Pimeää

Niin se vaan alkaa illat pimenee, ja sen ansiosta kuvatkin on nyt hiukan huonoa laatua, pahoittelen. 
Ulkona on kuitenkin nyt mielettömän kaunista! Automatkat mä huokailen miten kauniin väristä on joka paikassa, mihin mies vaan tuhahtaa. Ei noi miehet vissiin oikein ymmärrä sellaisen päälle, ei ainakaan meillä… 

Meillä raskauden laskettu aika oli ja meni, mutta täällä sitä vaan vauva viihtyy vatsassa, ihan mun kiusaksi. Olen maailman malttamattomin ihminen, ja sitten mä saan nämä vauvat jotka viihtyy mahassa liiankin hyvin. Että kyllä mua nyt koetellaan! Yritän vaan sitkeästi ajatella että myöhemmin sillä ei ole mitään väliä, pääasia on että saadaan terve vauva. Tiukkaa tekee silti mun luonteella, mutta minkäs teet. Eiköhän tässä nyt kuitenkin viikon sisään jotain ala tapahtua, pakkohan se on.

Käsitöitä siis kudon minkä kerkeän, vielä kun kädet on vapaana siihen hommaan. Villasukkia tulee lisää vaan, ja peittokin etenee pikkuhiljaa, taas monta palaa odottaa kiinnitystä.

Me saatiin mun huone loppuun tapetoitua, vaikka ensin loppui tapetit kesken, sitten liisteri. Huoneesta tuli tosi kaunis! Pari palaa mustaa tapettia vielä puuttuu, niitä ootellaan vielä postista mutta harmaat on jo seinässä.

Meillä oli muuten yksi rulla tuota harmaata lilja-tapettia liikaa. Että jos joku tarvitsee, niin sen vikan rullan saa meiltä ostaa edullisesti. On siis vielä avaamaton paketti, eli monta kymppiä säästää jos sitä haluaa meiltä ostaa. Pistähän sähköpostia jos kiinnostaa!

Mies tuolla huhkii lattian kimpussa, tuskailee kun selkä ei kestä yhtään tuota lattialla istumista ja raapimista. Niinkuin lähikuvasta näkyy, tuo lattia ei ole tosiaan hyvässä kunnossa. Maalia, liimaa, miljoona pikkunaulaa, tikkuuntuvaa lautaa… Erittäin ärsyttävä työkohde.
No, vastaavia lattioita ollaan kunnostettu jo monta, että eiköhän tästäkin joskus valmista tule.

Mä oikeasti odotan jo että pääsee aloittamaan aulan remonttia. Saa sinne ihanat Morrisin tapetit ja ruutulattian… Saataisiin vihdoin kodin sisäänkäynti kauniiksi. Sitten mäkin oon jo siinä kunnossa että pystyn täysillä tekemään aina päiväunien aikaan. (Ellen torku itsekin kaikki päikkärit.)
Niin mahtava fiilis kun tietää että viimeisiä huoneita viedään remontin suhteen. Miten sitä osaakaan sitten olla kun huoneet on valmiit, on näitä jo niin kauan tehtykin!

Mä jatkan kutomista ja yritän jutella tälle mun mahalle järkeä. Kuinka paljon enempi tilaa jumppaamiseen olisikaan täällä toisella puolella, ja kun me kaikki niin kovin odotetaan.

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tsemppiä loppurutistukseen! Odottavan aika on tunnetusti pitkä… Me odotettiin meidän Poikasta melkein kahdeksan vuotta, ja vaikka välillä mentiin tosi pohjamudissa niin lopputulos kyllä palkitsi monin verroin. Raskausaika meni vaan niin täydessä paniikissa silloin pari vuotta sitten, että olisi mukavaa kokea odotus uudestaan. Ehkä siitä raskaudesta osaisi vähän nauttiakin paremmin.

    • 1.1

      sanoo

      Hui, pitkä aika… Kyllä mekin 4 vuotta ollaan odotettu, puolet tuosta teidän ajasta mutta sekin oli paljon joten voin tosiaan kuvitella… Huomaa tosiaan että koska alku oli niin hankala niin sitä pelkää ja panikoi asioita ihan erilailla kuin esim esikoisen kanssa aikoinaan. Nytkin jännitän että onko tämä lapsi terve…
      Kiitos tsempistä!

  2. 3

    sanoo

    Hei, mua vois kiinnostaa se yksi tapettirulla, kuinka tuo kohdistus? Paljon yhdessä rullassa, jos mittailen riittäiskö 🙂 voin pistää sun säpöö vielä viestiä.

  3. 4

    sanoo

    Moikkelis! Aivan ihana koti teillä, sinulla on taito tehdä kaunista 🙂 Keittiössänne on ihanat värikkäät koukut! Kertoisitko mistä olet moiset löytänyt? Sopisi niin meillekin hyllyn alle. En ole vielä kelpuuttanut mitään näkemiäni, mutta nämä teidän on vain niin.. täydelliset !

  4. 5

    sanoo

    On se sitkeä sissi tuo teidän pikkuinen! Yritähän nyt tosiaan puhua sinne vähän järkeä jos se vaikka auttaisi. ;D Tai sitten otatte käyttöön käynnistyksen neljännen s:n. Me naurettiin serkun kanssa kun tätä oli lääkärissä kielletty hieromasta ja silittelemästä supistelevaa vatsaa (!) sen mahdollisesti supistuksia lisäävän vaikutuksen takia (!!!), että jaahas, silittely on sitten se neljäs ässä, jolla vauva saadaan pihalle. Tuntematonta kansanperinnettä selvästi. 😉

    Ps. Sun työhuoneesta tulee aivan upea!

    • 5.1

      sanoo

      No on se! Tosi sitkeä! Onneksi tässä nyt tietää jo että ens viikolla niiden on pakko jo käynnistellä sairaalassa, enää ei tarvii loputtomiin odottaa vaikka herra itse ei haluaiskaan vielä tulla. 😀
      No johan oli, vai ei mahaa saa hieroa ja silitellä. 😀 Kysyn vaan että kuka äiti ei silittele masuaan?? 😀

      Nyt tää puskee taas pyllyään niin mun kylkeen että luulis kohta tajuavan ettei tilaa enää hirveesti ole tuolla sisällä, ja olisi aika tulla ulos vihdoin!! 😀

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Hei!
    Laitoin sulle sähköpostia heti niin kuin tekstissä pyysit mikäli tapetti kiinnostaa. Kun vastausta ei kuulunut ajattelin jo vauvan syntyneen. Mihinkähän mun sposti hävisi? Harmi juttu.
    T. S-M

    • 6.1

      sanoo

      No voi ei, mä en ole kyllä saanut sun sähköpostia?
      Yksi lukija on kiinnostunut ostamaan rullan ja lupasin sen hänelle, mutta vielä ei ole varmaa riittääkö rulla hänen haluamaansa tilaan.
      Laitatko mulle uudestaan spostia niin pääset varasijalle jos tämä toinen ei sitä ostakaan?

  6. 8

    sanoo

    Meidän vauva syntyi aikoinaan kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen, ja kyllä oli kova homma odotella. Ei se itse odotus niinkään, vaan se, kun ihmiset soitteli ja kyseli, joko se on syntynyt. Mutta aikahan se korjaa tämänkin ongelman.

  7. 9

    sanoo

    Heti tuli jotenkin tosi kotoisa fiilis, kun näki ensimmäisen kuvan. Nuo ikkunat ja ikkunalaudat! <3 Ihanan tunnelmallinen koti teillä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *