Lämpöä, lämpöä! vastoinkäymisten jälkeen

Katsokaas meidän pönttöuunia. Sielä on ensimmäiset tulet!

Muutenkin meidän lämmitysongelmat vähän helpotti, ja ollaan niistä niin iloittu!!
Tosin uusia ongelmia on myös tullut tilalle…

Meillä kävi eilen putkimiehet, ja meni pari minuuttia vaan, kun patterit olivat lämpiminä. Meidän syväjäädytetty makuuhuone muuttui hetkessä mukavammaksi. Tänään olen ollut täällä pelkkä pitkähihainen ohut paita, housut ja villasukat päällä. Siis meni pitkään ennen kuin tajusin että voin jo riisua pitkikset, paksun villapaidan ja kaulahuivin pois. Ihan mahtavaa!

Tilalle tosin tuli ongelmaksi se,että ison huoneiston putket ja vessat ovat jäässä…eli ainakin kaksi patteria pitää uusia, ja vessat…en edes tiedä mitä niille vielä käy…Kallis keikka joka tapauksessa, ja se kyllä hirvittää ja paljon…
Tänään Samilla oli töistä vapaapäivä, joka piti käyttää tehokkaasti ja hakea ikkunoihin lasia, korjata vihdoin ikkunoita ja hakea loput tavarat edellisestä kodista. No, paku ei lähtenyt käyntiin…Koko päivä meni auton kanssa tapellessa. Onneksi tuo sitten lopulta lähti ja saatiin lasit ja yksi satsi tavaraa haettua, mutta lomapäivä meni hukkaan…
Jotain hyvääkin kuitenkin: Nokikolari kävi, talo oli kuulemma hänelle vanha tuttu. Hän tiesi jo etukäteen mitä uuneja katsoa. Lopputulos: Nykyisen olohuoneen uuni sekä keittiön puuhella saivat käyttöluvan, sekä ison huoneiston tulevan olohuoneen ja toisen makuuhuoneen uuni! Ihan mahtavaa! Meitä kun asunnon näytöissä alunperin peloteltiin ettei niistä ehkä mitään saa käyttää…

Tässä kaiken keskellä taas mietin, että mikä tämä juttu on, että meitä näin koetellaan tämän talon kanssa? Silloin kun taistelimme talosta, meillä oli paljon vaistoinkäymisiä. Suuri pelko koko ajan että talon vie joku muu (siis mä olin niin hermoraunio niihin aikoihin etten ole ikinä ollut). Ensimmäinen tarjous ei mennyt läpi ja saimme kuvan ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia. Kun lopulta saimme vihreää valoa, pankit eivät vuorostaan antaneet lainaa. Talo oli niin iso riski pankeille, koska oli niin erikoinen kohde. Kun vihdoin Aktia (Kiitos!) antoi meille lainan, tarjouksemme oli hyväksytty ja olimme onnemme kukkuloilla, meille kerrottiin että tämä pysyy silti myynnissä kunnes olemme myyneet omamme. Lisäksi kaikki olivat ajatusta vastaan.( No melkein kaikki.) ”Olemme hulluja jos lähdemme siihen, ei meillä ole varaa, hirveä homma ym”..Petyin pahasti moneen ihmiseen siinä vaiheessa. Oma pää kyllä piti ja olimme itse todella varmoja asiasta. Me haluamme sen. Lopulta muutama, esimerkiksi äitini ihastui itse taloon nähtyään sen. Tietysti äitinä hän on varmaan ikuisesti huolissaan miten pärjäämme, mutta ymmärsi miksi halusimme tämän.

Voi kamala se kaikki oli niin piinaa! Välissä oli joulun pyhätkin, kukaan ei ollut tietenkään kiinnostunut silloisesta asunnostamme, mitään ei tapahtunut.
Kunnes yhtäkkiä saimme kerralla kaksi tarjousta ja asunto meni. Mieletön taistelu joka kesti viime syksyn, mielettömät tunnekuohut (välillä vain haaveiltiin tästä, mutta ei kuitenkaan annettu lupaa haaveilla liikaa ettei tule pettymystä) ja lopulta voitto! Ihan mieletön sellainen!
En vieläkään voi uskoa että me tosiaan saatiin tämä!

Vastoinkäymiset kuitenkin jatkuu edelleen. Aluksi iso ongelma oli sähkön puute, sitten kylmyys ja nyt nuo jäätyneet putket.
Meitä koetellaan, mutta toisaalta ne voitot ovat kyllä niin ihania! Ihan kuin lottovoittoja! Sähköt kun saimme, juoksimme ympäri taloa kiljuen ja näpytellen valoja päälle, nyt kun saimme lämpöä, hihkumme vähän väliä joka huoneessa että: ”Hei, mä pystyin pukemaan normaalisti, ilman että tarvi laskea kymmeneen ja sitten ihan jäässä ja nopeasti vaihtaa vaatteet”. Uuneihin tuli käsky että ihan varovasti pitää aloittaa koska ovat olleet poissa käytössä niin kauan. Täällä siis polttelemme innoissamme muutamaa paperin palaa, minä mietin millaisen ihanan halkokorin hankin ja hellan kiillotin liesimustalla upeaksi!
Ja tämä tuoksu mikä uunista tulee….aah!:)

Joten, kaikesta huolimatta, olen onnellinen. Minulla on hyvä olla tässä talossa. Huomaan että olen muuttunut kärttyisästä ämmästä rauhallisemmaksi ja vain fiilistelen pikkuasioita. Suunnittelen mitä kaikkea ihanaa täällä vielä teen. Menee siihen sitten miten kauan hyvänsä. Rahaa ei paljon ole, joten kauan siinä meneekin, mutta se haaveilu on kaiken suola ja pippuri. Sekä tietty vanhan talon tuoksut, lattian narina ja korkeat huoneet.
Välillä pääsee melkein itku, että mikä ongelma nyt taas, mutta luotan siihen että asioilla on tapana järjestyä kun vaan päättää niin.

Loppuun myöhäiset ystävänpäiväterveiset kaikille rakkaille, erityisesti ”myöhäselle”! Oli tarkoitus soittaa tms eilen, mutta en vaan ehtinyt. Ehkä ymmärrät poikkeustilanteen ja saan anteeksi.:)

Ps. Nyt me tiedetään itse miten patterit pidetään lämpiminä jatkossa. Niin yksinkertaista sekin, kun vaan osaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Aivan ihana blogi ja ihania juttuja…niin koskettavia ja vielä melko läheltä liippaa omaakin tarinaa… Zemppiä teille ja innolla seurailen blogiasi 🙂

  2. 2

    Anonyymi sanoo

    Hei , vanhana Korsolaisena ja itsekin vanhasta talosta haaveilevana seuraan mielenkiinnolla projektianne,hienosti olette jo nyt saaneet taloa
    kunnostettua. Onnea myös jatkossa "kulttuuriteollenne"
    Terveisin R "E" :n isä

  3. 3

    sanoo

    Meillä kävi kaakeliuunien kanssa niin, ettei saa käyttää, nuohoojat kävi syksyllä. Pitää purkaa koko piippu (katolla oleva osa) ja muurata uudestaan 🙁 🙁 Kesän hommia.
    Niinpä ollaan sähköpattereiden varassa nyt. Mutta ens talvena, sillon kyllä lämmitetään meidänkin talossa uuneja ! Sitä odotellessa …
    Meillä tosin on uudet sähköt vedetty, että on vaan semmonen semikalsa. Uunit tekisi kyllä eetvarttia näillä keleillä talossa kun talossa.
    🙂 🙂

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Onneksi olette saaneet lämpöä! Vähän jo huolestutti, miten tarkenette, kun omassakin tönössä täytyy puuta polttaa oikein urakalla. Vanha talo tämäkin.

    Vanhassa talossa tulee noita pettymyksiä koko ajan. Kerrat vain harvenevat remontin edistyessä. Sitten kun haasteista on jälleen kerran selvitty, kiintyy taloon entistä enemmän.
    Voi kuinka monet kerrat minäkin olen itkenyt silmät päästäni, kun jokin juttu ei ole ottanut onnistuakseen. No, kaikki on aina järjestynyt, mutta kieltämättä se alkuaikojen into on jo kauaa sitten kaikonnut.

    Minullakin oli tosi vaikeaa saada lainaa ja talollani oli myöskin huono maine. Talo osoittautui kuitenkin loistavaksi remppakohteeksi ja sain sen naurettavan halvalla. Onneksi, sillä remontti onkin vienyt kolme kertaa ostohinnan verran.

    Tulipas pitkä sepustus, mutta mitä tällä yritän sanoa on, että uskokaa itseenne ja toisiinne, älkää vaipuko epätoivoon.
    Ja ymmärtäkää epäilijöitä. He ovat tavallaan oikeassa kaikkine kauhuskenaarioineen.
    Jotkut ihmiset vain ovat niin sitkeitä ja sisukkaita ja vähän hullujakin, että mielellään kulkevat ihan päivittäin läpi harmaan kivenkin. 🙂

  5. 5

    sanoo

    Kiitos Mehiläinen!:)
    R: No, tämä on vasta alkua, mutta kiitos!:)
    Niina: Totta, uuni tekisi hyvää kenen talolle vain näillä keleillä! meillä syynä tuohon käyttökieltoon, on ullakolle vedetyt ilmastointiputket…Oli kuitenkin mukava yllätys saada edes muutama uuni käyttöön!:)
    Anonyymi: Voi uskon! Hirvittää itseänikin että mitä vastoinkäymisiä vielä tulee. Ei siinä muuta, mutta se tietää hirveitä laskuja ja sitten on kova rahahuoli jne…Kyllä sitä itsekin tiesi että on hullu kun tähän lähtee, että tämä tietää juuri vastoinkäymisiä, kovaa työtä ym. Ehkä kuitenkin ne hyvät jutut korvaa ne pahat. Toivottavasti.
    Ja kyllä, ymmärrän todella hyvin epäilijöitä, kuten äitiäni, mummiani ym. Joistain ihmisistä paistoi vaan tietty kateus tms jolloin heistä näki ettei epäilyn syynä ollut huoli meistä, vaan jotain muuta. Tai joidenkin ihmisten tapa neuvoa kuin pikkulapsille. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Se oli inhottavaa nähdä.
    No, väliäkö tuolla enää, talo on nyt meidän.:)

  6. 6

    sanoo

    Älkää antako niiden lannistaa, tottakai vastoinkäymisiä tulee taatusti jatkossakin, meillekin, nyt jo talvena on vuotavaa putkea, on jäätyviä putkia, on jääkuormaa katolla on sitä on tätä ja jokaikisen remontin kanssa on aina jotakin säätöä puoleen tai toiseen. Tärkeintä on se intohimo siihen taloon, vetäkää syvään henkeä, menkää katsomaan jotakin kohtaa kotoa joka aiheuttaa erityistä ylpeyttä ja laskekaa vaikka sataan, siitä se taas hymy tulee pian huulille 🙂 Kesällä on taas ihanan huoletonta, en malta odottaa, siitä se ihanuus vanhan talon kanssa koostuu!

    Niin, ja piti sanoa niistä ihmisistä jotka sanovat että no huhhuh, ootte ihan hulluja, ja tämä on klassikko: "on tässä teillä hommaa" .. harvalla on mielikuvitusta edes hahmottaa miltä talo näyttää huolella tehdyn remontin jälkeen, toiset ovat hoppuhousuja ja toiset vaan pessimistejä eivätkä näe vanhalle edes arvoa (itse en näe uudelle pahemmin mitään arvoa), me olemme jo oppineet jättämään moiset täysin omaan arvoonsa, ääni muuttuu kellossa sataprosenttisesti tällaisilla ihmisillä vasta kun näkevät valmista. Tsemppiä!

  7. 7

    sanoo

    Tsemppiä kovasti. Ihana kun olette saaneet tulen takkaan, tuo tunnelmaa ihan mielettömästi! Ei varmasti tule olemaan helppoa, mutta kukapa sitä ei olisi valmis tekemään töitä oman kodin eteen. Älä lannistu muiden puheista.

  8. 8

    sanoo

    Ihanaa että saitte pönttöuunin toimimaan! Näyttää niin houkuttelevalta, kun pääsisi siihen viereen kuuntelemaan tulen leikkiä puun kanssa 😉 jotain onnistumisia ikävien asioiden keskellä.
    Ja todella kurjaa, että avuista huolimatta asiat kääntyivätkin huonommaksi tuon lämmityksen suhteen :/
    Mun täytyy tänne kommentoida myös, että "epäilijänä" kun näin talon ensimmäistä kertaa (kovin pimeässä vielä), ajattelin että mihin työ olette nyt oikein ryhtymässä. Mutta kun näin miten vähän itse "vahinkoa" oli talolle tapahtunut ja selvisitte pintaremontilla nyt ja pääsitte muuttamaan….niin oikeasti se oli suuri helpotus. Kyllä läheiset osaavat olla huolissaan ja meitäkin täytyy ymmärtää 🙂 mutta nyt jo mulla on ihan eri fiilikset talosta ja uskon, että siitä saa niin ihanan kodin…ja se on jo sitä!! Olen onnellinen teidän puolesta!

  9. 9

    Anonyymi sanoo

    Taa on oikeesti niiiin paras blogi Henna!!! Tulee aina hymy huulille ja valilla tippa linssiin ku miettii tota urakkaa :'DD Ja tulee ikava teita ja sit alan kans aina ite miettii omaa tulevaa kotia tms. 🙂 Toivottavasti jaksat kirjotella ahkerasti huolimatta muista kiireista..

    T. J

  10. 10

    sanoo

    Parolan Asema: Ensinnäkin kiitos kun jaksat käydä täällä, ihanaa saada kannustavaa kommenttia joltain joka on samaan hulluuteen lähtenyt ja vielä paljon kokeneempi!:D
    ja kyllä, sen tiesi jo kun tämän näki, että vastoinkäymisiä tulee, täytyy vaan toivoa että ei mitään todella isoa.
    Nuo mainitsemasi kommentit ym kuulostaa niiiin tutulta!:D Onneksi me ollaan silti miehen kanssa pidetty aina oma pää, sillä tavoin ollaan saatu paljon.:)

    Kiitos Iina!:)

    Niina: Kyllä, toki ovat huolissaan, mutta se miten asiat esittää jne pännii…Onneksi on kaksi korvaa. Toisesta sisään ja toisesta ulos.:)

    J: Kiitos!Kyllä jaksan kirjoittaa, tämä on kivan terapeuttista kiireisen päivän jälkeen ja kannustavat kommentit auttaa jaksamaan!:)

  11. 11

    sanoo

    Todella hienoa, että uunit ovat kunnossa! Se on niin suuri juttu, koska niiden korjaaminen se sitten vasta olisikin… Ja vaikka puulla (vaikka osittainkin) lämmittäminen tuntuu välillä vähän vaivalloiselta, niin kumma juttu, että se on aina sen väärti. Siihen lämpöön ei kyllästy koskaan.

    Jaksamista vaan vastoinkäymisiin, ne on kuitenkin kaikki mahdollista voittaa 🙂

  12. 12

    sanoo

    Kiitos Sara!:)

    Juu, varsinkin minä, kaupunkilaistyttö, kiroan vielä monesti sen tulen sytyttämisen kanssa, ennen kuin opin kunnolla…:D
    On se kuitenkin sen arvoista, tuskin siihen kotityöhön edes kyllästyy koskaan, samoin kuin johonkin perus tiskaamiseen tms.

  13. 13

    Anonyymi sanoo

    Heippa sinne asemalle!
    Ompa kiva nähdä että ihana vanha talo alkaa palautua loistoonsa 🙂
    Me käytiin syksyllä myös korson asemaa katsomassa, oltiin kauan puhuttu siitä, kun se tulisi myyntiin, tahtoisimme sinne, nyt sen myyntiin tulo vaan sattui meille kurjaan aikaan ja emme päässeet talosta kilpailemaan 😀
    Tosi kiva kuitenkin seurata (pienellä haikeudella) miten nätiksi sitä laitatte ja kuinka vanha pääsee taas ansaitsemaansa arvoon!
    Oikein paljon jaksamisia remonttiin ja mahdollisiin vastoinkäymisiin, uskon kuitenkin että kaikesta huolimatta se on vaivan arvoista!
    -P

  14. 14

    sanoo

    P: Poistin sun toisen saman viestin, kun vahingossa tuli. Ei varmaan haittaa?:)
    Haha, kiva kuulla näitä "läheltä piti" juttuja, miten muutkin on ollut tästä kiinnostuneita. Tietsä vieläkin muljahtaa vatsassa nää läheltä piti-jutut, niin kuin silloin kun tätä yritettiin ostaa, ja oli pelkoa että joku muu ehtii ensin! Sit muistan että enää ei tarvii pelätä!:D Se oli vaan niin kamalaa ja jännittävää aikaa, että en ehkä heti unohda..
    Ja rehellisesti sanottuna en ehkä olisi kestänyt seurata vierestä jos joku muu olisi ehtinyt ensin, niin paljon tätä haluttiin että en olisi kyllä halunnut nähdä tämän remppaa ym jollain muulla. Tuntuu hullulta kyllä!
    Kiitos kuitenkin sinulle tsempistä vaikka ymmärrän kyllä haikeuden!

  15. 15

    Anonyymi sanoo

    Ei muuta kun tsemppiä urakkaan muistakaa välillä
    huilata ettei tule väsymystä.
    T:vanhan pappilan rakentaja

  16. 17

    Anonyymi sanoo

    Onnittelut hienosta talosta! Meillä Loviisassa viime kesänä hankittu 102-vuotias hirsitalo ja remppahommaa seuraaviksi vuosikymmeniksi riittää helposti 🙂

    Tsemppiä tuleviin yllätyksiin ja haasteisiin, niitä tulee vanhojen talojen kanssa aina ja kaikille!

    t. Heikki

  17. 19

    Anonyymi sanoo

    Meitäkin pidettiin ja pidetään varmasti vieläkin hulluina kun ostimme taannoin kodiksemme 400 neliöisen vanhan kansakoulun. Ihmiset ilmaisivat mielipiteensä asiasta usein todella kärkkäästi ja epäkohteliaasti… Mutta kun itse tietää mitä haluaa ja tekee kaikkensa sen saadakseen niin ei muiden mielipiteillä ole väliä. Toisille esim. etelän matkat ja uudet autot ovat tärkeitä, meille tärkeintä on iso ja vanha kotimme, jossa tulevien lasten on hyvä kasvaa ja temmeltää 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *