NE PIENET, TÄRKEÄT YKSITYISKOHDAT
Tänään palataan taas remonttijuttujen pariin. Valmista pintaa pukkaa nyt vauhdilla, ja tavaratoimituksia tupsahtelee ovelle harva se päivä. Joka päivä työmaalla on jotakin uutta katsottavaa tai mietittävää, juuri nyt on monta rautaa tulessa ja koti valmistuu kohinalla. Tällä hetkellä eletään ehdottomasti remontin parasta – ja jännittävintä – vaihetta!
Hiljalleen alamme päästä käsiksi myös viimeisteleviin yksityiskohtiin. Nämä ovat tärkeitä kaikenlaisissa rakennus- ja remonttiprojekteissa, mutta erityisesti yksityiskohtien merkitys korostuu vanhan talon remontissa. Meillä laajan remontin myötä pinnat menivät kauttaaltaan uusiksi, eikä toisaalta talossa juurikaan edes ollut alkuperäisiä materiaaleja joita säästää, kiitos 50-80-lukujen tehokkaan uudistusvimman. Tästä syystä olen yrittänyt kiinnittää yksityiskohtiin vielä entistä enemmän huomiota; nehän ovat juuri niitä juttuja, joilla vanhan talon tunnelma kaivetaan esiin.
Remontin myötä onkin tullut seikkailtua tehokkaasti kaikenlaisien perinnetavaraa myyvien liikkeiden sivuilla. Löytöjä on tehty tasaisesti niin vanhojen käytettyjen kuin uudenkarheiden, vanhan mallin mukaan tehtyjen tuotteiden puolelta. Yksi suurimmista aarreaitoista on ollut Domus Classica, jonka nettikaupassa olen viettänyt kulneen vuoden aikana tovin jos toisenkin. Yrityksen pääpaikka on Hattulassa Hämeenlinnan kupeessa, mutta viime vuoden lopulla liike avasi pienen kivijalkamyymälän myös Helsinkiin. Minäkin pääsin tämän myötä tutustumaan tuotteisiin ihan livenä Helsingin-reissujeni lomassa, ja jotainhan näistä reissuista on jäänyt myös käteen.
Olen haaveillut jo pitkään vanhanaikaisista kattoroseteista, ja remontin alkaessa oli selvää, että sellaiset laitettaisiin ainakin isompiin oleskeluhuoneisiin; alakerran kolmea metriä hipova huonekorkeus salliikin mukavasti rosettien käytön. Näyttävät, mutta silti sopivan yksinkertaiset mallit löytyivät mistäs muualtakaan kuin Domus Classicasta. Näissä koristetta on juuri sopivan maltillisesti, ei tässä kuitenkaan mitään herraskartanoa remontoida. Isompi malli on tulossa olohuoneeseen sekä ruokasaliin, keittiöön valikoitui puolestaan tuo pienempi malli. Yläkerran matalammat huoneet saivat jäädä nyt ilman rosettia, näissä huonekorkeus ei oikein enää kestänyt näyttävää kattokoristetta.
Rosettien keskelle on tulossa luonnollisesti riippuvat valaisimet, tätä perinteistä valaistusratkaisua käytetään myös useimmissa muissa huoneissa. Upotetut kattospotit eivät tulleet tässä talossa kysymykseenkään, ja kattolistaan tai -lippaan piilotettu epäsuora valaistuskaan ei tuntunut oikein tähän kohteeseen sopivalta. Muutama tila kaipasi kuitenkin vähän lisää tukea valaistukseen, ja näihin olen kehitellyt vähän erilaisia, vanhaan taloon istuvia valaistusratkaisuja. Näitä kuvan posliinikantaisia valaisimia on tulossa keittiön kattoon yleisvalaisimiksi, minusta nämä näyttävät tosi hauskoilta spottimaisesti kattoon asennettuna. Ja sopivat saumattomasti tyyliin, tottakai. Kantaan vain häikäisemätön ja yksinkertainen poltin, ja luonteva lisävalon tuoja on siinä.
Keittiön vetimetkin löytyivät samaisesta putiikista. Tykästyin kovasti yksinkertaiseen kromiseen lankavetimeen, jossa on puinen musta käsiote – niin hienot! Tuossa on minusta ripaus mukavan skarppia bauhaus-henkeä, ja mustat detaljit tuovat vähän särmää muuten pikkuisen pehmeätunnelmaiseen keittiöömme. Vetimet eivät jää ainoaksi mustaksi yksityiskohdaksi keittiössä, ja kromikin tulee toistumaan myös muualla tilassa. Malttakaa vain hetki, niin kerron lisää, täällä ollaan jo valmiiksi todella innoissaan lopputuloksesta!
Vetimet on nyt asennettu paikalleen, ne näyttävät niin hyvältä harmaata peiliovea ja marmoritasoa vasten. Seuraavaksi pitäisi liimata rosetit kattoon, tämänkin puuhan edistymistä voi seurailla viikottaisissa remonttikuulumisissani. Hauska nähdä, millaisen muutoksen tilojen tunnelmaan tämäkin yksityiskohta tuo! Seuraavaksi voisikin kait alkaa jo suunnittelemaan rosetteihin sopivia valaisimia…
During our renovation I have paid much attention to the details: they have a huge impact to the athmosphere of the whole space. Old house craves fine details, and I have found many of them at finnish hardware store Domus Classica. The rosettes are not installed yet, but I´m sure they will look stunning up on the ceiling. Those handles made of chrome and black stained wood are my favourites, they are already installed to the kitchen and look great!
Hei, onko tuo teidän marmoritaso mattahiottu? Tilasin näytepalan Diapolilta mattohiotusta ja se oli kovin luonnonkivimäinen tai vähän jopa liitumainen. Kuulemma saa vain mattahiottuna tai kiilloitettuna. Teille tulee aivan upea koti, innolla seuraan!! t.anne
Joo, tuo on mattahiottu. Se on kuulemma käytössä vähän kiiltävää kestävämpi, naarmut jne ei näy yhtä selkeästi. Ja pinnan tuntukin on tässä matassa ihanan pehmeä ja silkkinen, ehkä jopa vähän liitumainen kuten kuvailitkin. Mutta minusta se on vain hyvä juttu!
Raportoin toki tason käyttökokemuksista jahka muutto on tehty ja pääsemme käyttämään keittiötä ihan toden teolla. Mutta ainakin näin ensituntumalta suosittelen kyllä kovasti – on se vaan niin ihana, vaikkakin vähän vaateliaampi materiaali.
Hei, ah pakko kehua ja iloita tästä blogistasi! Remontoimme juuri omaa rintamamiestaloa ja tyylisi vastaa lähes kaikilta valinnoiltasi omaani, värimaailma erityisesti. Valitsinkin juuri ennen eteisen tapettidilemma-päivitystäsi omaan ruokailuhuoneeseemme tuon Morrisin Bachelors Button -tapetin, se on aivan ihastuttava! Nyt pähkäilen parhaillaan listojen kanssa.. Haluaisin hieman poiketa 50-luvun peruslistoista näyttävämpiin, saa nähdä mitä valituksi saamme. Meidän remontti etenee täysin huone kerrallaan, koska asumme täällä, mutta ihanaa toteuttaa omaa vihdoinkin. Oma työni sisustusarkkitehtina, ehkä hitusen on myös jarruttanut valintojen tekemistä, tuntuu että tiedän liikaa mahdollisuuksia joista valita 😉 Onnea remonttiin, seuraan innolla jatkoa!
terveisin, Niina
Hei Niina ja kiitos kivasta kommentistasi! Hauska kuulla, että valinnat kohtaavat näin sopivasti, tuo tapettikin on varmasti aivan upea teidän ruokailuhuoneessanne! Itse käännyin sitten lopulta pitkän pähkäilyn jälkeen toiseen malliin, mutta ihanahan tuokin vaihtoehto olisi ollut. Sehän tässä juuri hankalaa onkin, kun ammatin puolesta tietää vähän liikaa, ja usein on monta tasavertaisesti yhtä hyvää vaihtoehtoa valittavana… Silloin vain täytyy mennä intuitiolla ja ottaa se, mikä itsestä tuntuu omimmalta. Mutta tuo on kyllä niin tuttua, ihan prikulleen samat ongelmat täälläkin. 🙂
Kiva kun seurailet mukana, tsemppiä myös sinne remppaan!
ps. aika kiva listamalli 50-luvun taloon on sellainen yksinkertainen kolmiportainen, aavistuksen leveämpi malli, jota aikoinaan on myynyt mm. Nakolinna Turussa, nykyään kait ainakin Hakolan Puu. Siinä on hippasen enemmän leveyttä ja näköä, mutta skarppi muotokieli passaa hyvin myös 50-lukuun. 🙂