Pikkuautotaidetta

 Päivän kuvien kunnia kuuluu meidän kolmevuotiaalle veijarille.
No minä kuvat otin, mutta asetelma on pojan.
Mikillä on hauska tapa aina asetella lelut, varsinkin pikkuautot. Monesti nämä minit löytyy jostain riviin aseteltuna, sohvalta, lattialta, pöydältä.
Vastaavan kuvan otin joskus vanhaan blogiinikin.

Poika on muutenkin hyvin tarkka asioistaan, leluistaan, vaatteistaan ym. En sitten tiedä onko tämä kovin hyvä, varsinkaan kun löytää itsensä taas kerran tappelemasta kolmevuotiaan kanssa päivän vaatteista… Saatikka että poika saa hepulin kun muut lapset tulevat sotkemaan leikin. Hyvää opetusta tietty pojalle, oppiipa jakamaan, mutta välillä niin mahdotonta…

Vaikka meidän poika on tyypilinen poika, tykkää skeitata, juosta, huutaa ja vauhtia riittää aamusta iltaan, niin pojalla on silti tietynlainen järki mukana. Ei piirtele seiniin, ei hypitä pöydiltä pää edellä tms. Haavereita suht harvoin sattuu ja lelut pysyy ehjänä.

Pojalla oli silti myös aika paha ja pitkään kestävä uhmaikä. Jossain vaiheessa raivarit oli ihan kamalia, varsinkin nukkumaan mennessä. Raivarivaiheen jälkeen tuli vaihe kun joka ikisestä asiasta piti vääntää.

Nyt poika on vähän rauhoittunut ja jaksaa itsekseen tyytyväisenä touhuta ja tehdä näitä “tilataideteoksia”.:)

Minäkin olen ollut ahkera miehen kanssa. Ei sinänsä mitään erikoista kerrottavaa, rapsuttelut jatkuu, mutta jotenkin uudella innolla jaksaa tehdä kun se keittiö tuolla jo odottaa.
Uusi välitavoite onkin: lastenhuoneen lattian hiominen tällä viikolla, jotta ensi viikolla pääsisi vihdoin maalaamaan. Se lattia on vaan todella huonossa kunnossa niin siksi vähän kestää…
Mies jatkaa keittiön katon rapsuttelua. Katosta maali on lähtenyt raapimalla melkein kokonaan, ongelma vain on vielä noi kattopaneelien välit, millä ne saisi nopeasti…
Mutta homma etenee, tänään jatkan kun mies tulee töistä!
-Henna-
Ps. Vaikka poika jaksaa noita asetelmia asetella, niin lelut on kyllä aina levällään pitkin kämppää, eli siisteysintoilija poika ei todella ole…Harmi mun kannalta…:D
Kommentit (3)
  1. Blogiasi on tullut seurattua jo pitkään, ja nyt saan aikaiseksi kommentoida ekan kerran. Aivan mahtavan koukuttavaa luettavaa, kiitos päivän piristysruiskeista. Alunperin löysin tänne, kun kaverini kertoi tästä, olivat harkinneet tarjouksen tekemistä asemasta mutta jahkailleet liian kauan.
    Itse väsyin taistelemaan 3 -vuotiaani kanssa, kun aina sai leluja olla roudaamassa olkkarista pojan huoneeseen, ja siellä vielä johonkin järjestykseen. Hänpä itse kerran keksi, että jos leluja ei kerää, niin roska-auto tulee hakemaan. Nyt käytänkin surutta hyväkseni tätä roska-autouhkailua, ja lelut siirtyykin nopeasti paikoilleen, ettei äiti tilaa roska-autoa käymään.=)

  2. hennaasemalta
    17.10.2011, 15:38

    Voi kiitos, olipa kiva kuulla!:) Mä aina niin hämmästyn näistä, kun joka tekstin jälkeen mietin että "ketähän tääkin juttu nyt muka kiinnostaa":D Ei sitä osaa nähdä tätä mun blogia toisten silmin, mutta ihanaa kun ihmiset jaksaa lukea ja kommentoida.:)

    Hihii, anteeksi, mutta mulle tulee niin "lälläslää!"-fiilis kun kuulen että jollain on mennyt tämä ihana talo ohi.:D Tietty ikävää heille, toivottavasti saivat jonkun toisen kivan kodin.:)

    😀 Joo mäkin olen käyttänyt ties mitä uhkauksia pojan kanssa, mutta ei ne oikein toimi…:D Kyllä se aina iltaisin leluja auttaa korjaamaan, joskus korjaa ihan itsekin mutta aina pakotettuna, ei ole omasta takaa siivousintoilija.:D
    Seuraavaksi kokeilen tota roska-autoa.:D
    Kerran yksi äitihenkilö kertoi kiukuspäissään keränneensä lasten lelut jätesäkkiin kun ei leluja korjattu, ja vienyt muka roskiin. palautti ne kuulemma parin päivän päästä, mutta taisi keino tepsiä:D:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *