Huolia ja iloja

 Eipä ole taas minusta kauheasti kuulunut. On vaan oikeasti ollut nyt niin kiire että jostain täytyy hetkeksi luopua jotta ehtii ne tärkeimmät. Varsinkin työt on pitänyt mut tosi kiireisenä, varsinkin henkisesti.
Mulla on tällä hetkellä tosi riittämätön olo, yritän keskittyä muuhunkin mutta oikeasti mun päässä pyörii just nyt vaan työasiat. Ahdistaa ja stressaa ja mietin teenkö kaiken oikein, kuvittelen että kaikki hoituu hetkessä ja jos ei hoidu, olen huono. Mulla on nyt peräkkäin ollut sellaiset tilanteet joissa en ole ennen ollut vaikka tätä työtä oonkin tehnyt jo monta vuotta ja luulen jo kaiken nähneeni. Oon ihan pää pyörällä ja toimin kuin robotti, huomaan unohtelevani asioita ja sitten otan niistäkin stressiä.
Saatikka että stressaan myös sitä että maalausurakka ei juurikaan etene, mutta kun ei ole voimia tehdä asialle mitään…

Kaiken päälle eläimet aiheuttaa huolta. Kissat ovat tällä hetkellä ok mutta Unton eroahdistus aiheuttaa mullekin ahdistusta. Ihan kuin pientä sairasta vauvaa hoitaisin. On kamalaa jättää koiraa yksin ja sitten raahaan sitä joka paikkaan mukaan, mikä vaan hankaloittaa asioita. Onneksi tiedossa on apua, kunhan ehdin nyt tarttua asiaan ja opettaa koiran olemaan yksin.
Aina välillä mä jaksan kuitenkin miettiä kivoja asioita, pakko kaiken vastapainona miettiä jotain pientä ja turhamaista. Mulle on tulossa yksi kiva huutonetistä huudettu juttu (kunhan ehdin sen hakea) ja lisäksi mua jäi viimeksi Porvoon reissulla vaivaamaan yksi huonekalu, jonka sitten ystäväni isä kävikin hakemassa. Lisäksi suunnitteilla on vähän muutoksia olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Nämä kaikki hoidan kun jaksan, niin saan sitten tännekin niistä juttua.

Olin mä lauantaina polttareissakin, miehen veli menee naimisiin ja me saatiin morsiamen kanssa viettää ihana hemmottelupäivä. Kyllä teki hyvää olla melkein vuorokausi pois kotoa ja keskittyä ihan muuhun! Myös itse häät on asia jota odotan innolla, kivaa keskeytystä arkeen. Heinäkuussa meillä on miehen kanssa tulossa perinteinen hääpäivä-viikonloppu, lähdetään taas johonkin kivaan paikkaan, ihanaa!
Eli kyllä tämä tästä, nyt stressiä, mutta aikansa kutakin.

-Henna-

Ps. Vantaalaiset, meistä on pieni juttu tämän viikon Vantaan Laurissa, juttu pitäisi näkyä muillekin netissä lehden sivuilla. En tosin muista mikä päivä, oliskohan ollut tuleva perjantai kun juttu ilmestyy.

Kommentit (6)
  1. Tsemppiä, heinäkuuta odotellessa!

    1. hennaasemalta
      13.6.2013, 14:29

      Kiitos.:)

  2. Jaksamisia! En tiedä miten meinaat eroahdistus lähteä kouluttamaan/hoitamaan, mutta ymmärtääkseni (ja mikä ainakin minulla toimi hyvin), niin tärkeää on, että koiralle näytetään ettei lähtemisessä JA tulemisessa ei ole mitään ihmeellistä. Lähtiessä toimitaan rauhallisesti ja koiraa ei huomioida, kuin korkeintaan toteamalla rauhalliseen sävyyn "Unto jää". Ja taas kotiin tultaessa koiraa ei huomioida esimerkiksi ensimmäiseen 5 minuuttiin.

    Koirat on ihania, mutta välillä niin voimia vieviä. =)

    Nim. Ohitusongelmista kärsivä (epäonnistunut) koiranomistaja

    1. hennaasemalta
      13.6.2013, 14:32

      Jep, näin mekin olemme tehneet, emme juuri huomioi kun lähdemme ja palaamme. Vasta kun koira vähän rauhoittunut niin luvan kanssa saa tulla silitettäväksi. Kouluttaja opetti että jatkossa meidänkin olisi hyvä opettaa koiralle joku sana ja merkki esim just "jää" ja käsi pystyyn. Sitä emme ole vielä käyttäneet. Mutta usein Unto ihmettelee kun näkee että ollaan lähdössä, että saako sekin tulla mukaan ym niin siksi tuo sana.
      Meilläkin ohitusongelmia toisten koirien kanssa, mutta kaikki aikanaan.:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *