Ikkunatyö alkoi

Tänään se vihdoin alkoi, ikkunoiden korjaaminen. Miljoona kertaa pitänyt päästä aloittamaan, mutta aina ollut jotain vielä tärkeämpää tai työkalut puuttuneet.

Sami aloitti säiden takia eteisen sisäikkunoista. Kun ensimmäinen valmistui, tuo ylin pikkuikkuna, miehen kasvoista oikein paistoi tyytyväisyys! ”Minä itse tein sen”-fiilis!:)

No, minä vähän masensin ” Oi hienoa, eka valmis! Eihän niitä olekaan sitten enää kuin sellainen pari sataa jäljellä…” Ei vaan, oikeasti iloinen että homma alkoi, nyt kun pääsi alkuun ja saa lisää pellavaöljykittiä (tehdään varmaan ite) ja ensi viikolla voisi pitää vaikka ikkunanteko-talkoot, niin kyllä se siitä sitten!

Sitäpaitsi jokainen ikkuna on oma lottovoittonsa. Sitä yhtä ruutua ihaillaan hetki, ja odotetaan kun on koko ikkuna niin täysin korjattu, kaikki sisä-ja ulkoikkunat, että saadaan taas yksi ikkunalauta pois ikkunan edestä. Ne vasta isoja voittoja onkin!:)

Itselläni on vähän turha olo, kun en pääse toiselle puolelle täysillä hommiin kun on lapset, eikä täällä valmiilla puolella ole oikein enää hommaa. Pitää kehitellä joku systeemi jotta voin itsekin tehdä ikkunoita toisella puolella….

Olisi kesä niin kaikki voisi olla pihalla auringossa hommissa….

Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Ihanat sisäikkunat tuossa eteisessä. Ja muutoinkin kyllä kaunis vanha talo ja ihana koti siitä teille tulossa! Me kun remontoitiin vanhaa taloamme, oli lapset mukana ulkovaatteet päällä ja "maalaushaalarit" päällimmäisenä niin voi sitten tosiaan vaikka maalata tai muuten sotata. 😉 Tsemppiä sinne ja aurinkoisia päiviä! -Tiitu

  2. 2

    sanoo

    Tiitu: Tuo on hyvä idea, mutta nyt kun korjataan ikkunoita, se ei oikein onnistu kun lasinsirua joka paikassa…Siltä puolelta on myös löytynyt mm. huumeruiskuja, niin ei voi oikein antaa lasten sielä muutenkaan juosta…Pitäisi taas siivota sieltä yksi huone leikkihuoneeksi niin kuin tällä puolella teimme.
    Kiitos!:)

  3. 3

    sanoo

    Täällä myös kokemuksia tuosta lasten kanssa tekemisestä tai oikeastaan aika paljon siitä tekemättä jättämisestä 🙁 Meillä on kolme lasta, joista vanhin on 7v, keskimmäinen melkein 5v ja nuorin 11kk. Kaikki sukulaiset asuu kaukana ja remontoitavaa on PALJON. Me ollaan kyllä jouduttu ainakin tän pienimmän myötä vaan ajattelemaan, että on se lastenkin kanssa olo tärkeetä. Eli aika paljon mies tekee ja mä olen lasten kanssa. Sitten kyllä kun on mulle sopivia hommia, niin tehdään toisinkin päin. Joskus lapset on keskenään yhdessä melko valmiissa huoneessa, mutta kun 11kk saa hepulin, niin mun tai miehenhän sinne pitää heti mennä. Ja se vasta on ärsyttävää, kun pitää koko ajan keskeyttää…
    Välillä olis itellä kova hinku tehdä kaikkea, mutta kai sitä sitten joskus on sellaistakin aikaa.

    Tsemppiä taas kaikkeen tekemisiinne!

  4. 4

    sanoo

    Sara: Niinpä…Pakkohan niiden lastenkin kanssa on olla, mutta tuntuu pahalta olla ite täällä kotoisasti valmiilla puolella kun toinen joutuu yksin nakertamaan ikkunoita tuolla ankealla puolella…et jos se pystyis niitä edes tekemään tässä, mutta ei se niinkään onnistu. tai jos lapsi on mukana, joutuu kokoajan keskeyttämään. Olihan se tiedossa kun tähän lähdettiin, silti välillä potuttaa.

  5. 5

    sanoo

    huumeruiskuista tuli mieleeni..että oletteko saaneet olle nyt ihan rauhassa siellä? Onko hiippareita näkynyt tai kuulunut?

    Kauniit on ikkunat kyllä! Kuinka hidasta/nopeaa hommaa tuollainen ikkunoiden laittaminen on?

    Onko ulkovajasta tai siis aitasta löytynyt muuten mitään aarteita?

  6. 6

    sanoo

    Sen jälkeen kun meistä oli se juttu vantaan sanomissa, ei ole täällä hiippareita näkynyt. Tosin pakkanenkin pitää vaeltelijat pois. Kesällä varmaan joku eksyy pihalle, ennen kuin aita saidaan…
    Ikkunoiden korjaus on todella hidasta. Sami oli koko päivän tänään hommissa ja sai kolme ruutua vaihdettua. Ja näissä oli vielä lasit valmiiksi leikattuna ja ainakin yhdestä oli jo raavittu vanhat kitit pois, mikä on se hitain homma. Pitäis pitää ne talkoot niin valmistuis nopeammin. 🙂
    Ei olla vielä kaiveltu varastoa, on liian kylmä sellaiseen…:/ heti kun lämpenee, niin sen kimppuun!:)

  7. 7

    sanoo

    Moi, löysin teille sen Hesarin jutun perusteella. Ihanaa että joku ottaa näitä vanhoja unohdettuja kauniita taloja asuttaviksi. Meilläkin on oma 150-vuotta vanha projektimme.
    Ja kaksi pientä lasta. Olen tullut siihen tulokseen että koska mua kans ärsyttää suunnattomasti keskeyttää juuri hyvin alkanut työ, me tehdään periaatteella lapset ensin, remontti aikanaan. Vaikka pakko myöntää että koville se toisinaan ottaa, kun niiiin haluaisi saada talon valmiiksi. Meillä on puoli taloa remontissa ja puolikasta asutaan. Eli remontti etenee aina kun mieheni sitä tekee tai joku tulee katsomaan meidän lapsia. Ja kesää odotan innolla, silloin voi lapset laittaa ulos aamulla ja kutsua ne illalla sisään. Kesällä ehtii tekemään kummasti enemmän remppaa kuin näillä paukkupakkasilla.
    Minä olen meillä se joka tekee ikunoita. Meillä on vaihdettu 70-luvulla kauniit kolmiruutuiset isoiksi eli kaikki menee vaihtoon. Sekä sisä- että ulkoikkunat. Kaikenkaikkiaan reilusti 60 ikkunaa, ruutuja siis paljon paljon. Se on hidasta, mutta todellakin ah! niin palkitsevaa. Uutta ikkunaa on ihasteltava aina vain!
    Onnea teidän projektille! Toivottavasti ei löydy kauheasti yllätyksiä lumen alta.

  8. 8

    sanoo

    Rouva Kukko: Niinpä…Pakko ne lapset on hoitaa ensin. Onneksi tässä pystyy kuitenkin asumaan samassa talossa toisessa puolikkaassa, ettei sentään tarvii enää pitkältä matkustaa remppaamaan.
    Meillä on vielä se, että nuo ikkunat on oikeasti rikki. Siis säröinä. Jengi heittänyt kiviä sisään tms. Eli niillä olisi aika kiire. Ei voi vaan korjata "yksi ikkuna silloin tällöin" vaan kaikki on tehtävä heti ekana ennen kuin ryhtyy mihinkään muuhun. Se lisää tarvetta saada itsekin jotain tehtyä.
    No, eiköhän ne joskus valmistu.:) tavoite: Ensi talveksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *