kun eräskin entinen hoitotyttö suoristi aina mattoja meillä liikkuessaan (meillä matot lentää mm koiran juostessa ohi) mutta pojat ei ikinä!

  3. 3

    sanoo

    Voi miten ihana kuvaus elämästä poikalapsien kanssa, voin niiiin yhtyä näihin lauseisiin kahden
    kouluikäisen pojat äitinä! :'-D Meillä nuorempi on sellainen huumoriveikko kyllä, ihanaa kun saa
    äidinkin nauramaan :'-)

  4. 4

    sanoo

    Ihana postaus 🙂

    Meillä roolit on kyllä päinvastoin, meidän 7v. tyttö viljelee (varsinkin vaatteitaan!) pitkin kotia ja sillä jää milloin mikäkin tavara kädestä lojumaan. 3v. pikkutarkka poika taas järjestelee tavaroita, siivoaa omia leikkejään, asettelee ruokapöydän tuolit riviin ja laittaa astiansa tiskikoneeseen 😀 :O Mikä lie luonnonoikku, mutta toivon, että tämä vaihe on pysyvä!

    • 4.1

      sanoo

      Heh, no joo, ei näistä lapsista ikinä tiedä millaisia niistä tulee. Eihän se sukupuoli sitä oikeasti sanele. Voi myös olla että Mikistä vielä aikuisena kasvaakin ihan siisti ihminen. Toisaalta Mikikin on ollut avulias kotitöissä, että voihan nämä kaikki olla vaiheitakin. 😀

    • 4.2

      sanoo

      Marika meillä samanlailla, että juuri 7v täyttäny poika on niin siisti ja siivoaa aina huoneensa ja pitää tavarat järjestyksessä, mutta tämä juuri 9 vuotta täyttänyt tyttömme jättää tavaransa/vaatteensa pitkin kotia! Kyllä tyttökin saa kunnon siivouspuuskia, mutta selkeästi meillä kanssa niin päin, että poika siistimpi!

  5. 5

    Anonyymi sanoo

    Anna Mikin laittaa omia julkkia, kuitenkin oma huone, ei äidin luomus. Ja hei, säkin olet saanut, viitaten ylemmäs kommenttiin 😉 Susanna

    • 5.1

      sanoo

      Miki saa toki toivoa huoneeseen mitä haluaa ja niitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Se että tarviiko jotain ryppyisiä julisteita teippailla uusille tapeteille, no siitä voi kukin olla omaa mieltä. Mun mielestä se on tarpeetonta eikä pojan maailma romahda siitä mutta mua ne ärsyttäisi joka päivä.
      Oma huone joo, mutta kaikkien koti. Joten yhdessä täällä päätetään mikä on hyvä kompromissi kaikille. Laittakoon sitten omaan kotiinsa mitä haluaa. (tai mitä vaimo päättää.)

  6. 6

    sanoo

    Haha, jep! Mäkin pidän aika tiukkaa kuria noista tietyistä siisteysasioista. Pojalla on vaan välillä taito livahtaa niistä. Siis jos aamulla sanon kolme kertaa että siivoa jälkesi, ja unohdan kiireessä asian, niin usein ne sotkut onkin siinä vielä kun palaan eskarilta. Varsinkin nyt kun on vauvakin hoidettavana ja itsellä kiire niin huomaan että kun en vieressä vahdi niin hommat jää tekemättä… Tosin jätkä korjaa ne jälkensä sitten kun palaa, mulla on tarpeeksi siivoamista muussa kämpässä. Meillä Miki petaa sängyn ja illalla siivoo huoneen mutta ei kyllä kovin helpolla. ja tosiaan heillä on isänsä kanssa tapana jättää kaikki just siihen mihin ne jää, enkä mä jaksa kyllä joka tavarasta mussuttaa. Se on vain todella ärsyttävä tapa heillä.
    Meillä on kaikenmaailman peliaikasysteemit kokeiltu ja tällä hetkellä on niin että arkisin ma 1h, ti ja ke ei peliaikaa, to ja pe 1 h ja viikonloppuna vähän enemmän. Kesällä täytyy taas miettiä tuota viikonloppua että onko liikaa.
    No mua ärsyttää suunnattomasti sukulaisten vihjailu mistään lapsista, varsinkin kun Nestorin kohdalla meni vuosia ennen kuin hänet saatiin. Lapset on todellakin lahja, ja meidän pojat ihania mutta vielä mulla on pikkuinen haave tytön tylleröstäkin. 🙂 Saahan sitä haaveilla, silti voi olla myös onnellinen siitä mitä jo on. Nyt just on hyvä näin. 🙂
    Kiitos samoin!:)

  7. 8

    Niina sanoo

    Ihana postaus, kolmen pojan äitinä osaan aiika hyvin samaistua oikeastaan kaikkiin kohtiin. Meillä taitaa vanhimmat pojat olla vielä samanikäisiä, kummasti ne samat jutut on tällä hetkellä "in" varmaan joka puolella Suomea.

    … Ja myönnän, oishan tässä vielä pieni haave saada yksi tyttö tasapainottamaan tätä poika-arkea. 😉

  8. 9

    Anonyymi sanoo

    Miksi lapsi ei saa sisustaa omaa huonettaa niin kuin tahtoo? Meillä jokainen lapsi on itse päättänyt tapetit ym lapsihan siellä huoneessa asuu. Jos omaan silmään sattuu niin ovi kiinni. tapetit otettiin hiukan huokeammasta päästä koska niitä julisteita nyt vaan jokainen lapsi/ teini haluaa sinne huoneeseen teippailla.

    -Wille-

    • 9.1

      sanoo

      Kylläpä täällä ollaan nyt huolissaan pojan julisteista! Oikeasti, teillä toimitaan niin, meillä toimitaan näin. Varmaan mun blogistakin näkee että olen astetta kiinnostuneempi sisustamisesta, ja tykkään laittaa kaikki huoneet kivaksi. Se ei silti tarkoita että lasten pitäisi pönöttää paikallaan niin että mihinkään ei uskalla koskea ja oma huone on lapsille omaan makuun kamala. Asioita mietitään yhdessä ja julisteita ym voidaan yhdessä etsiä sellaisia mitkä miellyttää kaikkia, eikä iskeä jokaista akkarin ym välissä olevaa kuvaa seinälle.
      Täytyy myös osata vähän ajatella kauemmaskin. Kun Mikin huonetta rempattiin, jätkä olisi varmaan halunnut salama mcqueen tapetit (jos sellaisia olisi). Nyt poika jo inhoaisi niitä, joten onneksi valittiin neutraalit tapetit koska osasin ennakoida tämän. Seinillä on retroja supersankarijulisteita jotka miellyttää kaikkia jne. Valitaan julisteita jotka on kivoja pitkään, ettei tule turhia uusia reikiä ja liimajälkiä joka päivä.
      Mun mielestä lapsi nyt ei voi vaan saada kaikkea mitä hetken mielijohteesta haluaa, eikä tämä myöskään oikeasti ole noin iso asia. Eikä poikaa itseään edes niin hirveästi nämä sisustusasiat kiinnosta mutta tietää että äitiä kiinnostaa. Sillä nyt on joku ikäkin että kaikesta pitää vaan vänkää vaikkei oikeasti niin hirveästi edes kiinnosta.

      Kukin tavallaan, eikö vaan?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *