Raikastunut pönttöuuni

Huomaa että on syksy, kun intoa riittää taas kaikenlaisiin kotihommiin. Täällä onkin viime ajat puuhailtu paljon näiden parissa: maalattu, fiksattu ja suunniteltu tulevia muutoksia, joita talven varalle on tiedossa useampiakin.

Yksi eniten odottamistani, syyskesän tehtävälistalla olleista pienistä fiksauksista oli olohuoneen nurkassa seisovan pönttöuunin maalaus. Tämä oli viimeinen alakerran pintaremontista jäänyt homma ja kellastunut, maalia lohkeileva pönttöuuni oli pistänyt silmääni jo pidemmän aikaa. Omalla tavallaan pidän ihan patinastakin, mutta kun ympärillä kaikki muu on siistiä ja vastamaalattua, korostui kellastuneen uunin tunkkaisuus entisestään. Niinpä uuni sai uuden maalipinnan ja istuu nyt kokonaisuuteen huomattavasti paremmin – ai että, miten nautinkaan sen uudesta, raikastuneesta ilmeestä!

Pönttöuunin väriksi sai jäädä valkoinen. Täällä alakerrassa on jo sen verran erilaisia sävyjä, että halusin näiden sekaan ennen kaikkea raikastusta, en enää uutta efektiä. Vaikka sävymuutos kellastuneen valkoisesta raikkaan valkoiseksi oli näennäisesti pieni, oli sillä todella suuri vaikutus: tuo koko nurkka raikastui uuden sävyn myötä ihan silmissä! Maalina käytin perinteistä pellavaöljymaalia (se sopii hyvin myös pönttöuuneille) ja sävynä Ottossonin sinkkititaanivalkoista. Tällä sävyllä ja maalilaadulla on maalattu kaikki kotini valkoiset pinnat olohuoneen kattoa lukuunottamatta, joten valinta oli helppo.

Pönttöuunin maalaaminen sujui joutuisasti ja mukavasti, mutta kovin työ oli tuttuun tapaan pohjatöissä eli tässä tapauksessa vanhan maalin poistamisessa. Maali oli lohkeillut kahden alimman renkaan kohdilta, joten siistin ja tasaisen lopputuloksen saamiseksi poistin näistä osista maalin kokonaan. Ylempien renkaiden kohdalla ei onneksi näin tarvinnut tehdä, niissä riitti huolellinen maalipesu ja kevyt karhentava hionta. Maalin poistin sekä mekaanisesti lastalla että maalinpoistoaineen avulla – sen käyttö on aina vähän ristiriitaista, sillä lupauksista huolimatta en ole vielä koskaan törmännyt aineeseen, joka poistaisi kerralla kaikki maalikerrokset. Viikon illat tuossa rapsuttelussa meni, mutta työ palkittiin ja uusi maalipinta näyttää nyt tasaisella pohjalla huomattavasti siistimmältä.

Kukallinen nojatuoli on siirtynyt jälleen takan edustalle. Se on tuossa ehkä hieman ahdas nyt kun sen taustalla on tuo senkkikin, mutta silti tuolissa on tähän sijoitettuna huomattavasti kivempi istuskella. Olkoot siinä ainakin taas toistaiseksi – on vain virkistävää, kun huonekalujen järjestys aina välillä muuttuu.

Pönttöuunin maalaus tuntui raikastavan koko olohuoneen, mutta suunnitteilla on myös muuta pientä uudistusta. Olen etsiskellyt tänne vähän muhkeampaa ja raikkaamman sävyistä mattoa, mutta koirankestävän mallin löytyminen on ollut vähän pulmallista. Kovin arvokkaaseen mattoon ei viitsisi koiraperheessä panostaa, ja muutenkin kaikki löyhään kudotut tai hapsulliset mallit ovat Kertun kanssa vähän riskaabeleja valintoja. Harmi juttu, sillä olisin niin tykännyt vaikkapa Lotta Agatonin Layeredille suunnittelemista malleista, nämä kuitenkin osoittautuivat niin löyhään kudotuiksi, että mallipalat eivät kestäneet montaakaan tassun kuopsautusta. Onneksi sentään oli mallipala, jolla testata ennakkoon.

Mattosaaga kuitenkin päättyi luullakseni onnistuneesti, sillä bongasin Torista yhden tosi kivan yksilön. Se saapuu ensi viikon aikana, joten palaillaan myöhemmin mattoasiaan – hieman syksyisempää ilmettä ja paksumpia tekstiilejä olenkin jo ennättänyt kaivata, joten odottelen lähetystä jo innolla.

Vielä en ole uskaltautunut laittamaan pönttöuuniin tulta, maalikerrokset saavat kuivua tätä ennen vielä ihan rauhassa. Odottelen kuitenkin jo iltoja, kun takkatuli rätisee ja pönttöuuni lämmittää ihanasti – syksyssäkin on ehdottomasti omat ihanat puolensa.

Joko siellä ollaan valmiita syksyn tunnelmallisiin iltoihin?