Sohvapöytä, joka sopii joka tilaan

Pidän yksinkertaisista, klassisista ja tietyllä tapaa anonyymeista kalusteista, jotka sopeutuvat kaikenlaisiin tiloihin ja kokonaisuuksiin. Olohuoneestani löytyy muutamakin kuvaukseen sopiva, äärimmäisen yksinkertainen ja anonyymi mutta kuitenkin muotoilultaan viimeistelty tuote: kuten vaikka kuvan Sören Lundin sohva ja Swedesen Lime -sohvapöytä. Saan etenkin sohvapöydästäni usein kyselyjä, joten ajattelin nyt kirjoitella tästä muutaman sanan. Kuvitukseksi poimin muutaman vanhan kuvan, joista näkyy kuinka kivasti pöytä sopeutuu hyvinkin erilaisiin ja erikokoisiin tiloihin.

Suuri osa suosikkikalusteistani on päätynyt minulle sattuman kautta, niin myös tämä pöytä. Aikoinaan uusimme Koodissa mallikalusteita ja Lime oli poistolistalla. Niinpä vein sen kotiin ihan vain kokeilumielessä, ja sille tielle se sitten jäi. Myös vaikkapa Menun konjakinvärisellä nojatuolillani on vähän samankaltainen tarina, ylimääräinen kappale tämäkin, ja niin vain salakavalasti päädyin lunastamaan lopulta tämänkin tuolin. Ammatin vaaroja, sanoisinko.

Hankin pöydän vuoden 2014 alussa, sille on siis tullut omassa käytössä nyt pyöreät viisi vuotta täyteen. Tänä aikana se on palvellut omakotitaloissa, yksiössä kuin kaksioissakin, ja solahtanut aina paikoilleen jotenkin erityisen mutkattomasti. Pöydän kansi on käännettävä, toisella puolella on musta ja toisella puolella valkoinen kansi. Tämä tuo mukavaa vaihtelua, vaikka useimmiten näkyvillä onkin tuo valkoinen puoli; kokovalkoisena pöytä on minusta erityisen raikas. Jalat ovat metallia ja kansi laminaattia, joten pöytä on ollut pitkässä juoksussa myös äärettömän helppohoitoinen. Laminaattihan on yksi kestävimpiä materiaaleja, joka ei naarmuunnu tai tahriinnu helposti, pöydän pinta onkin muutamaa hajanaista naarmua lukuunottamatta edelleen kuin uusi.

Tässä pöytä on väliaikaisvuokra-asunnon olkkarissa vanhojen kalusteiden kaverina – tasapainotti kyllä kivasti tuota runsasta kukkasohvaa, joka oli lainassa asunnon omistajalta. Pöytä on kokoa 50×100 cm, ja olen todennut tämän mitan tosi käytännölliseksi; se mahtuu näppärästi pieneenkin tilaan ja siron sohvan kaveriksi, mutta pienellä somistuksella toimii myös reilummankokoisessa huoneessa.

Ja jos hypätään vielä vähän taaksepäin, on sohvapöytä toiminut aikoinaan myös Adean Band-kulmasohvan parina. Pöytä sopi kyllä kivasti kulmasohvankin yhteyteen, ja oli kooltaan juuri passeli kapean tilan muotoihin. Tässä kuvassa näkyy myös harvemmin esillä oleva musta puoli; näyttääkin sen verran kivalta, että ehkä täytyy kokeilla tuota nykyisessä asunnossakin.

Nykyiseen asuntooni pöytä on kokonsa puolesta täydellinen, juuri suurempaa ei tuonne mahtuisikaan. Myös siron muotonsa puolesta tuo passaa nykyiseen olkkaariin tosi hyvin. Täytyy kuitenkin sanoa, että toisinaan kaipaan vähän suurempaa pöytää; se olisi käytössä vielä vähän mukavampi. Nyt viehättää etenkin vähän isommat, yksinkertaisella metallirungolla varustetut pöydät, ja toisaalta myös klassiset puiset sohvapöydät. Mutta tämän vaihto ei tule olemaan ajankohtaista ainakaan tässä asunnossa…

Isot selkeät sohvapöydät ovat näin muutoinkin tulossa vahvasti takaisin pitkän kevyiden pöytien suosion ja sarjapöytäkauden jälkeen – ihan kiinnostava suuntaus tämä. Myös lasisia pöytiä on alkanut taas näkyä, ja näistä povataan tämän vuoden isoa trendiä. Itse menisin sohvapöydän valinnassa aina tilan edellä; erilaisiin tiloihin sopivat erikokoiset pöydät. Mutta onhan vähän suuremmissa sohvapöydissä kieltämättättä oma viehätyksensä, niin visuaalisesti kuin käytännöllisestikin.

Millainen sohvapöytä on sinun suosikkisi?

I like simple, well designed and anonymous furnitures that can be used in many different space and surroundings. For example, my Soren Lund sofa and Swedese coffee table represent this style – they both are very timeless and convertible pieces. I have had my Swedese Lime coffee table for five years now,and it has worked as well in the bigger houses as in smaller apartments I have lived in during these years. Here´s some photos of it in different surroundings – I have to say I still love it even though I sometimes dream of a little bigger coffee table…