Lisää kotikuvia

Tässä lisää niitä viimeksi räpsittyjä kotikuvia ja muutama sananen.
 Kennopallot lojuu edelleen sielä täällä. Onneksi ensi viikolla juhlitaan, niin tulee ehkä tehtyä kiireellä tällaisia asioita kuten kennopallojen kattoon ripustamista. Tai sitten ne jää vielä nurkkaan lojumaan, tämä aika menee niin nopsaan että sitä ehtii aina ehkä puolet siitä mitä piti…

Nuo leikkokukat työhuoneen pöydällä on muuten kestänyt tosi pitkään. Ostin ne Mikin synttäreille, ja tuossa ne vieläkin on. Vesikin ihan lopussa, ja leikatut varret ovat kasvattaneet peräänsä pitkät juuret. Mikäs siinä, kaikki leikkokukat saisi kestää näin kauan!

Nestorin huone pursuaa taas pyykkiä. Yleensä viikkaan kaikkien vaatteet omiin pinoihin ja siitä saa kukin napata omansa makkariin mennessä. Muuten hyvä, mutta eihän nuo pojat mitään huomaa napata… Pitäisköhän niihin pinoihin lisätä joku tekninen laite, tai vilkkuva valo jotta ne etenisi kaappiin asti?

 Näitä kuvia ladatessa suunnittelin jo, että Nestorin huoneeseen voisi jossain vaiheessa etsiä pyöreän pöydän kirppiksiltä. Saisi olla ihan keittiön pöytäkin josta sahaa jalat ja maalaa. Kun huoneessa ei ole edes sänkyä, niin sinne mahtuu keskelle lattiaakin iso pöytä esim legoille. No, ihan vielä ei legot tai pöydät ole pikkuiselle ajankohtaisia. Voihan sitä silti suunnitella.

Hain ullakolta lisää Mikin vanhoja kirjoja. Ne on ihan nurkasta syötyjä, mutta vaikka Miki ei itse niitä hirveästi muistakaan niin itselle on kiva fiilis lukea niitä jälleen. Nestori tykkää erityisesti eläinkirjoista joista kuuluu ääni. Tuijottaa ihmeissään kirjaa ja sitten mua, kun matkin eläimen ääntä. Ihan parhaita hetkiä, rakastan lukea kun toinen niin nauttii kirjoista. Uskon myös että kirjojen avulla lapsi oppii paljon nopeammin puhumaan, ja muutenkin uusia asioita. Sellaisiakin juttuja joista muutoin ei ehkä hirveästi tulisi lapselle juteltua.

Tuohon laatikkoon kirjahyllyssä kerään Nestorille pieneksi jääviä vaatteita. Just laitan kaikki harsot varastoon kun pukliaika on ohi. Aina pieni haikeus kun huomaa tietyistä asioista miten lapsi kasvaa. Jopa harsojen pakkaus sai aikaan sen tunteen… Tämä lapsen eka vuosi on täynnä sellaisia hetkiä. Huomaan jopa itsessäni pientä vauvakuumetta kun näen naisia raskaana. Ihan hullua kun samalla tuskailee yövalvomisia, eikä todellakaan jaksaisi toista pientä tähän heti perään! Saatikka että onhan se Nestorikin vielä ihan vauva.

Enpä muuten saanut otettua niitä puolivuotiskuvia Nestorista… Kohtahan se on jo 7 kuukautta vanha. Huomasin myös tänään että kunnon kamerakuvia mulla on pojasta tosi vähän. Kännykkäkuvia on kyllä, ja muutama videokin mutta ei se tahti ihan sitä ole mitä Mikiä kuvatessa aikoinaan. Näin se toisen lapsen kanssa vissiin aina menee… Vauvakirjaa olen sentään täyttänyt kohtalaisen hyvin! Vielä…

-Henna-

Kommentit (10)
  1. Tosi kauniilta näyttää! Kielot on niin kesäisiä <3

  2. Pilviraitti
    20.5.2015, 06:50

    Ihania arkisia kuvia! Tuota mieletöntä ajanjuoksua on täälläkin hämmästelty ja vähän kyynelehditty pikkuisia vaatteita pois viikatessa. Aika menee liian nopeaan. Välillä tekisi mieli hetkeki palata siihen hetkeen, kun tyttö oli vastasyntynyt.

    1. hennaasemalta
      23.5.2015, 21:11

      No niinpä.. Toisaalta mielenkiinnolla seuraa lapsen kehitystä, toisaalta haluaisi pysäyttää ajan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *