Verkko-ostamisesta ja skandinaavisesta designista

Viime aikoina muuttuneiden työkuvioiden myötä olen miettinyt paljon ihmisten ostokäyttäytymistä ja kaupan alan murrosta, ja saamani yhteistyötarjouksen myötä innostuin kirjoittamaan tästä muutaman sanan tänne blogiinkin. Aihe tuntuu erityisen läheiseltä ja ajankohtaiselta, sillä olenhan itse ollut töissä kivijalkakaupassa kymmenkunta vuotta. Näiden vuosien aikana on saanut huomata, kuinka ala ja trendit ovat muuttuneet radikaalisti: verkkokauppa on syrjäyttänyt kivijalkaliikkeiden aseman, ja toisaalta myös ilmastotietoisuuden lisäännyttyä yleinen ostokäyttäytyminenkin on muuttunut. Verkko-ostaminen on nykyään arkipäivää, ja tämän kanssa kivijalkaliikkeiden on vaikea kilpailla – ison varaston pito ja nopeat ja edulliset toimitukset ovat verkkokaupassa itsestäänselviä asioita, kun taas kivijalkakaupassa erilaisen kulurakenteen takia huomattavasti haastavammat toteuttaa.

Itse pyrin suosimaan mahdollisuuksien mukaan paikallisia liikkeitä, mutta aina valitettavasti ei etsimäänsä löydä tätä kautta. Vaikkapa suosittuja skandidesignbrändejä, kuten Hayta, Menua tai Muutoa ei taida myydä Turussa tällä hetkellä yksikään kivijalkaliike. Ja tämä tilanne on täällä, yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista – syrjäseuduilla asia nousee vielä ihan eri sfääreihin, kun lähistöllä ei välttämättä ole ainuttakaan modernia skandinaavista sisustustavaraa myyvää liikettä.

Tästä syystä minusta verkkokauppojakin tarvitaan: ne ovat nykypäivää, halusimme tai emme, ja tuovat kattavan valikoiman myös sellaisten ulottuville, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta niitä livenä hankkia. Verkko-ostoksillakin voi kuitenkin toimia monella lailla, ja itse haluaisinkin peräänkuuluttaa vastuullisuutta myös verkko-ostoksissa. Karvani nousevat pystyyn, kun kuulen tarinoita siitä, miten verkosta ostetaan kokeilumielessä tavaraa, jotka testauksen jälkeen palautetaan surutta takaisin. Sohvapöytä tai vaikkapa matto saatetaan tilata useassa eri värissä tai mallissa, joista sitten valitaan se parhaiten sopivin. Toki ymmärrän, että kaikki hankinnat eivät mene aina nappiin ja tällaisissa tilanteissa on hienoa, että hutiostokset eivät jää nurkkiin pyörimään. Tuntuu kuitenkin, että ostopäätökset tehdään verkossa jotenkin kevyemmin – eihän sen ole niin väliä jos ei tuote olekaan sopiva, kun sen saa kuitenkin palauttaa. Palautusten tuomasta rasitteesta sekä verkkokaupoille että ympäristölle on kuitenkin uutisoitu niin monessa yhteydessä, että luulisi tämän olevan selkeästi tiedossa, mutta jostain syystä tuntuu kuitenkin, että tämä asia pääsee usein unohtumaan.

Miten sitten verkossa voisi toimia vastuullisemmin? Ainakin tekemällä harkittuja ostoksia ja välttämään tuotteiden palauttelua. Tällöin on kätevää, että tuotteita pääsee selailemaan ja vertailemaan yhdestä paikasta käsin. Yhteistyön myötä tutustuin Designkaupat.fi -sivustoon, jonka kautta pääsee selailemaan katalogimaisesti suurimpien Suomeen toimittavien designtuotteiden verkkokauppojen tuotteita sekä vertailemaan niiden valikoimia ja hintoja. Sivuston rinnalla toimii myös isompiin kalusteisiin keskittynyt sivusto Huonekalut.fi, joka samalla idealla toimien kokoaa alleen eri verkkokauppojen tarjoamat designhuonekalut.

Kun itse ostan verkosta, pyrin keskittämään ostot ensisijaisesti suomalaisiin verkkokauppoihin, tällöin veroeurot jäävät tänne meidän hyödyksemme. Myös tämä on mielestäni osa vastuullista verkko-ostamista. Mielelläni tuen myös pieniä verkkokauppoja ja siksi onkin mukavaa, että myös muutamien tällaisten valikoimia voi tutkia Designkaupat.fi -sivuston kautta. Isojen ja tunnettujen verkkokauppojen, kuten Finnish Design Shopin tai Rum 21:n ohella sivusto edustaa myös muutamia pienempiä kotimaisia verkkokauppoja, jotka saavat tätä kautta varmasti tervetullutta lisänäkyvyyttä tuotteilleen.

Myös suunnittelijana koen jonkinlaista vastuuta ostopaikkoja määrittelystä. Kotikaupungin projektien kanssa on vielä suhteellisen yksinkertaista toimia, mutta entä jos suunnittelua tehdään etänä ja kohde sijaitsee jossain muualla. Minne tällöin ohjaan asiakkaat, kuinka paljon (laskutettavaa) aikaa käytän paikkakunnan tarjonnan kartoittamiseen vai onko verkko helpoin ja kustannustehokkain mahdollisuus. Kinkkisiä juttuja, joihin ei aina päde yksi ja sama vastaus. Tässäkin mielessä on kätevää, että verkon puolelle käännyttäessä valikoimaa ja tarjouksia voi selailla keskitetysti yhden sivuston takaa – se säästää aikaa ja parhaimmillaan tätä kautta voi tehdä uusia löytöjäkin.

Parhaassa tapauksessa kivijalka ja verkko täydentävät toisiaan, ja verkkokauppa alkaakin olla monella kivijalkayrittäjällä jo vahvasti toimintaa tukeva osa-alue. Ja näin sen pitäisi ollakin, kehitys mahdollistaa uusia toimintatapoja ja -muotoja. Ehkäpä tulevaisuudessa näemme entistä enemmän showroom-tyyppisiä kivijalkakauppoja, joissa tuotteisiin pääsee tutustumaan, mutta varsinainen ostaminen tapahtuukin verkon välityksellä. Kehitys kehittyy, eikä sen tarvitse olla huono asia. Yleisesti ostamisen suhteen yritän kuitenkin pitää mielessä taannoin Hesarissa Susanna Vennon hyvin kiteyttämän lauseen: Älä osta paskaa. Se on hyvä muistaa, tekee sitten ostoksensa millä tavoin tahansa.

Onko teidän ostokäyttäytymisenne muuttunut viime vuosien aikana? Mitä ajatuksia verkko-ostaminen teissä herättää? Entäpä teettekö te säännöllisesti ostoksia verkosta, vai suositteko hankinnoissanne kotipaikkakunnan liikkeitä?  Olisi mielenkiintoista kuulla myös teidän ajatuksianne aiheesta, joten jatketaanpa juttua kommenttiboksin puolella.