Tiedättekö, tavallaan olen aika ihastunut tähän marraskuun hämärään valoon. Alituinen pimeys toki vaatii väkisinkin veronsa, mutta valokuvauksen kannalta en jaksa enää ottaa stressiä huonoista kuvausolosuhteista. Tästä on nuristu jo tarpeeksi monta vuotta, ja sitä paitsi sama tilanne on kaikilla muillakin – eiköhän siis ole aika kääntää tämäkin asia positiiviseksi. Itse asiassa olen jopa tykästynyt hämärän valon luomasta tunnelmaan ja tummanpuhuviin, vahvan kontrastisiin kuviin, joita näin marraskuussa syntyy väkisinkin. Tällainen valo vallitsi eilenkin, kun innostuin nappaamaan muutamia tunnelmakuvia keittiöstä.

Keittiöni on vähän sellainen “kootut palat” -henkinen ja edelleen tykkään kovasti sen erilaisista elementeistä. Etenkin khakinvihreä kaappien sävy ja industrialhenkisyys tuntuvat tosi raikkailta – ovat sopivan erilaisia ja kuitenkin ajattomia valintoja. Tällainen mutkaton ja sekoitteleva industrialhenkisyys sopii minusta hyvin juuri tällaiseen rentoon 50-luvun taloon – jos taas miljöö olisi pari vuosikymmentä vanhempi tai uudempi, olisin ehkä tehnyt vähän erilaisia valintoja. Toisinaan huvitan itseäni miettimällä millainen mahdollinen seuraava keittiöni olisikaan, mutta menen tällaisissa kiintokalusteratkaisuissa aina niin vahvasti talon hengen ja tyylin inspiroimana, etten halua vetää liian tarkkoja suuntaviivoja valintoihin. Seuraava kotini voisi olla naapuruston vanhoissa puutaloissa, mutta yhtä hyvin myös vaikka linjakkaassa 70-luvun rivarissa – ja tyylivalinnat näiden kahden välillä poikkeavat arvatenkin aika paljon toisistaan.

Olen viime aikoina iskenyt silmäni klassiseen raitakuosiin, sekin tuntuu pitkästä aikaa tosi raikkaalta; klassiselta ja samalla mukavan anonyymiltä. Raitatekstiilivarastoni ovat olemattoman pienet, mutta näistä (jo vanhoista) raidallisista Linumin keittiöpyyhkeistä on tullut tämän hetken suosikkini, ne sopivat minusta kivasti keittiönikin tyyliin. Salaa haaveilen myös näistä Hayn lakanoista, olisivat niin raikkaat ja nimensä mukaisesti kesäiset. Täydelliset vaikkapa ensi vuoden kevätkauteen.

Viimeisimpiin suosikkeihini kuuluu myös banaanilla höystetty kaurapuuro, joka on ystäväni Henriikan kehittelemä ja innostuttanut koko kaveripiirin – tästä puurosta Hennakin nimittäin ennätti jo vinkkailla blogissaan. Yksinkertaisesti siis kaurapuuron joukkoon keitetään banaani, ja itse ripautan joukkoon vielä kanelia ja chiansiemeniä – kaneli tekee puurosta mukavasti sesonkiinkin sopivan, ja chia puolestaan tekee herkusta entistäkin terveellisemmän. Muutenkin terveellinen ruokavalio kiinnostaa ja olen yrittänyt viime aikoina liikuntaa lisättyäni säännöllistää myös syömisiäni ja kiinnittää huomiota etenkin tarpeellisten ravintoaineiden saantiin. Näin loppusyksystä tällaisten asioiden merkitys kyllä korostuu.

Myönnettäköön, että olen kärsinyt viime aikoina aika vahvasta jouluangstista ja suunnittelin jo jossain vaiheessa pakenevani koko juhlaa jonnekin lämpimään. Nyt ajattelin, että vastaiskuna laitan kotia mahdollisimman jouluiseksi ja kaivan joulutunnelman esille vaikka väkisin. Kuvan piparikoriste on luova ratkaisu rikki menneeseen piparikranssiini, joka syntyi Annen taannoisessa piparikranssipajassa – toimiihan se näinkin, heh. Tällaiset yksittäiset piparkakut olisivat kauniita myös vaikkapa pitkään nauhaan ripustettuina. Tällaiset vähän kömpelöt ja itse tehdyt joulukoristeet ovat minusta kivoja ja sympaattisia: ehkä lyönkin tänä jouluna lekkeriksi ja innostun kyhäämään kodin täyteen kaikenlaisia hassuja joulukoristeita.

Poltan usein kynttilää keittiön tasolla ruokaa laittaessani tai aamiaista nauttiessani, minusta se tuo ihanaa tunnelmaa keittiöön. Samoin tykkään pitää keittiön tasolla myös muita epäkeittiömäisiä somisteita, kuten viherkasveja. Varmasti käyttäisin näitä vielä enemmänkin, jos tasotilaa olisi enemmän. Keittiötä voi sisustaa ihan samalla lailla kuin kodin muitakin tiloja, erilaiset somisteet vain linkittävät keittiötä paremmin yhteen muiden tilojen kanssa. Tuohon sopisi ihanasti myös pari syvänsävyistä leikkoamaryllista – luulenpa, että tällaisiakin tulee vielä hankittua, sillä joulukuu ja joulun odotus on vasta edessä.

Tällaisissa tunnelmissa mentiin eilen, tänään fiilis onkin huikean aurinkoisen päivän myötä taas aivan erilainen. Nyt tiedossa on vähän reippailua ja sen jälkeen illan pikkujouluihin valmistautumista, niinpä toivottelen ihanaa pikkujouluviikonloppua kaikille! Ja hei, tänäänhän on marraskuun viimeinen päivä – sitä jos mitä sietää vähän juhliakin.