Nyt kiiltää!

No nyt on puhdas ja siisti köökki! Ainakin viisi minuuttia. Tosin tais mieskin arvostaa lopulta, vaikka se vähän nenä pystyssä arvostelikin mun öljyämisiä: ”Ai itekö jo öljysit nämä? Kai sä pyyhit ne kuivaksi myös?” Kyllä, minäkin osaan, kiitos vaan, onkohan se jotenkin uutta muka, koskaan en remppaakaan ole tehnyt tms?  No ainakin se yhden kerran putsasi kahvinkeittimen käytön jälkeen, varmaan arvasi että jos kaiken mun puunaamisen jälkeen olisi kone heti jätetty likaiseksi lojumaan niin olisi saattanut jotain räjähtää.

Samalla kun puunasin, vähän vaihdoin järjestystä, kahvinkeittimet lähemmäs toisiaan jne. Kovasti kaipaisin sitä erillistä tasoa kahvinkeittimille jotta saisi tuohon ruoanlaitto-alueelle tilaa. No josko sen syksyllä ehtisi tekemään…

Niin kuin joku tänne kommentoikin, tämä ei ole laiskan ihmisen koti. Ei ei… Mähän olen siivoamisessa tooosi ahkera! Tai sitten kaikkea muuta… ja siksi mulla pitäisi olla minimalistinen koti ja mulla ei pitäisi olla yhtään eläimiä eikä lapsia. Molempia mulla on monta ja täällä pyörii jatkuvasti pölypallerot nurkissa vaikka useasti imuroin. Mä en vaan sitten ota siitä niin isoa stressiä. Välillä palaa käpy ihan totaalisesti ja kiukkuisena heilun täällä rätin kanssa kun aina on likaa jossain, mutta en mä täällä jaksa joka päivä jatkuvasti siivota.

Paras lääke karvapalleroihin olisi näiden karvakavereiden harjaus, mutta kun se on niiiin rasittavaa puuhaa, kun ne ei todellakaan istu nätisti paikallaan ja anna kiltisti harjata, Untsillakin on kohta pylly täynnä rastoja… No, ehkä mä viikonloppuna hoidan sitten sen asian. Kun mulla kerta on se lukijan vinkkaama hieno harjakin, furminator! (Se laite olisi täydellinen jos se hoitaisi harjauksen itse…)

Mua vähän nauratti kun meillä on tämä uusi sängynkoriste täällä. Mahdutaankohan me oikeasti tuonne itse kohta enää nukkumaan? Ainakin mä saan tätä tahtia kohta hullun maineen Korsossa. ”Tuolla se hullu muija taas menee, perässään sata lasta ja sata elukkaa…”
Noo, ei se mitään, koska onhan nämä välillä ihan kivoja tyyppejä, kaikki meidän vaavit! Tänäänkin mennyt päivä rattoisasti kun ollaan Mikin kanssa seurattu että mites se Johnny voi, joko se uskalsi liikkua, söikö se, mitäs Osku sanoo kun näkee jne.

-Henna-

Ps. Pitäiskö mun vaihtaa nimeä kun kaikki muut on Sami, Miki, Osku, Eppu, Unto, John ja mä Henna. Yksi kirjain liikaa. Toisaalta mä olen kyllä ainut tyttökin.

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    hei, en tiiä ootko joskus täällä maininnut, mutta kertoisitko mulle mistä nuo teidän ihanat keittiön värikkäät räsymatot on? oon niitä niin monesti ihaillut.. meillä kans vanha talo ja rakastan räsymattoja, niitä meillä vain onkin, mutta keittiöön haluaisin "vaihtomatot", että vois välillä pestä toisia..ja tuollaiset ois kesäksi niin pirteät..:) ilmeisesti on uustuotantoa?
    ps. hene/a ois sulle hyvä nimi.. 😉

    • 1.1

      sanoo

      Joo ne on uustuotantoa, joskus vuosi sitten ostin kodin ykkösanttilan alesta. Voi olla että sielä on niitä vieläkin, monesti oon sielä värikkäitä räsymattoja nähnyt, jos ei juuri näitä niin vastaavia.
      Uh… No ehkä sit kuitenkin se Henna vaan.:D

  2. 2

    sanoo

    Ihana kun joku muukin jaksaa olla sterssaamatta elukoista tulevasta karvasta ja kurasta. Joskus hirttää kiinni mutta ei kuuden koiran kanssa voisi elää jos olisi turhan tarkka. Mäkin katselin noita räsymattoja, ihanan pirteät 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Joo kyllähän se karva ja kura potuttaa, mutta jos mä välttämättä vaatisin ainaista kiiltoa niin ei kyllä sujuis tällä porukalla eikä varsinkaan näin runsaassa kodissa.
      Kuuden koiran, huh!:D Meillähän on sitten vielä vähän eläimiä siihen verrattuna.:D

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Voi toista, mä myös olen niitä kuolannut ja muistan Hennan ostaneen ne joskus poistomyynnistä/alesta Anttilasta. Tuollaiset tarvitsisin myös, mutta tuskin Hennakaan niistä luopuu =)

  4. 4

    Helena sanoo

    No sä olet m-a-m-i <3 Tai no Samille h-a-n-i/m-u-r-u.

    Koska nähdään? Pitikö mun jotain viestiä laittaa? Kääks kun on taas olevinaan ollut niin kiireistä o.O

    • 4.1

      sanoo

      Haha Helena!:D
      No jotain ajankohtaa mä taisin ehdottaa mut tää viikko nyt tässä meni jo.:D Mut esim ens viikolla käy loppuviikosta, to tai pe? Laita fb:ssä viestiä?

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Tätä postausta lukiessani erityisesti pysähdyin fiilistelemään sitä korituolia keittiössä. Niin kodikas. Toivottavati ennätät siinä jskus istua ja nauttia kaikesta siitä ihanasta,joka sinua ympäröi.

    nimim. tyttö Keravalta

    • 6.1

      sanoo

      Itseasiassa aika vähän tulee tossa istuttua, lähinnä se on Oskun nukkumapaikka.:D Tossa vieressä, pöydän päässä on toinen korituoli jossa istun useammin mutta nyt senkin alueen on vallannut pojan legot ja nukkuva Eppu…
      Ja täytyy myöntää että mä joskus harvoin havahdun oikeasti nauttimaan ja fiilistelemään tästä kodista. Aina hirvee hässäkkä ja kaikki sellainen menee ohi. Mä esim rakastan meidän eteistä mutta ikinä en jää sitä fiilistelemään kun tuun miljoonan lapsen kanssa, painavat ostoskassit kädessä, riehuva koira vastaan hyppien kotiin.:D Mut ne harvat hetket jolloin ehdin fiilistellä, ne on ihania!:)

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Ihania eläimiä ja kiva juttu, että annoit vanhalle kissalle kodin. Ihan huippua olisi vielä se, että et pitäisi niitä eläimiäsi vapaana, kun se teidän talo on keskellä liikennettä ja vielä junaratakin vieressä.

    • 7.1

      sanoo

      No, ei tämä nyt niin keskellä ole kuin voisi kuvitella, ja ratakin on aidattu hyvin. Ennemmin sielä radalla on Korson juopot kuin meidän kissat.

  7. 8

    sanoo

    Mieki tässä taannoin sijotin keittiöön tuolin, että siinä vois kotitouhujen lomassa istahtaa ja vaikka päivän lehen selailla, mutta eipä oo tullu istuskeltua. 🙂

    • 8.1

      sanoo

      Heh, tiedän tunteen.:D Mäkin oikeastaan laitoin tuon korituolin tohon muita ajatellen. Kun tulee vieraita, saavat siinä istuskella kun mä touhuan aina kaikkea keittiössä.:)

  8. 9

    sanoo

    Kaunista ja kodikasta! Sellaista se on, välillä niitä pölypalleroita pyörii jaloissa, kunnes saa sen raivarin…;D Töiden jälkeen, kun ei aina viitsisi tarttua siihen imuriin…;)

    • 9.1

      sanoo

      Kiitos! Niin, mä en käy edes töissä sitä 8h päivässä ja silti ahdistaa… Täällä ei varmaan oikeasti siivoisi kukaan koskaan jos kävisin normaaleissa töissä. Tai sitten viimeistään palkkaisin siivoojan! Mutta tänään mä aloitin aamun suoraan sängystä niin, että vaihdoin heti lakanat ja imuroin koko makkarin. Makuuhuoneessa lymyävä uusi kissa päästää niin paljon stressikarvaa, saatikka tuo rastapyllyinen koira, että ihan ahdisti se karvan määrä… Ai että oli hyvä fiilis jatkaa siitä päivää kun oli heti tehokas!!:)

  9. 10

    Anonyymi sanoo

    Jos oikein menee hermot koirankarvoihin, niin suosittelen opettelemaan pientä trimmausta, joudut rastat ja vanupallerot (varo ihoa!)joka tapauksessa leikkaamaan. Peppukarvat kannattaa surutta pitää ihan lyhyinä. Me vedetään tai siis trimmaaja vetää koiralta turkin aivan lyhyeksi 3 kk.n välein. Tosi hyvä juttu kun on helposti takkuuntuva turkki. On hienon näköinen ja koirallekin helpotus varsinkin kesäkuumalla. Samalla tuetaan yrittäjää kun aika vähän mitään palveluja muuten käytetään.

    Ei ne karvat valokuvissa näy, tosi siistiä teillä. Sitä paitsi kaikkeen tottuu, kun aloitettiin mökkeily, en meinannut millään päästä yli siitä että mökillä on roskaa ja karvaa lattiat täynnä ja hiekkaa aivan joka paikassa. Siivoaminen auttaa sen kaks minuuttia. Enää en edes huomaa, hiekanmurut jalkapohjissa kuuluu asiaan. Se on asennekysymys. 🙂

    • 10.1

      sanoo

      Joo toi on ihan totta että vähän vois kyllä saksiakin. Ongelma on vaan se, että jos ton pennun kanssa on hankalaa jo harjauskin niin mites sitten kun ottaa sakset käteen… Mun pitäis oikeasti nyt seuraavaksi opettaa se seisomaan koska se pysyy aika hyvin paikallaan jos toinen samalla palkitsee, mutta silloin se istuu ja hommasta ei tuu mitään… No, täytyy harjoitella.
      Noo, mökillä on eriasia, sielä voi ottaa vielä rennommin!:D

    • 10.2

      Anonyymi sanoo

      Kuvasta päätellen muualla ei ole takkua kuin pepussa (ja ehkä hännässä)? Jos se pohjavilla on vanuttunut, harjaaminen sattuu älyttömästi ja koira ei varmasti pysy paikallaan. Silloin kyllä trimmaajaa tarvitaan. Yleensä koirat tykkää harjaamisesta, ja kaikenlaisesta rapsuttelusta ja antavat mielellään hoitaa ihan pennusta alkaen, joten aika oudolta kuulostaa.

      Ne vanupallot kasvaa kasvamistaan jos niitä ei leikkaa pois ja iho siellä alla on ongelmissa. Niitä takkuja ei saa harjata, se on tuskallista koiralle.

      Kokeilisin lähteä rapsuttelemaan harjalla ja pitkäpiikkisellä rautakammalla silloin kun nukkuu ja ihan fiskarseilla leikkaisin surutta takut pois. Toinen vois silitellä pääpuolella ja rauhoitella. Jos ei itellä onnistu, antakaa trimmaajien huoleksi;)

    • 10.3

      sanoo

      Kyllä mä olen sitä säännöllisesti harjannut mutta peppu on se hankalin ja siksi vähän ns rastoilla. Mut ei nyt mitenkään kauhean pahasti.
      Tuskin siinä mitään outoa on,tyyppi on pentu ja ihmeissään pyörii että mitä tässä tapahtuu. Antaa lopulta harjata mutta jotkut kohdat hankalat koska se haluaisi maata röhnöttää hoitaessa. Monet pennut on alkuun ihmeissään eikä malta olla paikoillaan.
      Meillä on se furminator kampa josta ollaan tykätty.

  10. 11

    Anonyymi sanoo

    Hei,

    Muutaman kerran olen pyörähtänyt blogissasi ja nyt innostuin kommentoimaan. Teidän koti näyttää kuvissa ihanan kodikkaalta. Erityisesti ihailin keittiötä, jossa monet asiat oli mieleeni. Esimerkiksi tasot, kaapistot ja välitilan laatat. Remontoimme myös itse vanha hirsitalo, jossa on keittiöremontti meneillään. Teidän keittiön tasot näyttivät puisilta, minkälaiset ovat olleet käytössä? Meillä on nyt keittiössä täyspuiset keittiötasot ja vähän jännittää millaiset ovat käytössä, kun ei ole aikaisempaa kokemusta puutasoista.

    Toinen mihin kiinnitin huomiota oli kuva teidän koirasta. Meillä asustelee ihan saman näköinen suomenlapinkoirauros, vuoden ikäinen. Meidän koiralla on jopa samanlainen vaalea merkki rinnassa. Ainut ero on se että teidän koiralla toinen korvista näytti olevan taitto. Hauska sattuma 🙂

    Hauskaa kevättä!

    t. Paula

    • 11.1

      sanoo

      Meillä oli just noista tasoista vähän keskustelua, oisko ollut edellisessä postauksessa.
      Mä tykkään kyllä niistä, mutta kyllähän ne kaipaa vähän huoltoa ja huolenpitoa. Niihin tulee herkästi jälkiä joten kaikki neste pitää heti pyyhkiä pois ja varsinkin alkuun olisi hyvä öljytä usein. Toisaalta taas niissä on ihanaa se, että niitä voi hioa ja käsitellä vaikka kuinka usein tarpeen vaatiessa.:)
      Joo meidän Unto tosin on sekaroituinen, siinä on labbista ja lapin porokoiraa.:) Se on vasta 7kk vanha ja toinenkin korva vasta nousi pystyyn, eli ehkä tuo toinenkin vielä nousee.:)
      Kiitos kovasti kehuista!:)

  11. 13

    sanoo

    Kävin kurkkimassa blogiasi! Ihastuttava koti teillä. Tuli ihan sellainen tunne, että on saatava omaankin keittiöön pari hyllyä lisää ja jätti purkki jauhoille. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *