Lastenhuoneen inspiraatiota ja sijaisvanhemmuus

Meillä on kotona niin sotkuista että ei hirveästi inspiroi täällä kuvata, mutta kun mulla on kuitenkin asiaa, niin jotain kuviakin piti keksiä. Tässä siis Pinterestistä napattuja lastenhuonekuvia! Eri tyylisiä, joissa jokaisessa on jotain mistä itse tykkään.
Ekassa kuvassa miellyttää rauhallinen värimaailma jota en kuitenkaan meille varmaan koskaan ottaisi. Olisi vain ihanaa joskus saada lapsille vastaavia pellavalakanoita!
Tokassa kuvassa miellyttää kovasti tuo juliste. Mietin jo paikkaa sille, tosin en tiedä yhtään mistä niitä saa.

 Tyttömäisessä huoneessa on ihanat nuo Pompomit ja perhoset!!
Lopuissa kuvissa on jotain samaa tyyliä kuin mitä Mikin huoneeseen tulee.
Mä olen vähän laiska nyt linkkien suhteen, mutta jos joku kaipaa linkkejä näihin kuviin, ne löytyy mun Pinterest-sivuilta kansioista Mikin huone sekä lastenhuone.

Täällä on tapahtunut kaikenlaista viimeisen viikon aikana. Ensin oli se ompelukerho josta jo kerroin. Lauantaina taas vietin päivän Tallinnassa hyvän ystäväni, siskoni ja siskon hyvän ystävän kanssa. Tästä taitaa tulla jo vähän perinne, vuosi sitten olimme samalla porukalla Tallinnassa, ja hauskaa on ollut! 17-vuotias siskoni etsi itselleen ”aikuistakkia” ja mä teinitakkia (Eli vihreää parka-takkia, en osaa selittää mikä on aikuistakki, mutta se todella on hyvin aikuismainen jonka sisko löysi!). Saadaan vielä paljon huumoria siitä että ensi vuonna mä täytän 30-vuotta ja sisko 18-vuotta!!
Oli tosi ihana reissu, sää oli ihan mahtava ja Eckerön uusi Finlandia-laiva oli oikein siisti ja viihtyisä verrattuna entisiin.

Jotain kaikista jännintä ja elämää eniten mullistavinta tapahtui eilen. Aloitimme miehen kanssa sijaisvanhemmille tarkoitetun PRIDE-kurssin. Vaikka jo olemmekin vastaanottoperhe, emme ole joutuneet käymään PRIDEa täällä Helsingissä. Nyt käymme sen siksi, koska tavoitteenamme on siirtyä pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi. Hui miten jännittävää!
Me ollaan toimittu kohta 4 vuotta vastaanottoperheenä (ent. kriisiperhe) ja varmasti jokaisen lapsen kohdalla (meillä on ollut yli 20 lasta sijoitettuna) sitä jollain tasolla miettii että voisinko ottaa tämän lapsen meille kokonaan jos tulisi tarvetta. Suurinosa palaa kyllä kotiin, mutta kaikkeahan sitä ihminen saa pohtia.

Tänään juttelin kollegani kanssa ja kerroin että olen jotenkin henkisesti kasvanut ihan hirveästi viime vuosina. Olen myös pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta pitkäaikaisesta lapsesta, mutta ajatus on ollut ihan täysin ”ehkä vielä joskus mutta ei vielä”. Nyt noin puolivuotta sitten aloin kuitenkin asiasta enempi puhumaan Samille ja sitten kerroin haaveestani töissä. Rakastan työtäni mutta on rankkaa vuosien ja taas vuosien ajan vastaanottaa vieras lapsi ja taas luopua hänestä. Joskus vaihtuvuus on ollut todella nopeaa ja sijoitukset todella lyhyitä ja se on melko rankkaa. Varsinkin Mikille.
Nyt mä olen täynnä iloa kun ajattelen että meille tulisi pitkäaikainen lapsi. Olen täysin valmis siihen. Mies on myös, Mikikin, tosin hän ei vielä täysin ymmärrä miten lopullista se on.
Eilen siis alkoi pitkä ja jännittävä matka, sanoinkin kurssilla että vertaan tätä kurssia ja matkaa raskauteen. Ajatusta kypsytellään ja henkisesti valmistaudutaan tulevaan. Kurssi jatkuu ensi vuoden puolelle, katsotaan muuttuuko mielemme siinä ajassa ja hyväksytäänkö meidät sijaisperheeksi.
Jee, mä olen niin innoissani!:)

-Henna-

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Pride on kyllä tosi hyvä paketti, vaikka tietoa ja kokemusta olisikin ennestään. Ainakin ne kaikki tehtävät ja se syvälle omaan elämään meneminen niiden kautta on hyödyllistä..tai ei ainakaan hyödytöntä 🙂 ja vertaisten löytäminen ja kokemusten kuuleminen.

    Onko teillä ajatus jättää kokonaan hommat lyhytaikaisena?

    Mä taas oon jotenkin niin tykästynyt tähän hommaan lyhytaikaisena..vaikka tietysti lasten eteen päin saattaminen on aina tuskallista..mutta kyllä siihen voi liittyä paljon hyvääkin.
    Mutta huomaan kyllä itsekin jokaisen lapsen kohdalla tekeväni sitä ajatustyötä, että josko tämä lapsi sopisi meidän perheeseen pidemmäksikin aikaa.
    Itse asiassa kirjoitin juuri kyseisestä aiheesta blogiini..

    Ainiin ja kivoja ispiraatiokuvia, varsinkin kaksi viimeistä.

    Ilona

    • 1.1

      sanoo

      Niin mä en vielä tiedä onko se hyvä paketti, ekasta kerrasta en ainakaan oppinut vielä oikeastaan mitään teoreettista uutta. Silti mäkin olen täynnä kysymyksiä joita meinaan sielä kysyä. Lisäksi mä otan tän koulutuksen sillain että tämä antaa meille harkinta-aikaa ja vertaistukea. Meillä tuntuu olevan ainakin hyvä ryhmä ja hyvät ohjaajat!:)

      Ei ole tarkoitus jättää kokonaan, sen verran koukussa olen tähän työhön, heh! Haaveena vaan olisi "rauhoittaa" elämä pariksi vuodeksi ja keskittyä vain Mikiin ja tähän "uuteen" lapseen. Kukaan meistä ei jaksa enää oikein tätä jatkuvaa epävarmuutta ja vaihtuvuutta.
      Joskus myöhemmin sitten taas jos elämä sen vain sallii, mutta nyt välillä vähän muuta.:)
      Mäkin tykkään tästä työstä mutta mulla on nyt pitkään ollut niin lyhyitä sijoituksia, lapsia tulee ja menee niin ettei pysy perässä enää, ei tiedä mitä huomenna tapahtuu eikä pysty suunnitella "omaa elämäänsä" yhtään. Siksi otetaan taukoa.
      Täytyykin lukea sun postaus!

    • 1.2

      sanoo

      no se on kyllä ikävä, jos on jotain ihan minisijoituksia. toisaalta taas pitkissäkin sijoituksissa on omat huonot puolensa. siis lyhyissä, mutta pitkään kestävissä.

      joo on se kyllä niin iso päätös, ettei harkinta-aika ole koskaan pahitteeksi.

  2. 2

    sanoo

    Ihania lastenhuoneita! Miten se onkin niin, että vaikka huoneet on ihan kunnossa ja nättejä niin aikaajoin sitä haluaa jotain pientä uudistusta 😀

    Sijaisvanhemmuus on jotain mitä mä olen miettinyt vuosia, varmaan 10 vuotta. Niin mielelläni ottaisin jonkun joka kotia tarvitsisi ja mies on samoilla linjoilla. Mutta meillä on pieni koti ja siksi ei mahdollisuutta.
    Tärkeää hommaa ja nostan todella hattua!! <3

    • 2.1

      sanoo

      Jep, kyllä sitä haluaa, mä varsinkin kun tuijotan näitä samoja nurkkia "töissäkin".:D

      Mikä on pieni koti? ja olisiko muutto vaihtoehto sitten? Tai edes tukiperheeksi ryhtyminen?:) Näistä voidaan jutella kun nähdään.:)

  3. 5

    sanoo

    Onnea kurssille- olen satavarma että kaikki sujuu hienosti ja teidät hyväksytään sijaisperheeksi!! Minäkin olen visioinut samantapaista asiaa, eläinpuolella kylläkin :o) Tosin niin kauan kuin meidän "rinsessa ärripurri" on olemassa, homma ei onnistu. Hän on kovin tietoinen reviiristään eikä sulata lajitovereita…mutta ehkä sitten joskus.

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Mähän en ymmärrä sisustamisesta mitään. Mutta ekassa kuvassa ihmetyttää miksi pitää olla kaksi mattoa päällekkäin sängyn alla.

    Timo

    • 6.1

      sanoo

      Samaa mäkin mietin! Tulin siihen tulokseen että kun tollaiset räsymatot tms ei pysy sekuntiakaan paikallaan, ainakaan meillä, niin alla on toinen, värittömämpi matto pitämässä ylemmän maton paikallaan!:)

    • 6.2

      Anonyymi sanoo

      Nyt sitten jäi enää selvittämättä mitä matot tekevät sängyn alla.
      Lisä lämmöneristystäkö?
      Timo

  5. 7

    sanoo

    Hyvä te!!! Kelpaatte varmasti sijaisvanhemmiksi.

    Me käytiin sama kurssi viime syksynä ja nyt ollaan "jonossa". Vielä ei ole kuulunut soittoa.. Vaikka joka puolella toitotetaankin että perheistä on pulaa. no ei kai sitten keski-suomesssa. Jään innolla odottamaan sun tuntoja kurssin varrelta!

    • 7.1

      sanoo

      Meilläkin on lapsen kriteerit aika tarkkaan rajattu, että tuskin meillekään ketään heti kurssin loputtua löytyy. Noo, jatketaan vanhoja hommia siihen asti.:)

  6. 8

    Suvi sanoo

    Aika kiva ajatus varmaan tuo pitkäaikaisena perheenä toimiminen. Teillä on nyt tosi kova tieto lasten erilaisista ongelmista ja tavallaan elätte sen pitkäaikaisen perheen hankalimman vaiheen aina uudestaan ja uudestaan -koskaan ei helpota! Kun lapsi asettuu, hän ei lähdekään pois vaan toipuminen jatkuu ja perhe-elämä tasoittuu. Tosin onhan siinä se "riski", että jos kemiat eivät kohtaakaan, lapsesta ei pääse eroon yhtä helposti. Olette varmaan jo nyt aika valmiita homaan ja tiedätte hyvin millaisten juttujen kanssa pärjäätte, yleensähän ne tulevat sijaisperheille ihan puun takaa.

    Meillä nyt yksi sijaislapsi plus kolme omaa. Hetken mietin päivystysperheasiaa, mutta totesin sen olevan liian rankka jo olemassa oleville, joten päädyimme sitten toivomaan toista pitkäaikaista lasta…

    Onnea teille, edessä elämän virrat!

    • 8.1

      sanoo

      Joo kyllä tässä on ehtinyt saada jo ihan hirveästi kokemuksia töistä, kaikki lapset ja vanhemmat on niin erilaisia että kaikkea on nähty. Ja todella, me eletään aina se hankalin vaihe, lisäksi meillä on moni pieni lapsi oppinut esim kävelemään, ja sitten ei saakaan nähdä kun lapsen kehitys tästä jatkuu.
      Tietysti siinä pelottaa eniten se että miten kiintyy, mutta kyllä mä uskon näiden kokemuksien kanssa että kaikki lopulta sujuu! Ei oo helppoo, mutta sujuu. Sitäpaitsi siihen asennoituu sitten erilailla, nyt se jatkuva luopuminen on läsnä ja iso osa työtä.

  7. 10

    sanoo

    Ihan mahtavaa!

    Pakko oli jättää kommenttia, koska itsekin haaveilen joskus sijaisvanhemmaksi ryhtymisestä. Tässä elämäntilanteessa se ei ole mahdollista, mutta ehkäpä joku päivä jossain… 🙂

  8. 11

    sanoo

    Hienoa. Kuulostaa todella upealle ratkaisulle. On ihanaa että löytyy ihmisiä joilla riittää rakkautta muidenkin lapsille.

    Itse aloittelemme juuri tukiperhetoimintaa. Ensimmäiset tapaamiset asiantiimoilta nähty ja kurssi alka pian. Jännityksellä odotamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

    Onnea teille tulevaisuuteen.

    • 11.1

      sanoo

      Kyllä mua jännittää että miten se rakkaus riittää, mutta meillä on vasta yksi lapsi joten syliin mahtuu vielä hyvin!!:)
      Kiitos samoin, onnea myös teille!:)

  9. 13

    sanoo

    Onnea matkaan 🙂 Minuakin kiinnostaisi kovasti tuollainen toiminta ja ajatuksen siitä jo miehelleni heitinkin, ehkä parin vuoden päästä. Onko noihin jotain yläikärajaa? Nimimerkillä nelikymppiset kolkuttelee parin vuoden päässä..

    • 13.1

      sanoo

      Höpöhöpö, ei tuo ole vielä ikä eikä mikään! Mä olin tällä alalla yksi selkeästi nuorimmista kun aloitin, ja taidan olla vieläkin.
      Eli ei muuta kuin siitä vaan!:)

  10. 17

    sanoo

    Heippa,

    teette uskomattoman tärkeää sijaisvanhemmuustyötä tässä tylyssä ja joskus kamalassakin maailmassa. Itse tulen aina mielettömän surulliseksi kun luen lehdistä lasten huostaanotoista yms. ja niistä kamalistakin asioista. Ihan varmasti olisitte oikeat ihmiset pienille.

    Kyselemääsi julistetta saa ainakin täältä : http://www.postercorner.com/Favor-scooter-girl-lipstic-Bellinger-Poster-p/00489.htm
    Ja varmaan ihan vaikka mistä jos kuukkeloi lisää. Mutta tuolta löysin ainaskin sulle sen.

    Mukavaa viikonloppua, Niina.

    • 17.1

      sanoo

      Kiitos paljon!
      Kyllä, lapsiin liittyvät jutut on aina kamalampia, onneksi tässä meidän lyhytaikaisessa sijaistyössä ei läheskään aina taustat ole ihan kauhean rankkoja, muuten sitä itsekin uupuisi suruun.
      Kiitos paljon kun jaksoit googlettaa, mä tykkään tosi paljon tuosta ja vastaavista julisteista, vielä pitäisi vaan keksiä se oikea paikka kuvalle…:)

  11. 18

    sanoo

    Onnittelut teille, tuo päätös vaatiikin kypsyttelyä 🙂
    Mehän hakeuduimme myös mukaan ja läpäisimmekin alkuseulan hyvin palauttein, mutta päädyimme kuitenkin vielä odottamaan jonkun vuoden että osa omista lapsistamme hieman kasvaa koska tarkoituksemme olisi suuntautua ennemmin itsenäistyviin nuoriin kuin pieniin lapsiin. Toivon että silloinkin vielä uskallus riittää, onhan se melkoinen hyppy tuntemattomaan joten to-del-la suuri hatunnosto teille!

    • 18.1

      sanoo

      Kiitos!:)
      No se onkin ymmärrettävää että sitten on hyvä odottaa jos nuorista kyse, mä itse ainakin huomaan että sijaislapsen olisi todella hyvä olla omaa lasta nuorempi, ainakin meidän kohdalla ja niinhän muutenkin suositellaan ainakin pienten lasten kohdalla.
      Kyllä teillä uskallusta riittää jos tuohonkin asti olette lähteneet, uskon että se tulee vain rikastuttamaan teidän elämää vaikkei aina helppoa olekaan.
      Meillä hyppy ei ole niin tuntematon kun tätä kokemusta on jo tavallaan taustalla mutta onhan se paljon isompi vastuu, ja kyllähän se jännittää ihan HIRVEÄSTI! Mutta samalla en malta odottaa!:)

  12. 19

    sanoo

    Heippa hei! Olen tosi innoissani, että te aloititte tuon kurssin. Aiemmin oli aiheesta jo puhetta, että mekin jo ehdittiin kerran päästä kurssilaisiksi, mutta sitten kurssiajat eivät sopineet arkeemme. Olemme nyt taas lähtölistalla ensi alkuvuoden koulutukseen. Tosi mukavaa, että saan ehkä seurata teidänkin kokemuksia täältä.

    • 19.1

      sanoo

      No niin hienoa!
      Kurssi on ainakin toistaiseksi ollut tosi kiva juttu, kotitehtävätkään ei ole ollut mitään ihan kamalia, ajatuksia herättäviä itsetutkiskelujuttuja enemmänkin.:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *