Kaikenlaista

Tällä hetkellä mun suuri haave olisi saada sellainen viikonloppu jolloin sataa, kaikki lapset olisi pois eikä olisi mitään menoa. Voisi vaan hullunlailla tehdä kaikkia keskeneräisiä projekteja ihan itsekseen tai miehen kanssa. Siihen kuuluisi ompeluprojektit, huonekalujen maalausprojektit, pihahommat ja remppa. (Vaikka yksi viikonloppu ei kovin pitkälle riitäkään kun alkaa listaa luettelemaan.)

Tiedän että lapset voisin saadakin hoitoon, Miki niin rakastaa olla mummillaan ja tytöillä on muuta. Sitä vapaata ei vaan ole, aina viikonloppuisin on jotain. Yritän kuitenkin kesällä saada tällaisen viikonlopun. Saa toki paistaakin. Silloin tosin tekee enempi mieli laiskotella….:)

Meillä on myös parin viikon päästä tiedossa pihatalkoot. Ihan mahtavaa! Isolla (toivottavasti) porukalla tehdään hommia pihalla ja lopuksi grillataan ja herkutellaan! Mä niin odotan sitä! Sellainen on ihan parasta olemista kun porukalla tehdään, herkutellaan, höpötellään ja otetaan rennosti. Siitä on myös todella suuri apu meille, täällä kun ei hommat lopu ikinä…

Me otettiin tänään pojan kanssa vähän omaa aikaa, lähdettiin kauppoihin ja jäätelölle. Mikillä oli sen verran rankka päivä tyttöjen kanssa. Joskus tuntuu että saan anteeksi pyydellä Mikiltä tätä työtä, lapset vaihtuu koko ajan eikä ne tietenkään ole aina sellaisia kuin poika haluaisi. Rauhallinen Miki jää välillä vähän jalkoihin… Tiedän että työ myös kasvattaa poikaa ja hän saa monta ”veljeä ja siskoa” ja se on myös rikkaus. Tässä hälinässä pitää vaan välillä antaa pojalle omaa aikaa äidin kanssa, ihan kaksistaan.
Minullakin on monta sisarusta, lapsuus oli aina täynnä hälinää, vaikka tilanne olikin vähän eri. Muistan silti hyvin kaikki harvat hetket kun oltiin äidin kanssa ihan kaksistaan, käytiin vaikka just ostoksilla. Ne teki myös hyvää!

Pitäisi taas tälle blogillekin tehdä jotain. Siis ulkoisesti jotain. Kun osaisi paremmin…
Lukijoita täällä käy satoja päivässä, mikä on ihan mahtavaa, vaikka välillä myös aika pelottavaa…:D Kommentointi on nyt taas hiljentynyt, lieneekö syynä kesä ja pihahommat. Nyt jo huomaa että tietyt jutut, esim kissa-aihe saa ihmiset kertomaan omia kokemuksiaan, joita on hauska lukea. Monesti olen saanut täällä myös hyviä vinkkejä. Edelleen siis toivon että jaksakaa vaan kommentoida, se on kaikista paras suola tässä kirjoittamisessa. Olisi myös kiva kuulla mitkä aiheet tms on parasta täällä tai mistä haluatte lisää juttua ja vaikka mitä ette.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille,
-Henna-

Ps. Lopussa meidän aina pinteessä oleva Eppu…jälleen pinteessä…:D (Ilme sen mukainen: ”ai kun kiva, viittiks hei ottaa tän rahisevan härpäkkeen mun kaulasta”? )

Kommentit
  1. 1

    Tiina sanoo

    Tämä blogi on oikein hyvä ja ei mikään ihme, jos et kaikkiin asioihin pysty paneutumaan ihan kympillä. Sulla/teillä on niin paljon hommia siellä, että kannattaa ihan suosiolla jättää jotain asioita tekemättä.
    Kissoista sen verran, että oma rakas kultainen kissani kuoli viime viikolla kunnioitettavassa 18v iässä. Se vaan lopetti syömisen tai ei pystynyt syömään ja lopulta vein sen eläinlääkäriin lopetettavaksi. Sinne se jäi makaamaan kuin pieni riepu. On niin mieletön ikävä.
    Hyvää kevättä ja kiitos mukavasta blogista!

  2. 2

    sanoo

    Voi ei, ihan riipaisi sydämestä!

    Muistan kun ennen ajattelin että miten se lemmikin kuolema voi muka olla niin kamalaa, mutta nykyään ymmärrän sen. Meillä on kissat olleet vasta vajaa pari kuukautta ja ovat jo nyt niin rakkaita, etten olisi ikinä uskonut!

    Saatikka jos sinullakin kissa on ollut noin kauan, niin uskon että ikävä on…Eikä uusi kissa poista sitä ikävää, koska kissat voivat olla niin erilaisia, niin kuin meilläkin nämä kaksi ovat henkisesti ja fyysisesti täysin erilaisia. Toinen iso ja rauhallinen, toinen pieni ja villi.

    Kiitos ja voimia sinulle!

  3. 3

    Anonyymi sanoo

    Olin itse 30v kun meidän ville jouduttiin lopettamaan. Se oli 15v vanha. Silloin vertasin sitä siihen että se oli ollut meillä puolet elämästäni. Oma surutyöni oli se että tein arkun, hakkasin mökillä roudan läpi kuopan johon arkun laskin. Olen kissa ihminen. Kissa pesee itsensä, käy ulkona ominpäin, ei haise ja sillä on luonetta. Koen että koira on kaikkea vastakkaista. Turha kiistellä kun tämä on mun mielipiteeni.
    Turhaa mietit blogisi ulkonäköä, sisältö on tärkeintä ja se on hyvää.
    Timo

  4. 4

    Anonyymi sanoo

    Löysin blogisi joskus muinoin lehtijutun perusteella. Kun muutimme uuteen asuntoon noin kuukausi sitten ja jouduimme tekemään kämppään tavallisen pintarempan ja siivouksen, kävin hakemassa täältä lohtua, kun pahin epätoivo alkoi kaaoksen keskellä iskeä. Pienen kaksion siivous ja pintaremppa on niiiin pieni homma siihen verrattuna mitä te teette (ja olette tehneet). Kun näin mitä ihmeitä saitte aikaan esim. töhrityssä kylppärissä tai olohuoneessa, oman hanan kalkkikerrostumat tuntuivat suorastaan ihanalta siivota. Kiitos tästä blogista, äläkä vain lopeta, vaikka kommentteja ei aina satelisikaan!

  5. 5

    sanoo

    Voi tuota Eppua, hih! Se on kyllä just niin hassunhauska sähläri varmaan.

    Minustakin blogisi on oikein hyvä näin, nätti ja seesteinen. Ja teidän elämää on kiva seurailla, sekä remppaa että muuta elämää.

    Ja Timolle: meillä on sekä kissa että kaksi koiraa. Ja onhan ne erilaisia. Ajoittain mietin, että miksen tyytynyt kissaan vaan.. niin helppoa, kun se tosiaan hoitaa itse itsensä. Mutta sitten taas koirat on jotenkin enemmän mulle rakkaita, ne on seurallisia ja jotenkin enemmän sellasia "kavereita". Että mä luulen että olen sit enemmän kuitenkin koiraihminen, vaikka molemmista kyllä kovasti tykkään. Ja hirveän iso suru oli kun toinen kissoista lopetettiin joulun aikaan.. se oli vasta 6v mutta jotenkin tuntui ettei sillä ollut ihan "kaikki kotona". Kävi perheelle liian rankaksi elellä sen kanssa, kun se jatkuvasti pissi sängyt ja joka paikan.. varmaan vika oli meissä, meidän perheessä, koirissa tms.. mutta lopulta päädyimme tähän. (Ja nyt kaikki kissaihmiset varmaan pitää mua ihan hirveänä ihmisenä.) Edelleen suru on suuri kun sitä kissaparkaa mietin. Hautaa katselen tästä ikkunasta..

  6. 6

    Anonyymi sanoo

    Ihana että pystyt viettämään kaksin keskistä aikaa Mikin kanssa. Varmasti nauttii siitä.

    Voi noita kissoja, hauskoja ja suloisia otuksia. Meille ei valitettavasti kissaa voi enää ottaa, esikoinen todella pahasti allerginen. Mulla ja miehellä kummallakin on ollut aikaisemmin kissa. Miehen kissa jouduttiin lopettamaan allergian takia kun kukaan ei vanhaa kollia huolinut =( Surku.

    Mun mielestä tää blogi on hyvän näköinen, selkeä ja siisti. Helppolukuinen.

    Kiitos kun jaat meidän kanssa ihanat juttusi, mielelläni luen blogia. Aina odotan innolla uusia kirjoituksia.

    Mukavaa alkavaa kesää teidän perheelle ja voimia suuresti arvostettavaan työhön. <3

    Tintti Koiviksesta

  7. 7

    sanoo

    Minäkin tykkään tästä sun blogista, vaikka olen suhteellisen tuore lukija vasta. Nytkin niin kivoja ja tuttuja ajatuksia! Mä olen myös isosta perheestä ja aina oli hälinää. Muistan parhaiten just äitin kanssa tehdyt kauppareissut ja (salaisetkin) herkutteluhetket 😉

    Valitettavasti aina ei vaan tuu kommentoitua, tai sit joku muu on jo hienosti pukenut omat ajatusket sanoiksi.

    Kissaihminenkin taidan olla enemmän, vaikka meillä onkin ollut nuo 2 koiraa, nyt enää yksi. Pieniä perhoskoiria, 1,5 kg-painosia 🙂

  8. 8

    Anonyymi sanoo

    Moi!
    Itse kuulun vakilukijoihin, vaikka nimettömänä kirjoitankin. Enemmän musta tuntuu niinpäin, etten viitsi kommentoida kun sulla on tapana vastailla kommentoijille, että sulla on varmaan muutakin tekmistä 😉 Enemmän tuleekin sitten käytettyä noita "tykkään/lisää tätä" juttuja, mitkä on musta kivat olemassa.
    Meillä on monta ikiomaa ja yhdelle ollaan sijaisperhe ja lisäksi tukiperhe. Mua tietysti erityisesti kiinnostaa nuo asiat, vaikka täällä kirjoititkin ettet kovin paljon voi niistä kirjoittaa. Tietysti remontti)sisustusjutut yms kiinnostaa myös. Eniten varmaan ihan tavalliset arkijutut ja monenlaiset pähkäilyt (mitä tekis sinne, mitä ompelis, miten selittäis tän jutun, mikä omalle lapselle parasta jne)
    Saa itsekin miettiä "sun puolesta" mutta yleensä ihan oman elämän puolesta, koska monenlaisia juttuja sitä itsekin pyörittää mielessään ja on kiva kuulla että niin muutkin tekee =)

  9. 9

    sanoo

    Minäkin olen vakilukija vaikka tosi harvoin kommentoin mitään. Minusta blogisi ulkoasu on ok, ei sitä tarvitse edes miettiä. Minua sijaisvanhempana kiinnostaa tietysti tämä sinun työsi mutta se on totta että niistä asioista ei voi paljon kirjoitella.

    Joten jatka ihan entiselleen malliin!

  10. 10

    sanoo

    Timo: Niinpä. kyllä mäkin olen sitä miettinyt että nämä kissat saattaa elää Mikin koko lapsuuden, aikuisuuteen saakka. Se jos mikä onkin sitten iso menetys…
    Mä olen kanssa kissaihminen. Tosin omaa koiraa mulla ei ole ollut, tykkään kyllä niistäkin. Parasta kissoissa on vaan se että niitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja ne pesee itsensä. Niistä on myös hyötyä kun ne tappaa hiiret (tänään toi yhden elävänä sisälle ja minä huusin..:D )

    Anonyymi: Haha, no kiva kuulla jos mun blogi antaa näin voimia omaan remonttiin.:D Kyllä meilläkin jäi edellisessä asunnossa moni pikkujuttu hoitamatta. Kun ei ollut ihan pakko. Täällä on ihan pakko tehdä. Ei kuitenkaan niin pakko että jos ei yhtään huvita, niin ei tarvii just silloin tehdä. Eikä ole aikatauluja. Sitäpaitsi vanhan talon remppa on mielenkiintoista myös. Eli toisinsanoen tämä on tosi erilaista kuin sellainen pieni pintaremppa tms, sitä tekee ihan eri asenteella jotenkin.
    Enkä lopetakaan, en mä kommenteja aina odotakaan, mutta kyllä ne piristää. Näkee konkreettisesti että joku kanssa lukee tätä.:)

    Heli: Jep, Eppu on just sellainen.:D Toi edellinen kuva kuvastaa niin täydellisesti Epun koko luonnetta.:D
    Kiitos!

    Tintti: Voi kiitos!!:):)

    Teija: Niinpä, on se lapsuus vaan niin erilaista kun on ympärillä paljon sisaruksia ym. Ne on todella tärkeitä vielä näin aikuisenakin. Mikille myös enot, tädit ym on tärkeitä. Siksi kai mä itsekin halusin itselle paljon lapsia, en vaan tiennyt vielä jokin aika sitten että ne lapset olisi sijaislapsia…Vaikka kyllähän niitä omiakin toivottavasti joskus vielä tulee lisää.:)

    Anonyymi: Ai sä näet asian niin päin.:D No mä taas itse en tykkää siitä kun jotkut bloggaajat ei ikinä vastaa kommentteihin. ja mun mielestä on kiva vastata! usein teen niin että päivän aikana käyn äkkiä lukemassa kommentit ja hyväksyn ne, sitten illalla ajan kanssa käyn vastaamassa kaikille.:) Oon vaan niin iloinen kommenteista, että niihin on kiva vastata, on aihe mikä hyvänsä.
    Niin harmi kyllä työstä ei voi juuri kertoa…ja nuo pohdiskelut ym mietityttää just eniten "että kiinnostaakohan nämä edes ketään, ihan turhanpäiväistä jauhantaa taas…":D mutta kiva jos kiinnostaa, niistä mä kyllä itsekin tykkään lukea muiden blogeista. Se on sitä tavallista arkea.

    Anna-Liisa: Kiitos! Niin, mulla on vaan tämä visuaalisuus, sisustaminen ym niin verissä että blogikin pitäisi olla nätti. Yksinkertainen, selkeä ja mun näköinen.:)

  11. 11

    sanoo

    Henna tää on ihana blogi, mun suosikki. Mutta olen laiska kommentoimaan 🙁 silti käyn lähes päivittäin katsomassa oletko ehtinyt kirjoittamaan mitään. Muakin kiinnostaa tämä remontti, kriisiperheily, sisustusjutut ja mitä yleensäkin ajattelet elämästä. Sinulla on sopivasti vakavaa ja vähän kevyempää juttua 🙂 ja sisustusmaku menee yksiin kanssani 😀

    Meillekin tulee kolmen viikon päästä sossut kotikäynnille ja katsotaan päästäänkö aloittemaan kriisiperhetyö syksyllä. Sitten voi tämä asia kiinnostaa vielä enemmän.. voimia arkeen!

  12. 12

    sanoo

    On mukava lukea tekstiäsi ja pohdintojasi sekä muiden kommentointeja. Omasta palkkatyöstäsi kerrot asiallisen anonyymisti ts asianosaisia loukkaamatta. Kotona tehtävä työ on vaativampaa, koska se on usein työtä 24h/vrk. Tarvitaan myös aikaa itselle, kerätä voimia ja tehdä asioita jotka miellyttävät itseä.
    – Monesti on pitänyt kertoa, että eläinlääkärin vastaanotolla kävimme muutamamien koiriemme kanssa talossanne ;). Nykyinen koiramme veti rappuset ylös reippaasti, varmaankin haistoi ne makoisat herkkupalat siinä vastaanottotiskillä… Ihailin tuolloin talon kodikasta ja lämmintä sisustusta. Kaunista näyttää teidänkin kotiinne vähitellen ilmaantuvan tekevien ja uutterien käsien avulla.

  13. 13

    sanoo

    Tessi: Voi kiitos!:) Ja onnea sossujen kanssa, ja kaikessa muutenkin tulevan työn suhteen!:)

    Seija: Kiitos! Joo musta tuntuu että mä olen täällä blogimaailmassa vähän oppinut että mistä voi kirjoittaa, mistä ei. Ihmiset kun saattaa suuttua aika pienestä, niin pitää olla varovainen.:)
    Voi kuule jos näkisit tuon eläinlääkäripuolen nyt, niin järkyttyisit…:( Se ei ole tällä hetkellä kotoisaa nähnytkään…:( mutta vielä joku päivä asia muuttuu…:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *