Näkymiä
Tässä muutamia tunnelmapaloja yläkerrasta. Kannoin vaihteeksi Menun konjakinvärisen tuolin sinne, matala tuoli sopii yläaulan madaltuvaan tilaan aika kivasti. Tuolin vieressä sinnittelee aralia, jonka nostin parvekkeen oven eteen saamaan vähän valoa. Kasvin vieminen yläkertaan ei nähtävästi ollut kovin fiksu juttu, komea kasvi on kärvistynyt kuukauden aikana aika onnettomaksi. Täytyy varmaan viedä tuo tuosta alas ja ehkä ihan uloskin asti, toivottavasti kesä korjaa asian.
Yläkerta ja varsinkin aulatila on jäänyt aika väljäksi ja vähän sisustetuksi, ja itse asiassa pidänkin juuri tilojen ilmavuudesta ja tavaran vähyydestä. Näkymä talon läpi makuuhuoneesta toiseen on yksi lempinäkymiäni kotona, kummatkin haaleansävyiset tapetit näkyvät samanaikaisesti ja sopivat värisävyiltään kauniisti yhteen. Myös tauluseinän rakentaminen yläkerran keskellä menevään muuriin oli onnistunut juttu, tila sai tällaisella pienellä ratkaisulla vähän eloa. En niinkään tällä hetkellä kaipaa tilaan uutta, vaikka kieltämättä jokin iso ja jämäkkä Tired Manin kaltainen tuoli olisi tuossa aika herkku. Saattaisi kuitenkin olla, etten malttaisi piilottaa tuollaista tuolia yläkertaan, jossa tuolin funktio on olla lähinnä koriste…
Views from our upstairs.
Tuo tuoli <3
On kiva katsella kuvia ilmavista ja rauhallisista sisustuksista meidän pienen sekamelskan vastapainoksi 🙂
Hih, kiva kuulla, kiitos 🙂
Menun tuoli on kyllä ollut hyvä ostos, sopii kivasti moneen paikkaan!
Sisäkattomaailma on kyllä hieno, varsinkin tuossa parvekkeen oven edustalla. 🙂 Muutenkin mukavan valoisia ja avaria tiloja, pitkät näkymät tekee paljon. Nuo toisen huoneen kaapit on myös sovitettu hienosti suoraan kattoon.
Kiitos! tuossa yläkerran kattolyhdyn kohdassa oli kyllä aikamoinen nakertaminen, sillä sen molemmilla puolilla oli kattopalkit, jotka hankaloittivat vähän tuon kolon mitoitusta. Kattopalkit olivat vieläpä niin rumat (vanhat palkit vahvistettu uusilla) ja sijaisivat epäsymmetrisesti parvekkeen oveen nähden, niinpä ei niitä oikein voinut jättää näkyviinkään niin, että lyhdystä olisi tullut kolmiomainen ilman noita suoria pystyosia. Mutta ihan hyvä siitä näinkin tuli. 🙂