Uutta, vanhaa ja pikkubudjetin sisustusvinkkejä

Meidän talo yhdistelee uutta ja vanhaa niin sisustukseltaan kuin materiaaleiltaankin. Olen näiden suhteen halunnut kunnioittaa talon rakennusaikakautta, mutta tuoda mukaan myös vähän nykyhetken raikkautta. Tällainen sekoittelu on omalle tyylilleni ominaista, sillä vaikka pidän skandinaavisesta selkeydestä, huomaan kaipaavani mukaan myös pikkuisen persoonallisuutta ja kerroksellisuutta. Minua joskus hymyilyttää, kun tyyliäni kuvaillaan harkituksi; onhan se sitäkin, mutta loppujen lopuksi tosi moni kalusteistamme on kulkeutunut meille joko ylimääräisenä tai sattuman kautta, kaikkea muuta kuin pitkän harkinnan kautta.

Ruokasalimme on tästä hyvä esimerkki, sieltä löytyy niin uutta, vanhaa kuin lainattuakin – asioita, jotka ovat vain ajautuneet paikoilleen. Tila on vielä pikkuisen muutosvaiheessa enkä tiedä, tulevatko kaikki nykyiset vanhat kalusteet jäämään lopullisesti paikoilleen. Jotenkin niiden kertomat tarinat kuitenkin viehättävät: en haluaisikaan, että kodissa olisi kaikki ihan kiiltävän uutta ja yhteensopivaa.

Niin, suuri osa ruokasalin kalusteista on tosiaan vanhoja: ruokapöytä, nuo tummat tuolit ja kattokruunu ovat alun perin peräisin mummiltani. Uusimpana lisäyksenä huoneessa on tuo taulu, vanhemmilta poimittu sekin – nähtävästi minulla on jonkin sortin mieltymys vanhoihin, hassuihin maalauksiin. Näiden vastapainona on taas modernit Vitran tuolit, jotka ovat kulkeneet mukana jo miltei vuosikymmenen. Olisivatkohan nämä sitten tulevaisuudessa omaa kalusteperintöäni. Uusiakin hankintoja on tähän huoneeseen tehty: matto, verhot ja kuvissa näkymättömiin jäänyt Asplundin senkki hankittiin tähän kotiin. Itse pidän kodin suhteen tietynlaisesta balanssista: tietyt perusasiat pitää olla kestäviä ja laadukkaita, kun taas muutamissa voi säästää ja vähän hassutellakin. Ruokasali ilmentää juuri tätä ajatusta.

Sisustukseen liitetään usein kiinteästi raha, mutta minusta se ei ole millään lailla onnistuneen sisustuksen tae. Sillä voi saada kauniita designhuonekaluja, mutta niitä täynnä oleva koti ei ole automaattisesti kutsuva ja kaunis. Tässäkin yhdistelmillä on suuri merkitys. Ihan yhtä lailla kauniin kodin voi saada aikaan myös edullisin keinoin. Silloin voi joutua käyttämään vähän enemmän mielikuvitusta, mutta lopputulos on usein jopa persoonallisempi ja kodikkaampi – ja harvoin katalogimainen.

Pienen bloggaajista koostuvan ryhmän syyskuun teemanamme on pikkurahalla sisustaminen, jonka suhteen kaivattiin vinkkejä ja ideoita. Oma vinkkini on näiden ruokasalikuvienkin pohjalta melko simppeli ja ärsyttävänkin ympäripyöreä: kierrätä, uusiokäytä ja pidä silmät avoinna löytöjen varalta. Vaikka budjetti olisi pieni, kiinnittäisin huomiota silti ensisijaisesti materiaaleihin. Muutamalla kympillä voi saada höttöisen uudistuotantotuolin tai täyspuisen vanhan kirppikseltä. Makuja on toki monia, mutta omalta kohdaltani valinta on selvä. Aidot materiaalit voittavat aina.

Myös itse tekemällä saa toki tehtyä kivoja ratkaisuja sopuhintaan, vaikkapa yksinkertaiset raamit omaava puuvalmis kaluste tarjoaa hienon aihion ihan mihin tahansa. Kurkatkaapa vaikka näitä kustomoituja kokonaisuuksia Ikean simppelistä Ivar-kaapista. Kaikenlaisia kirjahyllykokonaisuuksia on myös helppo ja edullinen kasata itse levystä ja hyllynkannakkeista, ja tilaan mitoitettuna ja sopivaan sävyyn maalattuna ne ovat oikein viimeistellyn näköisiä. Taas unohtaisin lastu- ja kennolevyn, ja keskittyisin mieluummin aitoon puuhun, mdf-levyyn tai vaikka vaneriin.

Pienistä ja edullisista sisustuskeinoista puhuessa ei voi tietenkään sivuuttaa maalausta; uusi maalisävy piristää tosi tehokkaasti niin seiniä kuin kalusteitakin, ja on melko helppo ja halpa toteuttaa. Pienimmissä määrin viherkasvit tuovat kotiin tosi kivaa ilmettä, ja niiden paikkoja vaihtelemalla kodin ilmekin aina vähän muuttuu. Itse olen innostunut viime aikoina myös taulujen maalauksesta, tämäkin on hauska ja halpa tapa tuoda kotiin vähän persoonallisempaa ilmettä. Tekstiilit tekevät tietysti myös ihmeitä, uudet lakanat, tyynynpäälliset ja sellaiset ovat pienten makeoverien klassikkokamaa. Erilaiset asetelmat piristävät myös kotia kivasti, näihin on helppo keräillä esineitä vaikka luonnosta tai kirpputoreilta.

Ennen kaikkea mietin pitääkö aina ostaa jotain, vai voisiko kaivattu muutos tapahtua vain kalustejärjestystä ja/tai pieniä somisteita vaihtamalla? Minua aina vähän kylmää, kun koko koti muutetaan radikaalisti trendien perusteella – itse arvostan toimivaa, aikaa kestävää ja melko neutraalia pohjaa, joita on helppo muunnella pienillä jutuilla, kuten juuri näillä yllä mainituilla. Itse yritän välttää myös kompromisseja, sillä niiden hankinta on harvoin järkevää. Mieluummin säästän himoitsemaani tuotteeseen vaikka vähän pidemmän aikaa kuin ostan jotain sinne päin. Pitkässä juoksussa tämä on minusta ehdottomasti se kannattavampi ja vastuullisempikin tapa toimia.

Ruokasalia dominoi viikunapuu, joka jäi tönöttämään tuohon nostettuani sen sisälle etupihalta. Käyhän tuokin kukkasesta. Ruokapöytä ja/tai kattovalaisin saattaa joskus mennä vaihtoon, mutta toistaiseksi ne kelpaavat tarkoituksessaan vallan mainiosti. Ruokasalin pöydällä on tekeillään kasa uusia maalauksia, jotka päätyvät lopputuloksesta riippuen joko seinälle tai komeron perukoille – tai vuoron perään molempiin. Ei sisustus ole niin vakavaa.

Some photos from our dining room which is a mix of new, old and borrowed furnitures. Not exactly what I have planned, but somehow I like the combination: it is slightly informal, unfinished and unperfect – just the way I like it.