Verhot kiinnostaa

Mukavaa sunnuntaita ja hyvää äitienpäivää! Täällä päivä on kulunut leppoisasti ja laiskasti kotijuttujen keskellä. Täytyy sanoa, että kun itse elän juuri nyt oman kodin suhteen pientä murrosvaihetta tietäen, että kuluva vuosi saattaa tuoda muutoksia asumisasioihin, ei intoa kodin laittoon juuri nyt kamalasti ole. Välillä tuntuukin, että sisustusbloggaajaksi täällä omassa kodissa tapahtuu todella vähän yhtään mitään – vaikka tokihan haluankin painottaa kanavissani jatkuvien muutoksien sijaan juuri pysyvyyttä, ajattomuutta ja pienillä helpoilla vaihdoksilla syntyviä tunnelmanmuutoksia. Mutta kun intoa sisustamiseen on, koen saavani myös paljon inspiraatiota, iloa ja virkistystä kodin vaihtuvista ilmeistä. Siksipä pienet ja helpot muutokset ovat välillä ihan tervetulleita, kunhan ne ovat perusteltuja myös pidemmässä juoksussa.

Selvää on, että huonekaluhankinnat tai isommat projektit eivät juuri nyt ole ajankohtaisia. Niiden sijaan minua on alkanut kiinnostaa verhot: nehän ovat tosi helppo ja nopea tapa luoda kotiin uudenlaista tunnelmaa. Makuuhuoneen verhot eivät koskaan ole ihan täydellisesti loksahtaneet kohdilleen, sillä olen aina hyödyntänyt tilassa jo olemassa olevia verhoja enkä koskaan hankkinut sinne varta vasten mietittyjä verhoja. Kuvan valoverho tuo ihanan kepeää tunnelmaa huoneeseen – tämäkin on vanha ja pituus ei ihan natsaa huoneeseen, mutta sävyltään se sattuu sopimaan ihan kivasti. Juuri tällaista kepeän pehmeää tunnelmaa kaipaan nyt lisää: missään nimessä en halua blokata kaunista kevään valoa, vaan avainsanana ovat nimenomaan mainitsemani pehmeys ja tunnelmallisuus.

Suhtautumiseni verhoihin on vähän kaksijakoinen: toisaalta verhottomuus on virkistävää ja tuo tilaan kivan kevyen ja selkeän ilmeen. Toisaalta taas verhot usein pehmentävät tilaa ja täydentävät sisustusta kauniisti. Näyttäville ja paksuille verhoille on paikkansa ja ne ovat kieltämättä upea sisustuselementti, mutta tähän kotiin kiehtoo etenkin kuvan kaltaiset henkäyksen ohuet ratkaisut. Ah, nuo vanhan kotini villaverhot olivat ehkä kauneimmat verhot ikinä: laskeutuivat täydellisesti, olivat tunnultaan ihanan ylelliset ja materiaalista huolimatta myös sopivan kevyet. Voinkin lämpimästi suositella villaa kaikille, jotka etsivät ajatonta, laadukasta ja pikkuisen spesiaalimpaa verhoratkaisua, etenkin Kinnasandin villaverhokankaat ovat huikean hienoja. Arvokkaita toki, mutta laadukas villaverho on käytännössä ikuinen valinta.

Verhojen suhteen myös ripustus on tosi tärkeää, erilaisiin ikkunoihin sopii erilaiset ripustus- ja verhoratkaisut. Olenkin joskus kirjoitellut verhoista tarkemmin täällä, kannattaa kurkata jos asia kiinnostaa. Nykyisen kodin makkarissa on simppeli valkoinen kattokisko, ja se on mielestäni tähän tilaan toimivin ja käytännöllisin ratkaisu. Se ei rajoita verhovalintaa ja uppoaa kauniisti tilaan: suurehkossa, miltei koko seinän mittaisessa ikkunassa se näyttää minusta selkeimmältä.

Nyt minua kiinnostaisi verhot etenkin olohuoneen puolelle, tämä tilahan on ollut koko asumiseni ajan verhoton. Nappasin sälekaihtimet pois ikkunasta miltei ensitöikseni asuntoon muuttaessani, sillä en ole suuremmin näiden ystävä enkä koe tässä tilassa tarvitsevani niiden tuomaa näkösuojaakaan. Nautin supervaloistasta olohuoneesta, mutta kieltämättä näin kesää kohden aurinko paistaa tilaan välillä oikeinkin kirkkaasti, ja pieni suoja voisi olla toisinaan ihan paikallaan. Juuri tässä tilassa henkäyksen ohuet valoverhot kiinnostaisivat nyt erityisen paljon, ne toisivat juuri sitä kaipaamaani pehmeyttä nousematta kuitenkaan liiaksi esille. Tällaisten verhojen läpi siivilöityvä valo näyttää tosi kauniilta ja luo huoneeseen vähän sellaista unenomaistakin tunnelmaa. Kiskoratkaisu saisi olla ehdottomasti samanlainen kuin makkarissa, jotta verhoja voi vapaasti liikutella ja ryhmitellä joko koko ikkunan mitalle tai epäsymmetrisesti vain toiselle puolelle, pehmentäisivät kauniisti esimerkiksi ihan tuota oven kohtaakin.

Tällaisia tuumailin näin kotisunnuntain ratoksi. Täytyy sanoa, että melkein jo karautin saman tein pellavakangasostoksille, mutta maltoin sitten kuitenkin mieleni. Seuraavat viikot tulevat olemaan sen verran kiireisiä, että ylimääräisiin ompeluprojekteihin ei ehkä kannata ihan justiina sitoutua – mutta muhimaan tämä ajatus jäi ehdottomasti. Usein onkin hauska maalailla tällä lailla ajatuksia ennen kuin syöksyy suin päin niitä toteuttamaan. Tällöin saa ikään kuin ylimääräisen aikalisän toteutuksen miettimiseen.

Oletteko te verhoilmisiä vai suositteko mieluummin verhottomuutta?