Pientä joulun valmistelua

Mulla oli pitkästä aikaa oikein tehokas päivä. Tuli tehtyä niitä pieniä juttuja jotka on odottanut jo ikuisuuden, ja jotka kuitenkin vei taas aikaa niin pienen hetken että mietin jälleen “miksi en tehnyt tätä aiemmin”. 
Esimerkiksi tuo yläkuvassa vielä näkyvä Mikin sohvan roikkuva naru. Joka kerta sen nähdessäni manailin että se pitäisi korjata, ja nyt vasta sen sain korjattua. Eikä muuten vienyt paljoa aikaa. No nyt on tehty! (Saa nähdä kauan kestää ehjänä)
Sami ja Miki hakivat myös kaupasta muutaman banaanilaatikon, niin saatiin Mikin kanssa siivottua pojan huone oikein kunnolla. Nyt laatikollinen leluja odottaa reissua kirppikselle ja pussillinen sälää meni roskiin. Hirveä kaaos ollut tuo pojan huone, mutta eipä ole enää. Nyt sinne voi rauhassa ripotella vähän joulua. 

 Mä olen mielestäni ihan järkevästi järjestellyt joulukoristeet ullakolle laatikoihin, mutta silti sieltä ei ikinä löydy mitään…. Missä on kaikki ulkovalot?? Ne pitäisi olla jo pihalla eikä kadoksissa ullakolla…
Koin myös pienen surun hetken. Kuka katsoo mun kanssa tänä vuonna Vilin joulun, kuuntelee Ipanapan talvilauluja tai jolle voin lukea Mauri Kunnaksen joulutarinoita? Miki on mukamas liian iso niille ja vauva taas liian pieni. Vauvalle alan kyllä pian lukea, mutta kun ei se raukka vielä edes näe kunnolla joten Kunnaksen pikkunäperrys-kuvat menee ihan ohi. No eiköhän pojan näkö sentään parane tässä vielä huimasti ennen joulua.
Ensi vuonna tuon “Numero Kakkosen” kanssa saakin sitten tehdä jo näitä kaikkia ihan täysillä! Se etu on tässä lasten isommassa ikäerossa, että kun toisen kanssa alkaa suremaan että ne tietyt pikkulapsi-jutut jää pois, niin tuleekin uusi pallero niitä jakamaan jouluhullun äitinsä kanssa! Tosin viime jouluna tuota välivaihetta korvasi sopivassa iässä olevat hoitolapset. Miki oli mukamas liian iso jo silloin ja vauvasta ei ollut vielä tietoa. Että ehkä mä saan vielä piiiitkään niitä joulujuttuja jonkun kanssa hössöttää, jos vielä vastaanottoperheenä joskus jatketaan.

Vielä ei huvittanut laittaa joulutyynyjä sun muita esille asti vaikka niitä tuolla kaivelin. Joulun valot, tuoksut, piparit, joulutee ym. riittävät oikein mainiosti.

Samilla jatkuu vielä tämän viikon isyysloma. Tämä onkin kolmesta viikosta ensimmäinen kun mäkin herään ajatukseen “pitäisikö meidän tehdä jotain hyödyllistä”. Pari ekaa viikkoa kun meni tietty täysin toipilaana ja uuteen arkeen tottuen. Ei tässä nyt vieläkään aamusta iltaan hosuta paikasta toiseen, mutta jotain hyödyllistäkin voisi yrittää tehdä. Esimerkiksi ulko-ovet kaipaisi vihdoin paksuja verhoja eteensä, eteiset on niin jäätävän kylmiä heti kun kelit vähän viilenee…
Meillä on kaikki pojat vauvaa myöten nuhaisena, joten kaikkensa saa tehdä jotta talo pysyisi nyt erityisen lämpimänä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille,

-Henna-

Ps. Kyllä se Miki sentään nappasi itselleen katsottavaksi mm. Maisan joulun, vaikka se onkin muka liian lapsellinen. Maisa vaan oli niin ikisuosikki Mikille aikoinaan ettei vieläkään aio siitä luopua. Veikkaan että poika on äitinsä tavoin ihan hyvillään kun saa sitä tulevinakin vuosina salaa katsoa pikkuveljen varjolla. Se iso etu on pikkusisaruksilla, tiedän kokemuksesta, mulla on heitä kolme. <3

Kommentit (6)
  1. Hei!

    Meillä 18v isoveli ottaa pikkuveikan 8v kainaloon ja sunnuntaisin katselevat muumeja. Ja kesällä kun pikkuveikka pääsi isoveikan kyydissä kevarilla keverille, voi pojat kun pikkuveikka oli onnellinen. Nyt äitikin pääsee helpommalla kun vanhimmallaa ajokortti ja kuljettaa kolme nuorempaa harrastuksiin ja kavereille. Vaikka joskus harmittelin että lapsilla isot ikäerot niin on niistä etuakin.
    Kiitos kivasta blogista.
    -Wille-

    1. hennaasemalta
      11.11.2014, 15:29

      Kuulostaa suloiselta! 🙂
      Todellakin etua myös!

  2. Onhan teillä vaan niin kaunista! <3 Mihin aika nykyään katoaa? Minusta tuntuu että mullakaan ei ole enää aikaa mihinkään 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *