Millaista on työskennellä kotona

Multa kyseltiin kommenttiboxissa mun töistä, ja ajattelin vastata tällain yleisesti.
Pääsiäisen tiput oli aika sopiva kuva tähän kohtaan, niin suloinen kuva!:)

Mun töistä en tosiaan voi hirveästi kertoa, lapsista en voi mainita mitään, en palkoista tms halua täällä huudella. Mun omista tuntemuksista tms nyt luulisi että saan puhua. Tämä kun ei ole ihan se normaalein työ, ihan jo siksi että olen kotona töissä. Mikikin alkaa vasta nyt ymmärtämään sen että minäkin olen töissä, ei vaan isä. Nykyään Miki kyseleekin että ”Äiti koska sulla alkaa taas työt että mä saan kaverin?”:)

Anonyymi vakkarilukija tosiaan kysyi ”Osahan meistä ihmisistä on sellaisia että kun on vaikka vapaapäiviä/loma niin ”ei saa mitään aikaiseksi” ja vaan velttoilee koko päivän. Miten sinä pysyt tarmokkaana kun oletkin ”vaan kotona” tehden siellä sitä työtäsi. (ja tietysti joudut käymään palavereissa yms. mutta pääosin kotona)”

No, en mä aina olekaan tarmokas!:D En tosiaan. Me esimerkiksi nukutaan aika pitkään. Mikä onkin tietty ihan parasta. Yleensä uudet lapset herättää alkuun aikaisin mutta tottuvat meidän rytmiin. Vauvat sitten tietty ovatkin oma lukunsa. Mä en ole aamuihmisiä, joten aamu lähtee aika hitaasti liikkeelle, muutenkin aamupäivä saattaa usein olla aika velttoilua. Aina jotain pientä kuitenkin puuhastelen, pesen pyykkiä tms. Mulla sitten se vauhti alkaa kunnolla vasta illemmalla, jolloin remppaan tms. Se onkin hyvä että täällä on oikeasti mielekästä tekemistä niin hirveästi ettei osaa vaan olla. Saatikka että lapset ja eläimet pitää liikkeellä. Mä myös pari-kolme kertaa viikossa pakkaan lapset autoon ja mennään ostoksille/sukulaisille/kavereille päiväksi. Lähinnä liikun äidin kanssa koska kaikki muut on töissä/koulussa. Meillä myös käy usein tuttuja lyhyelläkin varoitusajalla. Kaikki tietää että ollaan täällä paljon ja tänne saa tulla koska vaan, ja moni osaakin tulla. Saattavat tuoda ”pullat” tullessaan ja me keitetään kahvit. Se on tosi kivaa!
Talvisin ollaan aika paljon kotona, kesäisin touhutaan kaikkea ja ollaan vaan pihalla. Kaksi kertaa viikossa kuskaan Mikiä kävellen kerhoon ja takaisin. Kyllä ne päivät äkkiä menee kotonakin, mä viihdyn kotona eikä täällä ehdi kyllästyä. Välillä voi pitää ihan luvan kanssa rennompia kotipäiviä leffojen tms kanssa, jos siltä tuntuu. Välillä taas on koko viikko ihan hirveästi ohjelmaa.
Oikeastaan se että onko meillä hoitolapsia vai ollaanko vaan Mikin kanssa, ei eroa juurikaan. Kun töistä tulee tauko pitkän ajan jälkeen, saatan vähän hemmotella poikaa ja antaa enemmän jakamatonta huomiota. Niin ja melutaso on kyllä paljon korkeampi jos täällä on hoitolapsia.:D


Toinen mikä kiinnostaa on juuri tuo odottaminen, työt voi alkaa tänään tai kahden viikon päästä. Miten siihen varaudut, miltä se tuntuu jne. Samoin sen päättyminen, siirtyvätkö päätt
ymisen usein yms.

Mun mielestä se odottaminen on vaikeinta. Se että ei voi yhtään tietää huomisesta eikä voi kenellekään luvata varmana mitään että vaikka nähdään huomenna tms. Toisaalta oon kyllä aika hyvin tottunut siihen. Alkuun jos mulla ei ollut lasta ja odotin seuraavaa, en uskaltanut suunnilleen mitään suunnitella ja tehdä. Nykyään suunnittelen kaiken niinkuin ennenkin, ja muutan suunnitelmia jos tarvii. Monesti myös varataan paikka jollekin lapselle joka sitten välttämättä ei tulekaan. Nykyään en kysele mitään tietoja lapsesta ennen kuin tulo varmistuu, koska sitä aina henkisesti valmistuu liikaa siihen että ”ai nyt tulisi tällainen ja tällainen” ja sitten pettyy kun ei tulekaan. Päättyminen on myös aina epävarmaa. Joidenkin kohdalla on suunnitelma, jopa ns varmakin, mutta viime hetkellä saattaa kaikki muuttua.
Tietysti olisi ihanaa jos tietäisi aina etukäteen että seuraava lapsi tulee vaikka viikon päästä pe klo 12. Oliskin niin! Voisi lähteä vaikka viikoksi mökille! Niin ei kuitenkaan ole, vaan soitto saattaa tulla koska vaan, ja lapsi tunninkin päästä soitosta.
Tässä työssä on monta huonoa puolta, sellaisia jotka saa monesti miettimään, miksi teen tätä. Miksi suostun pompotteluun ja epävarmuuteen. Miljoonat kerrat oon kiroillut itsekseni ja ajatellut että nyt loppu! Toisaalta tykkään ihan hirveästi! Kaikessa työssä on omat ongelmansa, ja mä en vaan halua olla töissä 8-16 ja nähdä Mikiä vaan iltaisin. Mulla on hirveästi hyviä muistoja lapsista, kaikki jää sydämeen jollain tavalla, jotkut syvästikin. Miki tykkää, saa kavereita kotiin, kuinka kivaa!
Muutama vanha hoitolapsi on tulossa Mikin synttäreillekin ensi kuussa, jotkut ovat ajaneet yllättäen pihaan moikkaamaan. Niistä tulee niin hyvä mieli, ja siitä kun lapsi jatkaa meiltä elämäänsä hyvään paikkaan. Kun lapsi on saanut meiltä hyvää, oppinut uusia asioita, oppinut meillä vaikka kävelemään. Tai kun vanhemmat kiittää ja sanovat saaneensa meiltä apua. Niiden takia teen tätä. Tämä on rankkaa mutta antaa niiiin paljon!

Tässä työssä on myös jotain tosi koukuttavaa. Töitä ihan kaipaa pitkän tauon jälkeen, ja vaikka unelmoinkin esimerkiksi omasta sisustuspuodista, mietin samalla että voisinko tätä silloin kokonaan lopettaa, vai ottaisinko sitten tänne vaikka isomman lapsen pitkäaikaiseen sijoitukseen. No, ne on näitä haaveita ja ajatuksia, kaikki menee niinkuin on mennäkseen mutta nyt on hyvä näin.

Saa kysyä lisää, vastaan mihin pystyn!:)

-Henna-

Kuvan osoite näkyy itse kuvassa.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Onko sitä jotenkin voinut toivoa, että sijoitukset on suht lyhyitä? Vai pelkkää sattumaa? Montako lainalasta sulla on enimmillään kerrallaan?

    Teet tärkeää työtä!
    A

  2. 3

    sanoo

    Todella mielenkiintoinen työ ja tärkeä, ehdottomasti.
    Sellainen tuli mieleen, että oletteko ns.lyhytaikaikainen sijoituspaikka vai voiko joku lapsista olla jopa vuosia teillä? Oletteko saaneet toivoa lasten ikää vai voiko tulla kaikkea vauvasta teiniin?

    • 3.1

      sanoo

      Ollaan lyhytaikainen, lapset on muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen sijoitettuna. Joo, lapsen iän saa ehdottomasti toivoa ja asumisolosuhteet vaikuttaa. Eihän meillä olisi edes oikein huonetta teini-ikäiselle tarjota. Eikä voi olettaa että kaikki jaksaisi tai pystyisi hoitaa vaikka vauvoja. Voin myös aina ennen seuraavaa sijotusta sanoa että en vaikka ota nyt vauvoja koska en jaksa valvoa nyt tms.

  3. 4

    sanoo

    Tosi hienoa,että teet tuota arvokasta työtä! Nostan hattua!
    Itsellä on iso perhe ja laaja sydän lapsille. Jotenkin lapsissa on niin konkreettisesti,mielestäni,tulevaisuus. Jos voi opastaa jonkun ihmisen elämän alkutaivalta,se on hienoa!

    • 4.1

      sanoo

      Kiitos!
      Totta! Mä en ole tota noin yleisesti ajatellutkaan, mä olen enempi ajatellut lapsia yksilöllisesti että tämä lapsi saisi hyvän elämän. Tuo on kuitenkin tosi hyvä huomio, lapsissa on tulevaisuus!

  4. 5

    kati sanoo

    Kiitos tästä!

    Lisäkysymyksiä: Onko sinulla vain tietyn ikäryhmän lapsia? Jos, niin oletko päätynyt tähän ikäryhmään itse ja jälleen jos, niin miksi juuri siihen? 🙂 Milloin sinulla on lomaa? Kuinka pitkiä lomia? Pärjääkö palkalla (uskaltaudun tätä kysymään, vaikka summista et halua puhua)? Onko sinulla työnohjausta?

    • 5.1

      sanoo

      Kyllä, saan itse aina sanoa minkä ikäisiä nyt otan. Voin vaihdella mutta en yleensä sitä hirveästi vaihda, eikä varmaan muutkaan. Kyllä olen. En osaisi olla teinille "äiti" ja meille ei ole huonetta nyt teinille. Välillä en halua vauvoja koska ne on niin tiivisti mussa kiinni, tarvitsevat niin paljon.
      Saan itse toivoa lomaa, yleensä olen lomaillut aina hoitolasten välillä, kun lapsi lähtee. Mun lomat on yleensä aika lyhyitä, mutta siihen saa itse vaikuttaa.
      Pärjää, jos lapsia on. ja on ohjausta ja koulutuksia säännöllisesti.:)

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Nyt vasta eksyin sivuillesi lukemaan ja heti huomasin mielenkiintoisen päivityksen.
    Itse käymme mieheni kanssa prideä ja juurikin mietimme että alkaisimme lyhtyaikaseksi sijaisperheeksi – ilmeisesti toimit juuri sellaisena miehesi kanssa?
    t. Elina

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Mielenkiintoinen postaus, kiitos!
    Mihin pitäisi ottaa yhteyttä jos haluaisi ryhtyä sijaisperheeksi? Kuinka paljon lasten ikään voi vaikuttaa? Entä täytyykö olla paljon tilaa?
    t. Leena

    • 7.1

      sanoo

      Kiitos.:)
      Oman alueen sosiaalitoimistoon. Itse löysin työn vahingossa ihan Mol:in työnvälitys sivuilta.
      Ehdottomasti saa itse pyytää minkä ikäisiä pystyy ja haluaa ottaa. Riippuu omien lasten iästä. Meillä on ollut yksi lastenhuone jossa parhaimmillaan oman lapsen lisäksi kaksi lasta. Oma lapsi alkaa kasvaessaan kaivata omaa huonetta jonka saakin, pienet lapset voi olla vaikka keskenään samassa huoneessa, teini-ikäinen varmaan kaipaa omaa tilaa. En osaa sanoa mikä tuo sääntö on nyt huoneiden määrästä, mutta kuvittelisin että siinä mennään juuri iän ja määrän mukaan, niin kuin tekisi oman perheen kanssa. Esim tuskin laittaisi teini-ikäistä, taaperoa ja vauvaa samaan pieneen huoneeseen.:) Muut tilat myös riittävän kokoiset jotta homma toimii. Koti ei kuitenkaan tarvitse missään nimessä olla mikään iso omakotitalo! Mekin tehtiin tätä alkuun kerrostalokolmiossa.

    • 7.2

      Anonyymi sanoo

      Riippuu myös siitä, että missä hommia tekee. Eri puolella maata on erilaisia vaatimuksia. Esim. Helsingissä on ihan eri systeemit näköjään kuin Treella.
      katso netistä oman alueesi sivuilta yhteystiedot. Isoimmissa kaupungeissa on erikseen viranomaiset, jotka sijoittavat, pienemmissä kaupungeissa samat sosiaalityöntekijät tekevät kaiken.
      Lapsista voi tehdä toivomuksia, mutta kyllä ne viranomaiset päättävät kuka menee mihinkin.

    • 7.3

      sanoo

      Joo toi olikin hyvä pointti! Mähän siis kerron vaan omista kokemuksista enkä voi tietää yhtään että miten muualla on, noihan vaihtelee tosi paljon alueittain ja meilläkin systeemit muuttuu jatkuvasti.

  7. 8

    sanoo

    Vielä kysymyksiä: tuleeko ne sijoitettavat lapset saman kunnan alueelta vai voivatko tulla kaukaakin? Onko lapset sijoituksen ajan täysin kotihoidossa vai säilyykö mahdolliset päivähoitosuhteet? Onko työssä niitä lapsiin liittyviä ihmissuhteita paljon? Tai siis kanssakäymistä biologisten sukulaisten kanssa? Onko se enimmäkseen ok vai onko se aina vaikeaa? Saattaako teille palata samoja lapsia vai oletteko vain läpikulkupaikka? Onko ollut niin haasteellisia kuvioita, että teidän on tarvinnut pelätä oman lapsenne hyvinvointia?

    • 8.1

      sanoo

      Samasta kunnasta, mä olen yhdellä kunnalla töissä. Riippuu lapsesta, koulu tietenkin jatkuu ja joidenkin isompien kohdalla pk:kin. Kanssakäymisiä on vaihtelevasti, riippuen tapauksesta, mutta ei mun mielestä liikaa.
      Voi palata mutta harvoin, ja ei ole tarvinnut pelätä. Ne katsotaan tosi tarkkaan että ketkä lapset voi perheeseen laittaa ja ketkä esim laitokseen.

    • 8.2

      sanoo

      Kiitos kun vastasit. Mekin mietitään välillä, että olisiko meillä annettavaa muillekin lapsille kuin omalle katraalle. Mutta ehkä täytyy vähän edistää remppaa ja saada omat himpan isommiksi, sitten voi arvioida tilanteen uudelleen.

  8. 9

    sanoo

    Kunnioitan työtäsi ja luulen tietäväni osittain tuntemuksiasi kotona työskentelystä, koska olen ollut oman lapsen omaishoitaja 11 vuotta kotona (toki luonnollisesti sisaruksiakin hoitamassa) Joudun asian vuoksi katselemaan lasta monelta kantilta myös ulkopuolisen silmin. Omat valinnat ovat myös aina vaakalaudalla, vaikken tunnekaan uhrautuvani.

    Pitkään ollaan mietitty pride-koulutukseen menemistä ja sijaisperheeksi ryhtymistä, siksikin on mukava lukea ajatuksiasi, vaikka blogissa on paljon muutakin, mitä mielelläni katselen. 🙂

    • 9.1

      sanoo

      Kyllä, se on luultavasti tavallaan hyvin samanlaista, tosin kiintyminen on tietty ihan erilaista omaan lapseen, muutoin varmaan hyvinkin samanlaista.
      Kiva kuulla!:)

  9. 10

    sanoo

    Arvokasta työtä teet <3
    Meidätkin hyväksyttiin mukaan koulutukseen, mutta odottelemme vielä pari vuotta että vanhimmat lapsemme lähtevät maailmalle.

  10. 11

    sanoo

    Hienoa ja arvokasta työtä teette! Työ vaatii paljon, mutta antaa varmasti myös paljon.
    Joskus oli meilläkin ajatuksissa sijoituslapsen hankinta, mutta se jäi yrittäjän kiireiden alle.
    Mukavaa pääsiäisviikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *