Lapsen toiveet

Tämä on tosi hölmöä, mutta mulla alkaa taas remppastressiä pukkaamaan.
Nyt kun tässä olohuoneessa on nukkunut vajaa kaksi kuukautta, alkaa oikeasti kaipaamaan sitä makuuhuoneen valmistumista ja rauhaa. Varsinkin kun suihku ja toinen wc on sielä.
Saatikka että meidän Miki alkaa todenteolla kaipaamaan omaa huonetta. Vaikka poika onkin vasta pieni, 4-vuotias, hän alkaa silti olemaan myös iso. Pojasta huomaa että hän oirehtii enempi ja enempi koska joutuu jakamaan huoneen alati vaihtuvan lapsen kanssa, on se kaveri sitten kiva tai ei, mutta jaettava on huone, lelut ja oma tila. Kysynpä vaan että kuka sellaista jaksaa pitkään. En minä ainakaan. Tulisin hulluksi.

Miki toki tykkää hirmuisesti siitä että kotona on kaveri, mutta hänkin kaipaa myös omaa tilaa. Olisi myös kiva jos lempparilelut saisi pitää ihan itsellään, ilman että joku toinen sotkee tai hajoittaa. Kaveri saattaa myös olla hyvin takertuva, ja poika tarvitsee omaa tilaa. Ahdistuu kun toinen roikkuu koko ajan vieressä kiinni.

Olen yrittänyt katsoa että pojan lempilelut ja aarteet hän saisi pitää itsellään ihan yksin, ja muut jaetaan. Ja kun huomaan että nyt poika hermostuu toisen jatkuvasta läsnäolosta, yritän järjestää pojalle omaa tilaa. Pelatkoon rauhassa vaikka pleikkaa, ja toinen leikkii lastenhuoneessa. Toki myös toisinpäin, sitäkin tapahtuu toki paljon. Kaverikin tarvitsee sitä omaa tilaa. Kerron nyt kuitenkin Mikin näkökulmasta, koska Miki joutuu äidin työvalinnan vuoksi kestämään tilanteen tällaisena. (Enkä voi työstäni, eli toisen näkökulmasta juuri kertoa)

Joten siis, kyllä, muuttoinnostus on nyt vähän laantunut, ja tämän hetken tilanteen tuomat ongelmat alkavat näkyä.
Komensin tänään miehen ilkeästi töihin illaksi, raivaamaan makuuhuonetta. Sielä huoneessa vaan iskee epätoivo. Katto on todennäköisesti pakko rapsuttaa puhtaaksi kokonaan ja maalattava. Mitä lie maalia vedetty kattoon kun joka huoneessa maali tippuu syliin… Lattia on niin täynnä jotain tasoitetta etten tiedä miten se saadaan vielä rapsutettua. Vanhoista tapeteista suurinosa on nyt revitty, mutta tasoitettavaa on paljon seinissä. Muovimattoakin vielä puolet jäljellä. Eikä huvita sitten pätkääkään tämä työvaihe.
Pitäisi ehkä järkätä pientä talkootoimintaa. Kaveri apuun rapsutteluun jotta työ sujuisi mukavammin. Nyt se on tylsää, mutta pakko on pistää hösseliksi jotta pääsee joskus siihen kivempaan eli maalaus- ja tapetointivaiheeseen.

Tosin huomisen olemme Turussa veljeni luona. Mutta sunnuntaina sitten pistetään hösseliksi.:)

-Henna-

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Ymmärrän niin hyvin! Täällä myös kesästä saakka olohuoneessa nukkuvat.. sen lisäksi huonekalujen välissä sukkulointi alkaa tympimään.. tilaa kun ei ole liiaksi pienessä talossa muutenkaan. Luojan kiitos onneksi makuuhuone alkaa olemaan kohta valmis.

  2. 3

    Sijaisäiti minäkin sanoo

    Tärkeitä juttuja pohdit. Ajattele mieluummin niin päin, että mitä Miki saa ammatistasi: ei ole aamuseiskan lähtöjä tarhaan ja kotiin iltaviideltä ja myöhemmin olet kotona, kun pieni koululainen tulee kotiin. Tai teini, jos niin pitkälle ajatellaan. Niilläkin on yllättävän paljon asiaa koulun jälkeen.

    Tietty on hyvä, että pohdit asioita jo nyt. Me olemme myös sijaisperhe (tosin pitkäaikaisella puolella) ja on se minullekin jokseenkin kipeä asia, miten homma vaikuttaa biolapsiimme. Toisaalta, on se työ mikä hyvänsä aina se jotenkin vaikuttaa…

    Iloa syksyysi!

  3. 4

    sanoo

    Anonyymi: 🙂

    Hanna: Niinpä… Voi olispa meilläkin, olisi edes jotenkin järkevässä vaiheessa eikä tässä epätoivoisessa alkuvaiheessa jolloin tuntuu ettei se huone valmistu ikinä…

    Sijaisäiti: Joo toki toki, mä näen hirveästi hyvää tässä työssä Mikin kannalta. Enempi hyvää kuin huonoa. Saa olla kotona, oppii jakamaan ja tulemaan toimeen erilaisten lasten kanssa, kotona on aina kaveri ymym. ja toki työ mikä hyvänsä vaikuttaa mutta onhan tämä vähän kuitenkin erilaista kuin kodin ulkopuolinen työ.
    Mutta tämä ei ollutkaan tällainen yleinen työn miinukset-plussat postaus vaan sattumoisin olen nyt viime aikoina pohtinut tuota huoneasiaa kun tekisi mieli sitä pojankin huonetta jo laittaa.

  4. 5

    sanoo

    Hyvää ja tärkeää pohdintaa! Työsi (niinkuin yleensäkin työt) ottaa ja antaa. Meillä on yläkerta ja pojan legorakennelmat rauhoitettu kokonaan näiltä pieniltä sijoitetuilta ja toisaalta nyt kun tuli lisää porukkaa laitoin Kirpun rakkaimmat lelut ylähyllylle. Meillä ainakin sijoitettut lapset särkevät suunnilleen kaiken ja siksi on ihan perusteltua suojella edes osa leluista. Varsinkin kun porukka vaihtuu on hyvä että Mikillä on omaa tilaa ja rauhaa.

    Tsemppiä jatkoon!

    • 5.1

      sanoo

      Joo toi on kanssa yks murheenkryyni kun sitä pahaa oloa puretaan hyvinkin paljon siihen että joko tuhotaan leluja tai kiusataan Mikiä. Meilläkin menny paljon leluja roskiin, joten niitä hajoavimpia leluja haluaa muutenkin vähän suojella. Aina lapsen mukaan siirretään jotain varastoon ja jotain esille mut Miki haluaa kuitenkin ne tietyt lelut pitää aina esillä.
      Ja meillä sosiaaliohjaajat suositteli että lapsella pitää olla oma paikka. Miki varsinkin kun on aika herkkä poika joka tarvii erityisesti omaa tilaa.

  5. 6

    sanoo

    Voimia sinne! Vaikkakin kirjoitit nyt yhdestä näkökulmasta, tiedän, että kokonaisuus ratkaisee ja teillä käsitellään molemmat näkökulmat.
    Tsemppiä ja toivottavasti remppajutut ottaisivat sujuakseen ja saisitte huonejärjestelyt toimimaan. Teet kuitenkin todella arvokasta työtä ja siinä on paljon hyvää myös omalle lapsellesi, kuten kolmannessakin kommentissa joku totesi.

    Pirteyttä ja voimia syksyyn. Teille kaikille!

    • 6.1

      sanoo

      Juu toki, enempi hyvää kuin huonoa.:)Tuskin poika mua vanhempana syyttelee mun työstä, päinvastoin.:) Nyt vaan nuo huonejärjestelyt ajankohtaisena mielessä.

      Kiitos paljon Emilia.:)

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Hyviä ajatuksia. Lisäyksenä vielä se, että poikasi on lisäksi vielä sen ikäinen että on TODELLA paljon ajasta näiden lasten kanssa. Siis leikkii ja puuhaa ihan eritavalla kun vaikka 10 vuoden päästä. (eikä osaa suodattaa asioita niin kuin isompana) Leikki on monesti tosi intensiivistä ja hoitolapset saattavat käsitellä aika hurjiakin asioita (puhua, tehdä, leikkiä) jotka eivät aina olisi soveliasta pienille korville. Leikissä lapset yleensä ovat vielä itsekin niin tiiviisti mukana. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
    Hienoa siis, että mietit tuota kaikkea myös poikasi "puolesta". Ulkopuolisena mitään elämästänne tietämättä kehyesti heitettynä -voisi olla ihanaa, jos pojalla olisi myös oma sisarus, jolloin vanhempien ja kodin ja lelujen jakaminen olisi erilaista kun olisi joku joka kokee samoja asioita. Mutta tosiaan en yritäkään mitään neuvoa tms, kunhan tuli mieleen ja kaikella hyvä siis.

    • 7.1

      sanoo

      Joo siis todellakin. Meillä vielä hoitolapset usein hyvin pojan ikäisiä, joten nehän viettää aikaa yhdessä ihan aamusta iltaan. Nykyään vain parin tunnin kerhon ajan poika on erossa meistä. Näistä tulee myös todella tärkeitä kavereita pojalle, ja varmasti myös hoitolapsetkin muistaa parhaiten ja positiivisimpana asiana ajasta, juuri Mikin.
      Ja kyllä, poika on kuitenkin niin nuori ettei ymmärrä kaikkea, miksi lapset on meillä, miksei muilla perheillä ole tällaista, miksi tuo kiusaa jatkuvasti, miksi itkee paljon tms. Ymmärrän siis todellakin mitä tarkoitat!
      Niin, sisarus olisi kiva mutta kun niitä sisaruksia ei saa vain napista painamalla/haikara tuo kun käsketään…:(:(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *