Vintagelasia

Yksi materialistisista heikoista kohdistani on erilaiset lasit ja maljakot, niin vanhat kuin uudetkin. Viime aikoina olen ihastunut erityisesti vintagelasiin, ovat jotenkin ihanan uniikkeja ja muotoilultaan tosi kauniita. Kokoelmissani onkin kaikenlaisia vanhoja laseja ja maljakoita, joista en millään raaski luopua – ja tasaiseen tahtiin bongaan myös uusia second hand -löytöjä. Minusta vanhat lasit ja maljakot tuovat mukavaa särmää ja kerroksellisuutta modernin sisustuksen keskelle, tässä muutamia poimintoja omasta kokoelmastani:

Tällä hetkellä Asplundin senkin päältä löytyy yllä oleva pieni asetelma. Siivosin pois kaikki jouluiset kynttilät ja koristeet, ja halusin tilalle jotain raikasta. Oranssinkellertävä koristeellinen vanha maljakko on minusta ihanan freesi ja sopivalla tavalla erikoinen, seurakseen se sai pienen kultaisen pallon ja graniittisen alustan. Hauska pieni yksityiskohta simppelillä valkoisella senkillä.

Astiakaapissani on myös kokoelma erilaisia värillisiä vanhoja laseja. Näistä kuvan yksilöistä pidän kovasti, ovat suomalaista alkuperää, mutta valmistajasta ei minulla ole tarkempaa tietoa. Muuton yhteydessä rikoin yhden vaaleanpunaisen lasin, mutta sattumalta löysin miltei samanlaisen kirpparilta myöhemmin. Niin kauniit vaikkapa simppelin valkoisen kattauksen piristäjinä.

Tämä pieni vihreä maljakko on puolestaan perintökaluja. Se on harvoin esillä, mutta siinä on niin hieno väri ja muoto, etten mitenkään raaskisi laittaa sitä pois. Maljakko on sen verran pieni ja kapea, ettei siihen sovi kuin pieni oksa tai kukkanen, kauneimmillaan se onkin minusta tyhjänä muun asetelman osana

Nämä Arabian vanhat vihreäjalkaiset viinilasit ovat puolestaan kaapissani uutta tavaraa, päätyivät minulle äskettäin Annen kaappiensiivousoperaation tuloksena. Tämä sattui sopivasti, sillä kaapissani oli juuri viinilasien mentävä kolo ja tykästyin kovasti näiden ulkonäköön. Koitin googlailla mallin nimeä, mutta tulokset kääntyivät Nuutajärven Traviata-lasiin – sikäli outoa, kun näissä kuitenkin on Arabian tarrat. Mutta yhtä kaikki, ovat minusta ihanat ja sopivat jotenkin tosi kivasti tänne tämän asunnon fiilikseen.

Nämä kristallilasit ovat puolestaan 80-luvulta ja äitini ja isäni häälahja, ovat muistaakseni Arabian tuotantoa. Näitäkin tulee harvoin käytettyä, mutta ovat ihanat vähän erityisemmässä kattauksessa – ja taipuvat kivasti kaikenlaisiin juomiin. Näin yleisesti olen jo vähän väsynyt kristallilaseihin, mutta näissa on jotain erityistä, perinteisestä kristallilasista poikkeava kuvio ja ylellinen ohut lasi.

Tällä hetkellä minua kiehtoo etenkin värillinen lasi, ja usein kauneimmat värit löytyvät juuri vintagelaseista. Värillinen lasi tuo niin kivaa tunnelmaa kattauksiin, jo muutamalla elementillä kattauksen tyylistä saa muunneltua ihan erilaisen ja astetta persoonallisemman. Ja jotenkin erilaiset lasivärit sopivat kauniisti juuri tämän asunnon sävyihin ja yleiseen tunnelmaan, täydentävät seinäsävyjä täällä jotenkin erityisen kauniisti.

Oletteko te innostuneita vintagelasista?


I am so into vintage glassware, it brings nice contrast to modern interiors. Here´s some items from my collection.

sisustus kierratys sisustusideat skandinaavinen-sisustus
Kommentit (8)
  1. Kivoja vanhoja lasiesineitä. Kristallilasit näyttävä enemmän puristelasilta? Toive: kollegasi kanssa viljelette aivan kyllästymiseen (ja ärsytykseen) asti freessi-sanaa. Jokaisessa storyssä ja melkein jokaisessa postauksessa! Sanalla on monta vivahteisempaa suomenkielista synonyymia.

    1. Kiitos! Saattavat nuo olla puristekristalliakin, mutta siinä käsityksessä itse olin, että nuo olisivat aitoja. Helähtävätkin samaan tapaan kuin aito kristalli.

      Heh, välillä sitä sokeutuu omille suosikkisanoilleen, toisinaan kaipaa synonyymia raikkaalle ja freesi on sanana jotenkin erityisen kiva ja kuvaava. Mutta kiitos muistutuksesta, yritetään kiinnittää huomiota liialliseen toistoon. 🙂

  2. Kyseessä ovat tosiaankin Saara Hopean Nuutajärven lasille suunnittelemat Traviatat, jotka ovat ihanat valkoviinilasit. Arabian ja Nuutajärven suhde oli monella tapaa kompleksinen (molemmat olivat Wärtsilän omistuksessa), ja johti lopulta hienon vanhan Nuutajärven tuotemerkin alasajoon. Itseasiassa itseäni häiritsee kaikkein eniten Kaj Franckin alunperin Nuutajärvelle suunnittelemien lasisarjojen merkitseminen Kaj Franck Iittala tekstillä, Franck kun itse vierasti käyttöesineiden moista signeeraamista, ja oli sitä mieltä ettei suunnittelijan nimen kuulunut näkyä niissä ollenkaan. Uniikki taidelasi oli asia erikseen. Nuutajärvellä Iittalaa kutsuttiin leikkimielisesti improbatur lasiksi.

    1. Ai niinkö, onpas kiinnostavaa. Kiitos paljon tiedosta! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *