Juhannuksen jälkeen

Niin se juhannus taas oli ja meni. Se meni niin ettei tajunnutkaan olevan juhannus, vaikka mökille päästiinkin. Sää kyllä tuhosi juhannustunnelman tehokkaasti, mutta sitä on turha enää murehtia. Juhannus oli sinänsä ihan mukava, hyvää ruokaa, seuraa, lasten ja koirien riemua. No oikeesti, kaksi perhettä, viisi alle kouluikäistä lasta, hirmuinen vilske, huono sää, kylmyys ja sisällä kökötys, ottivat kyllä veronsa ja mä olin aivan poikki sunnuntaina. Kun pääsin kotiin, nukuin kahden tunnin päiväunet sikeästi.

Myös mun ihanan tarmokas energiapaukku-viikko taisi loppua ja mieletön vauhti otti veronsa, tänään olen ollut aivan raato. Päivän saavutus oli yksien pyykkien pesu ja valmisruoan lämmitys. No otin mä nämä päivän kuvatkin mutta muutoin päivä on mennyt täysin sohvan pohjalla.
Onneksi mulla on ymmärtävät ja osaavat lapset jotka nyökytteli ymmärtäen kun sanoin lepääväni tänään.

Mä todella toivon että tämä olo kestää vain tämän päivän, koti kaipaa kovasti siivousta ja lisää pyykin pesua. Lisäksi loppuviikolle onkin sitten ohjelmaa joka päivälle. Kivaa ohjelmaa kylläkin onneksi, mm. veljen pojan ristiäiset. On aina yhtä jännää kuulla uuden ihmisen nimi ensimmäistä kertaa ja makustella nimeä!

Mulla on tällä hetkellä kesken kirja nimeltä ”Talvinen tarina”, kirjoittanut Mark Helprin. Oletteko lukeneet tai nähneet leffana tämän? Lähes 900 sivuinen tiiliskivi on hiukan hankala luettava, mutta jotenkin todella koukuttava. Heti alussa meinasin luovuttaa kun en päässyt tarinaan kiinni, mutta onneksi en tehnyt niin. Kaikki on kerrottu todella yksityiskohtaisesti ja satumaisesti, vähän lyhyempikin riittäisi. Itse juoni on kuitenkin mielenkiintoinen satu, ja leffasta katsomani traileri pakottaa lukemaan lisää.

Tällaista siis tänään, huomenna toivottavasti jotain vähän tehokkaampaa.

-Henna-

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Ihanat värit näissä kuvissa. Tuo tyynyläjä näyttää jotenkin erityisen kutsuvalta! 😉 Kyllä olis mullekin muutamana päivänä maistunu kunnon päikkärit. Tänään oli ihan hyvä pöhinä päällä ja aloittelin vähän tulevan vauvahuoneen raivausta. Phiuh, siinä riittääkin urakkaa, ihan meinasi ahdistus iskeä! Tajusin kaiken tavarapaljouden keskellä, että hei, mullahan ei ookaan enää jatkossa askarteluhuonetta. Yläaulaan nyt periaatteessa saisi jonkun nurkkauksen ehkä ompelupöydälle, mutta ei se oo sama. Enkä mä kyllä yhtään tiedä minne jatkossa jemmaan kaikki mun kankaat, paperit, napit ja nappelit!! Ehkä ne jostain paikkansa löytää. Tulee hirveen pitkät höpinät, mutta se on pakko vielä sanoa, että on tää vaan jännä kun on tottunut kuulemaan ihmisistä blogeissa ja instassa, niin heti jos tulee viikon tauko alkaa miettiä, että mitähän sinne kuuluu, onkohan siellä kaikki hyvin jne! 🙂

    • 2.1

      sanoo

      Kyllä olisikin varmaan alkuun vähän vaikeaa luopua omasta askarteluhuoneesta jos sellainen on! Mä odotan innolla että saan levittää omat kamani tulevaan askarteluhuoneeseen, ja toisaalta samalla masennun kun mietin että joudun siitä varmasti vielä joskus luopumaan…
      Musta ei kannata huolestua, kirjoitan niin epäsäännöllisesti, enkä edes aina huomaa että tulipas pitkä väli!:D Kun ei kuitenkaan kukaan velvoita kirjoittamaan usein niin ei siitä ota stressiäkään.:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *