SULHASMIES
Lauantaiterveiset meidän olohuoneesta! Olen tänään paitsi puuhastellut meidän portaiden kimpussa (liimattavat muovimatot voisi kieltää lailla!), myös somistellut vähän kotosalla. Sohvalla komeilee uusi Marimekon Sulhasmies-tyyny, sen kuvio ja väritys jäi sen verran kutkuttamaan tämän postauksen jäljiltä, että moinen piti hankkia itselle. Ja sopiihan se tuohon kieltämättä aika ihanasti, tyyny täydentää kivasti maton ja Menun nojatuolin värejä. Juuri tuon verran säpinää sohva kaipasi, nyt alkaa olla paletti jo mukavasti kohdillaan tuossa tilassa.
Naureskelin itsekseni, että olkkarista tuli ihan vahingossa trendikkään ruskea. Tilan sävymaailmanhan määrittää hyvin pitkälti tuo vanha itämainen matto, sen ympärille sitten vain kerääntyi kaikkea muuta yhteensopivaa. Itse tykkään aika kovin lämpimän ruskeiden sävyjen ja vähän sinertävien seinien yhdistelmästä, kylmät ja lämpimät tasapainoittavat mukavasti toinen toisiaan. Kunhan sävyt ovat oikeat, voi kylmiä ja lämpimiä sekoitella vallan mainiosti keskenään, pienet kontrastit ovat aina paikallaan.
Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen tähän näkymään; kokonaisuus alkaa olla kunnossa, enää se tarvitsee vain hienosäätöä. Sohvan vasemmalle puolelle haikailen pientä sivupöytää, siellä ollut puinen pyöreä pöytä lähti nimittäin yläkertaan. Vielä myöskin mietin, pitäisikö vasemmassa etukulmassa olla lisänä vielä jokin muhkeampi nojatuoli. Mukavia olopaikkoja ei kai koskaan voi olla liikaa…
My new cushion “Sulhasmies” from Marimekko. I love the color and pattern of it, it goes very well with the rug and armchair. Brown hues have clearly sneaked into this room…
Kommentit (11)
Huitsin kaunista ja värimaailma on sekä trendikäs, että ajaton! Kun heitit ajatuksen tuosta toisesta – muhkeasta- nojatuolista, ajattelen samoin, että istuma-/ löhöilypaikkoja ei tosiaan ole koskaan liikaa. Ajallaan sekin loksahtaa toteutuksen tasolle. Tuo himmailu sisustuksessa onkin ehkä ihan parasta aikaa koko touhussa:)
Kiitos! Tuosta tuli vähän vahingossakin trendikäs, heh, ruskea hiipi kotiin vähän yllättäen ruokasalin vanhan pöydän ja tuon maton myötä.
Tämä himmailu ja vaihtoehtojen pallottelu on niin parasta, juuri siitä nautin ihan älyttömästi. Minusta olisi loppujen lopuksi aika tylsää, jos valmista tulisi kerralla ja sitten vain elettäisiin niiden valintojen myötä. Ajan myötä hiljalleen rakentuva sisustus on niin paljon mielenkiintoisempi, monellakin tapaa. Ja juuri näin, mukavia loikoilupaikkoja ei ole koskaan liikaa, eiköhän siis joku tuollainen nojatuolikin meille vielä ilmesty. 🙂
On kyllä kaunista!
Ruskea on alkanut miellyttää silmää täälläkin. Johtuukohan siitä, kun ystävän tytär sanoi äidilleen, joka ihasteli ruskeaa, että hän ei tykkää ruskeasta, mutta titetty sinä tykkäät, ruskea, kun onkin vanhojen ihmisten väri..:D
Kiitos Hannele!
Haha, apua. Ilmeisesti siis nyt itsekin kuulun jo sitten virallisesti vanhojen ihmisten kastiin. 😀