VALOKUVAUSVINKKEJÄ + KIRJA-ARVONTAA
Kuvaamisessa on se hienous, että koskaan ei voi tulla valmiiksi, vaan aina löytyy uutta opeteltavaa, uusia näkökulmia ja erilaisia tekniikoita. Muutama viikko sitten osallistuin JAS Kamerakaupan ja Canonin järjestämälle valokuvauskurssille, jossa opettajana toimi pitkän linjan kuvaaja Tiina Puputti. Tiina on ahkera kouluttaja ja luennoitsija, ja vetääkin valokuvauskursseja ympäri Suomea. Hän on myös kirjoittanut muutaman valokuvausaiheisen kirjan, kuten alla olevassa kuvassa vilahtavan henkilökuvausta käsittelevän Pose-kirjan. Jokainen kurssilainen sai kirjan matkaansa mukaan, ja tuota onkin tullut tutkailtua sittemmin ahkerasti. Saimme myös arpoa samaisen kirjan lukijoidemme keskuudessa, joten valokuvauksesta kiinnostuneet huomio, kirja-arvonta seuraa tämän postauksen lopussa.
Kuten kirja, myös kurssikin käsitteli pitkälti juuri henkilökuvausta. Itsehän olen keskittynyt enemmän tila- ja esinekuvauksen puolelle, henkilökuvausta tulee harjoitettua lähinnä töissä Annen satunnaisten asukuvausten myötä. Samoja oppeja voi kuitenkin hyödyntää kätevästi myös ihan kaikenlaisessa kuvaamisessa, mikään tieto ja uusien juttujen kokeileminen ei ole koskaan pahasta. Paitsi valokuvaukseen, antoi kurssi ja kirja myös hyviä vinkkejä kameran edessä olemiseen. Ne(kin) tulivat enemmän kuin tarpeeseen, olen ihan tolkuttoman huono kameran edessä. Omien harjoituskuvien katselu aiheuttikin minulle aikamoisia nauruntyrskähdyksiä, jestas, että ihminen voi olla tönkkö.
Parasta kurssissa oli kuitenkin kipinä, jonka se herätti taas uudemman kerran. Arki on aika hektistä, eikä blogikuviinkaan ehdi tai jaksa keskittyä joka kerta ihan täysillä. Kurssi sai taas vähän tsemppaamaan tässä asiassa, vielä kun päästään täältä hämärästä vuokra-asunnosta valoisimmille vesille, aion panostaa kuvaukseen entistä enemmän. Tällä hetkellä kuvaan jo vuosikausia palvelleella kroppikennoisella järkkärillä, joka käytön ja asiakastöiden lisääntyessä kaipaisi jo päivitystä ammattimaisempaan vehkeeseen. Kurssin yhteydessä JAS Kamerakaupassa ehdinkin jo vähän kysellä mallivaihtoehdoista, ja Canonin 5D Mark 3 jäi kyllä pahasti kaivertamaan. Saas nähdä, josko kesällä olisi kameran vaihto edessä.
Kuvaan lähestulkoon kaikki kuvani Sigman kiinteällä 30 mm F1.4 -objektiivilla. Olen tosi tykästynyt tähän monipuoliseen linssiin, se toimii niin lähikuvissa kuin yleiskuvissakin, toki kovin laajaa kulmaa tuolla ei saa. Seuraavaksi pitäisikin ehkä hankkia hyvä laajakulmaobjektiivi, mutta senkin ottaisin mieluummin kiinteänä. En ole jotenkaan oppinut zoomilinssien käyttäjäksi, tykkään mieluummin käyttää kiinteää linssiä ja zoomata ihan omien jalkojen kanssa. 🙂
Kameralaitteiden lisäksi tärkeimpiä varusteitani on jalusta, jota ilman ei kyllä pimeässä talvessa pärjää. Toinen näppärä apuri on tuo kuvassakin näkyvä reflektori, jonka avulla voi heijastaa pois kuvassa näkyviä varjoja. Tätä tarvitsen erityisesti meidän kellarikämpässä, jossa ikkunat ovat vain yhdellä seinällä ja varjot ovat täten aika voimakkaita. Ehdottomasti kannattava ostos kaikille bloggareille, mikään kallis investointikaan kun tuollainen ei ole.
Kuvien käsittelyyn käytän puolestaan Adoben Photoshop CC:tä. Se onkin ihan ehdoton apuri tässä hommassa. Monet vannovat niin ikään Adoben Lightroomin nimeen, sen ajattelin opetella seuraavaksi. Lightroomin etuja on nopeampi käsittely, valotukset, kontrastit ja muut säädöt saa kätevästi “monistettua” kaikkiin kuviin. Photoshopissa kuvia täytyy hinkata yksitellen, ja tämä on vähän aikaa vievää puuhaa. Monipuolisuudessaan Photari on kuitenkin ihan ykkönen, ja käytän sitä jo niin automaattisesti, ettei muita ohjelmia tule oikein ajateltuakaan.
Rajauksiin olen kiinnittänyt myös entistä enemmän huomiota; olen yleensäkin ollut niiden kanssa aika natsi, enkä tykkää, että kuva rajautuu rumasti johonkin asiaan tai esineeseen. Tiina vinkkasikin, että niin henkilökuvauksessa kuin muissakin kannattaa tarkistaa, että kuvattavan ympärillä on selkeä tausta, samoin koko kuvan reunoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Toisaalta tykkään myös toisinaan leikkiä rajauksilla ja rajata reunoissa olevista esineistä osan pois, ovela rajaus tuo kuvaan heti vähän uutta jännitettä. Rajauksella voi kohentaa myös kuvan sommittelua, mikäli se kuvanottotilanteessa on jäänyt paitsioon; usein kuva on kiinnostavampi, kun pääasia ei ole ihan keskellä kuvaa. Kultainen leikkaus toimii sen sijaan hyvin tässäkin asiassa.
Kuvatyypeissä kannattaa suosia erityyppisiä kuvia; yleiskuvaa, lähestymiskuvaa, detaljia. Liika samankaltaisuus vain puuduttaa ja vie kuvilta tehoa. Tähän syyllistyn toisinaan itsekin, välillä vaan on niin innoissaan kivoista kuvista tai aiheesta, että karsintaa ei raaski tehdä. Lukijanakin kyllä arvostan runsasta kuvamäärää, jossa on paljon tutkailtavaa, mutta tietysti liika toisto vie terän tästä. Kultainen keskitie löytynee jostakin runsaan ja niukan välimaastosta. Eräs vanha opettajani tapasi sanoa “kill your darlings”, omiin ideoihin ei pitäisi rakastua, vaan niitä pitäisi osata karsia ronskisti ja poimia joukosta vain ne muutamat helmet, joita jalostaa pidemmälle. Pätee hyvin muuten myös tähän asiaan.
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!
Ehdottomasti mukana arvonnassa!
Itse olen vielä suht aloittelija kuvauksen suhteen, joten kaikki vinkit ovat tervetulleita. Omistan harrastelijatason järkkärin ja siihen pari objektiivia. Toinen on kiinteä 50 mm F1.8 ja oma suosikki. Zoomlinssin kanssa en ole vielä päässyt sinuiksi. Reflektorin hankintaa olen harkinnut. Nyt se täytynee ostaa.
Blogiasi on kyllä aina inspiroivaa lukea kauniiden kuvien takia. Niitä tutkaillessa oppii aina vähän lisää itsekin.
Mukana ollaa täälläkin..:)
Itsellä mielenkiintoa kuvaamiseen löytyy, mutta taidot ovat pikkuisen huonot…ja kamerakaan ei järin hyvä, vaikka järkkäri onkin..:)