Perjantain brunssi

Meidän piti eilen treffata hyvän ystäväni kanssa. Tuo ei lopulta onnistunutkaan, joten ystäväni ehdotti tälle päivälle yhteistä aamupalaa, tai oikeastaan brunssia.

Niin me sitten Miksun kanssa tänään nukuttiin pitkään, heräiltiin rauhassa ja klo 10 jälkeen ystäväni imestyi oven taakse isot kassilliset ruokaa mukanaan.
Itse olen todella huono syömään aamupalaa, vaikka se onkin päivän tärkein ateria. Oli kyllä ihana syödä välillä näin hyvin! Varsinkin Miki, joka taas on aamupalan suuri ystävä, nautti täysin rinnoin kun sai syödä vaikka mitä! Pojalla tuli melkein kiukku ennen ystäväni saapumista, kun aamupala ei tullut pöytään heti sillä sekunnilla kun silmät aukaisi. No, kyllä se poika hiljeni kun näki nämä ruoka-astiat.:)

Meillä hoitopoika lähti tänään. Ihan outo fiilis. Poika ollut meillä yli vuoden, joten tuntui ihan hullulta korjata hänen tavaroitaan pois. Toisaalta niin ihanaa olla vain Mikin kanssa! Vaikka en tiedä koska tulee seuraava lapsi, meinaan kyllä nauttiakin näistä ”lomapäivistä” tässä välissä. Miki itse on aivan ulalla kun ”veli” lähti. Täytyykin hemmotella poikaa nyt oikein urakalla kun pieni saa äidin jakamattoman huomion!:)

Mä sain muuten eilen sittenkin siivottua sen makuuhuoneen! ja ostin niitä paperimunia! Toys r us:ssa oli oikein isoja sellaisia. Eli eiköhän se pääsiäinen vielä meillekin tule.:) (Niin äidillä ei ollut niitä mun vanhoja enää…)

-Henna-

Ps. Tuliko nälkä?:) Ehdottomasti täytyy tällainen brunssi vielä uusia! Suosittelen muillekin.:)
Pps. Huomenna Earth hour klo 20.30. Ilmoitin meidät mukaan, tulkaahan tekin!

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Ihanat herkut teillä oli !
    Kiva seurata blogiasi.
    Onnea vanhan kunnostamiseen !

    Marja-Riitta

  2. 3

    sanoo

    Oi mikä ihana idea! Teillä on kyllä tosi mielenkiintoinen projekti;) Vähän kuin meilläkin… Kukaan ei oo pitänyt talosta huolta herran aikoihin. No onneks tilanne on korjattu, siellä ja täällä:) Mukavaa viikonloppua!

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    En kirjoita nyt millään pahalla, mutta mulle tulee sellainen olo kun kirjoitat isommasta pojasta, että et oikein tykännyt hänestä. Oma poika oli ns. liiaksi ykkösenä. Esim. "poika käyttäyty huonosti delfinaariossa vai missä lie sealifessa, Miki ei kyllä ikinä" "Poika lähti ihanaa olla Mikin kanssa kahdestaan" "Poika sai tavaroita, mutta eipä pentele osannut niitä arvostaa ja olla kiitollinen"

    En siis tarkoita mitään pahaa, mutta kannattaa harkita vielä onko tuki-, kriisi- tai sijaisperhe toiminta ihan teidän juttu.

    Ehkä mieluummin se kahvilatoiminta ois parempi 🙂

    -Suvi

  4. 5

    sanoo

    Kiitos Marja-Riitta, Susanna ja Mari!:) Ja Mari, joo mäkin seuraan teidän projektia!:)

    Suvi: No, ikävää että olet saanut sellaisen kuvan, mutta et ole henkilökohtaisesti seurannut meidän elämää lasten kanssa, ja nuo kommentit ovat poimintoja sieltä täältä pitkältä ajalta.
    Ja kyllä, nautin siitä että saan hetken olla kahdestaan oman lapseni kanssa, luulen että niin sanoisi moni muukin tätä työtä tekevä. Se ei silti tarkoita etten olisi pitänyt pojasta ja jäisi häntä ikävöimään, kunhan ensin sisäistän sen että poika tosiaan lähti.
    Jos et ole itse työtä tehnyt, et myöskään tiedä mitä tämä työ on.
    Ehkä mun ei olisi tarvinnut vertailla poikia, olet oikeassa siinä, mutta lähinnä olen purkanut täällä työssä heränneitä fiiliksiä. Tosin työstä en juuri kirjoita enää täällä, niin kuin olen aiemmin kertonut.
    ja vaikka olisi kuinka "ei millään pahalla kommentti" niin mun mielestä toi oli aika loukkaavaa.

  5. 6

    sanoo

    Jotenkin mielestäni pelkurimaista tulla kirjoittelemaan tänne "ei millään pahalla"-kommentteja anonyymina. Hyvähän sitä on päätään aukoa, kun ei itse edes uskalla nikkiään/nimeään paljastaa.

    Itse ainakin ymmärrän vertailun oman ja sijoituslapsen välillä, vaikka juurikin tällaisten "mielipiteiden" takia niitä ei ehkä kannattaisikaan ääneen sanoa. Meillä käy tukiperhelapsia, ja vaikka niistä kovasti pidänkin, niin ei ne tunteet aina ole niitä hattaraisia ja ihania ja ylistäviä. Ja silti se ei tarkoita, etteikö olisi kykenevä siihen työhön.

    Sitäpaitsi jokainen esim. päiväkodissa työskenteleväkin on takuulla joskus miettinyt jotain negatiivistakin hoitolapsistaan. 😉

    Itse en ainakaan näistä tai aiemmista blogikirjoituksista ole kertaakaan saanut sellaista kuvaa, etteikö Henna olisi aivan oikeassa työssä. Arvokasta työtä, onneksi sitä jotkut osaavat ja vahvat ihmiset jaksavat tehdä!

  6. 7

    sanoo

    Ihania pieniä asioita arkea piristämään ja kiva aloitus "lomalle" 🙂
    Varmasti on haikeaa kun poika on nyt lähtenyt, niin kauan ehti teillä olla. Tämähän oli kuitenkin tavallista pidempään ja kun tietää, ettei lapsi jää lopullisesti on varmasti entistä vaikeampaa rakentaa kaikkea arkea hetkeen tietäen, että pian lapsi on poissa.

    Voin vain kuvitella miten rankka työ sulla on….ja varmasti annat kaikkesi sille. Jokaisella on parantamisen varaa työssään, mutta ajan kanssa voimme olla parempia. Silti ihmisten kanssa mikään ei ole helppoa tai yksiselitteistä. Mikään ei ole oikein tai väärin. Tiedän, että olet hoitanut poikaa niin hyvin kuin mahdollista. Mikä voisi olla parempaa palautetta kuin lapselta itseltään ja tiedät sen =) Meistä jokainen käy tätä elämänkoulua ja opiskelee elämää sinne hautaan saakka….sehän tästä taipaleesta tekeekin niin ihmeellisen. Pahoittelen, kun tuli vähän kökköä tekstiä, mutta halusin vain sanoa, ettei sun ainakaan tarvitse kellekään vieraille mitään selitellä. Tottakai kirjoituksia tulkitaan eri tavalla ja jokainen päättelee omat juttunsa, mutta sä tiedät kuitenkin missä mennään, se on tärkeintä 😀

  7. 8

    sanoo

    Noonu: Suuri kiitos tuesta! 🙂
    ja tota mä meinaan kanssa rakentavan kritiikin kanssa niin kuin laitoin seuraavaan postaukseen. Se olis ollu ok jos kyseinen henkilö olis sanonut että mun teksteistä saa sellaisen kuvan etten tykkää pojasta tms tai että ei ehkä kannata kirjoittaa noin. Koska tänne kun kiireellä kirjoittaa, ei mieti joka sanaa, eikä sitä kokonaisuutta ja kuvaa minkä kaikki tekstit antaa. Se on hyvää palautetta joka auttaa mua tässä bloggailussa. mutta että tullaan sanomaan että kannattais varmaan vaihtaa alaa, niin "auts", ei kiva…

    Niina: Ymmärrän kyllä sun pointin.:) ja juu, tiedän mikä on tärkeintä ja ite pidän työstä. Tässä työssä vaan saa myös tosi vähän kiitosta eikä lapsetkaan sitä juurikaan näytä, haikailevat vaan vanhempiensa perään tms(ymmärrettävästi!), niin siksi sitä tukea kaipaa tässä työssä erityisen paljon. Onneksi oma suku, läheiset ja moni täällä blogissakin, antaa tukea!:)

  8. 9

    sanoo

    Ja näissä jutuissa on varmaan lisäksi sekin, että jotkut sitten tarttuu oikein kunnolla juuri niihin edes vähänkään negatiivissävyisiin asioihin, mitä sanotaan muiden lapsista. Omistaan voi sanoa, että "hitto se oli tänään niin rasittava, että meinasin lähteä kävelemään", mutta ai että jos sanot samaa sijoituslapsesta/hoitolapsesta tms, niin siitähän äläkkä nousee, etkä ole sopiva siihen työhön! Vaikka pitäisi ihmisten tajuta, että myös ne negatiiviset ajatukset ja asiat kuuluu siihen äitiyteen (myös sijaisperheäitiyteen).

  9. 10

    sanoo

    No niinpä… ja helpommin sitä purkaakin niitä ärsytysjuttuja tänne, kuin kehuja, mikä on sinänsä ikävää, mutta niin se usein menee.Myös omasta lapsesta olen varmasti sellaista kirjoittanut.
    Mutta mä en tykkää itse hirveästi sellaisista "meillä on kaikki täydellisesti"-blogeista, vaikka tiedän ettei se niiden ihmisten elämä sitä oikeasti ole. Mieluummin kirjoitan normaaliarjesta ja elämästä, iloineen ja suruineen.

  10. 11

    sanoo

    ymmärrän että tuli ikävä tunne tuosta yhdetä "ei milllään pahalla" -alkuisesta kommentoinnista. Minust ateet todella arvokasta työtä, joka niin hyvässä kuin pahassa vaikuttaa tietysti koko perheeseen. Eli ilman muuta nautitte tästä "lomasta" Mikin kanssa, se luultavasti tulee olemaan lyhyt ottaen huomioon katastrofaalisen tilanteen lastensuojelun puolella, tai siis miten järkyttävän monessa perheessä asiat on niin rempallaan että lapset eivät turvallisesti voi oman perheen kanssa elää 🙁

  11. 12

    Anonyymi sanoo

    Hei!
    Olen seurannut pitkään tätä ja vanhoja (2) blogiasi ja kyllä saa sen kuvan että HOIDAT LOISTAVASTI MYÖS "HOITOLAPSIA" ja olet heillä erittäin hyvä "äitihahmo".
    Valitettavaa on, jos et enää jatkossa uskalla kommentoida lainkaan "ajatusten virtaa" ja mitään negatiivisia juttuja. Jokainen järkevä lukija tietää sen, että kaikkeen hetkittäin ärsyyntyy ja hyvähän se on purkaa niitä fiiliksiä. Plus, että moni samaa (tai esim. sijaisperheen äiti) saa siitä vertaistukea kun huomaa että tämä kriisiperheen äiti on ihan "tavallinen" äiti ja väsyy hetkittäin tai hetkittäin näkee jotain negatiivista (edes hiukan) omissa lapsissa tai hoitolapsissa.
    Huoh, näitä anonyymejä vaikka itsekin sellaisena nyt olen =)

  12. 13

    sanoo

    Kiitos MonenÄiti ja anonyymi tuesta! Helpottaa oikeasti tosi paljon kun joku tukee noin. Mä olen vielä sellainen vatvoja että alan heti miettimään että "annanko mä oikeasti noin huonon kuvan" tai olenko mä oikeasti tollainen jne.
    ja kyllä, eiköhän näitä hoidettavia riitä, eli eiköhän tämä Mikin kanssa kahdenkeskinen aika lyhyeksi vielä jää. Siksi aion todella nauttia siitä hetkestä! varsinkin kun tässä työssä ei juuri lomia tule muutoin pidettyä ja jotkut lapset saattavat olla meillä ihan koko ajan.

    Mitä asiasta kirjoittamiseen tulee, niin kyllä, itsekin olen saanut blogimaailmassa jo paljon vertaistukea muilta sijaishoitajilta. Siksi haluaisin siitä itsekin kirjoittaa. mutta meillä on sosiaalityöntekijät ottaneet nyt aiheen esille, käyneet minunkin blogissani, ja heidän kanta on, ettei tyyliin mitään saisi kirjoittaa. Toki vaitiolovelvollisuus on muutenkin, siksi ei nimiä, kuvia tms täällä näy. mutta nyt en enää viitsi kirjoittaa mitään. Tylsää, mutta en halua ottaa mitään riskejä…varsinkin kun, niin kuin joku laittoi, täällä vedetään heti ne kaikki ikävät asiat esiin. varsinkin jos hoidat toisten lapsia, niin kuin Noonu kirjoittikin.

  13. 14

    sanoo

    Älä välitä neg. palautteesta, sitä tulee aina kun julkisesti kirjoittelee. Tsemppiä jatkoon ja hyvää kevättä!

  14. 16

    sanoo

    Anonyymi "Suvi"..

    Ei millään pahalla, mutta et taida olla kovin älykäs? En minäkään ole "urasuunnittelussa" töissä, mutta en usko että aloja jossa noin alhaisella älykkyydellä olisi käyttöä, joten en edes ehdota sinulle mikä olisi parasta. Äiti jättänyt opetuksen väliin turhista lausumista?

  15. 17

    Anonyymi sanoo

    Pakko minunkin laittaa lusikkani tähän soppaan ja tuoda pari uutta näkökulmaa kehiin.

    Jokainen äiti varmasti tietää, miltä tuntuu, kun joku vieras arvostelee omaa lastaan. Kyllä, se on normaalia, että ihmiset, myös lapset herättävät meissä negatiivisia tuntemuksia. Mutta myös se on ihan normaalia tai ainakin kovin yleistä, että omistaan saa ajatella ja kommentoida mitä tahansa (no ei nyt sentään mitä tahansa), mutta toisten lasten ja muiden läheisten aiheuttamat negatiiviset tunteet on vain nieltävä tai käsiteltävä luotettavassa seurassa. Ja siksi kai näin tomitaan, ettei kenellekään tulisi paha mieli.

    Tuohon blogikirjoitteluun sen verran, että ymmärrän hyvin sosiaalityötekijöiden kannan, koska et enää kirjoittele anonyyminä. Eli yksityisyydensuojaa ei enää ole.

  16. 18

    Anonyymi sanoo

    Äiti on jättänyt aika paljon opetuksia väliin. Kasvoin kolmessa eri sijaiskodissa ja kahdessa ensimmäisessä "vanhemmat" teki hyvin selväksi etten ole mitään biolapsiin verrattuna.

    Koko ajan olisi pitänyt ilamaista kiitollisuuttaan ja mielistellä kaikkia. Toisten synttäreitä juhlittiin minun ei. Muut pääsi matkoille, risteilyille, minä en.

    En osannut käyttäytyä. En tehdä mitään oikein. Olin ylimääräinen. Olin tiellä.

    Anteeksi.

    -Suvi

  17. 19

    sanoo

    Anonyymi: Niin minäkin ymmärrän sosiaalityöntekijöiden kannan. Parempi kun ei kirjoittele ollenkaan, ettei vahingossa kirjoita mitään väärää. Siksi lopetinkin kirjoittelemasta asiasta. Ei siksi että he olisivat käskeneet niin tehdä, vaan asiasta keskusteltiin ja he toivat esille sen, ettei kannata kirjoittaa ollenkaan. Täällä myös näkee sen, miten arka aihe tuo toisten lapsista kirjoittelu on.

    Suvi: Todella ikävää että sinulla on tuollainen tausta,ja ymmärrän nyt tavallaan kommenttisi. Mutta se ei silti tarkoita että meillä olisi samanlaista.
    Hoitolasten synttäreitä on juhlittu aina parhaan mukaan, on ollut kakku, lahjoja, viimeksi kerättiin kaverit kasaan ja mentiin Hoplopiin. Nyt poika ei ole meillä enää, mutta kaikille on todella tärkeää että poika tulee vielä meille viettämään meidän pojan synttäreitä ja samalla omia läksiäisiään. Moneen reissuunkin oltaisiin mielellään otettu mukaan, mutta aina ei lapsilla ole tarvittavia papereita jotta se onnistuisi.
    Mitä kiitollisuuteen tulee, niin kyllä se on aika turhauttavaa kun teet kaikkesi, kehittelet kivoja juttuja, ostelet leluja ym ja toinen ei ole moksiskaan. Ei tarkoitus ole että toinen pussailee polvillaan mun kenkiä, mutta jotain reaktiota edes, joskus.
    Meillä on silti myös kehuttu poikaa, paljon. ja mielestäni se kertoo jotain että vuodessa poika oppi paljon, sellaisia asioita joita ei varmasti olisi oppinut jos häntä olisi vain potkittu päähän.
    Ymmärrän että sinulla on ollut vaikeaa, niin kuule mullakin. En silti mene haukkumaan toisia.

  18. 20

    Anonyymi sanoo

    Sehän on sekä adptio- että sijaisvanhemmuudessa ihan vihoviimeistä odottaa lapselta kiitollisuutta hyvästä vanhemmuudesta.

    Sehän on automaattisesti jokaisen lapsen oikeus. Ja vanhemman velvollisuus.

    Turhautumisen tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta niitä ei missää nimessä saa näyttää lapselle. Lapsi ei ole kenellekään mitään velkaa.

    Suvi: Todella sydäntä särkevää, että olet joutunut kokemaan moista. Toivottavasti pystyt antamaan anteeksi, ihan itsesi vuoksi.

    Valoisaa kevättä kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *