Muutama sana uudesta kodista

Mukavaa sunnuntaita! Elokuu kuluu vauhdilla, nyt on taittunut jo kuun puoliväli ja sehän tarkoittaa sitä, että saan avaimet uuteen kotiini parin viikon päästä!

En ole aiemmin halunnut vielä juurikaan kirjoitella uudesta kodistani, sillä vaikka tein kaupat siitä jo jokin aika sitten, on se kesän ajan ollut vielä toisten koti. Nyt muuton lähestyessä ajattelin kuitenkin kertoa muutaman sanan verran siitä, millaiseen kotiin olenkaan muuttamassa. Vielä toistaiseksi joudutte kuitenkin tyytymään kuvituskuviin ja sanalliseen puoleen – kuvia ei luonnollisesti vielä ole uudesta kodista saatavilla, mutta viikot kuluvat sen verran vauhdilla, että pian voin vihdoin luvata jo niitäkin.

Olin asuntomarkkinoilla liikkeellä hyvin avoimin mielin ja katselin niin kerrostaloasuntoja, rivitaloja kuin puutalojakin, sekä uudistuotantoa että vanhoja remonttikohteita. Kriteereinäni oli hieman nykyistä suurempi koko ja etenkin erillinen työtila/huone, saunan tai kylpyammeen omaava kylpyhuone ja mielellään pieni pihakin. Voisi sanoa, että kulunut koronakevätkin vaikutti osaltaan varmasti sellaiseen luonnon ja oman pihan kaipuuseen, ja toki Kerttu-koirakin toi asunnon etsimiseen omat kriteerinsä. Niinpä asvalttiviidakon keskellä sijaitsevat kohteet karsiutuivat ja sen sijaan läheiset puistot ja lenkkimaastot nostivat kiinnostustani aina astetta korkeammalle. Pitkäaikaisena omakotitaloasujana olen kokenut pihan ja luonnon aina luontevana osana asumistani, ja nyt muutaman vuoden kerrostalossa asuneena piha on ehkä sellainen asia, jota olen eniten kaivannut. Niinpä jonkinlainen oleskelualue, edes vähän suuremman parvekkeen muodossa, oli ehdottomasti toiveissani.

Voisi sanoa, että toisaalta valinta yllätti itsenikin, ja toisaalta taas se ei voisi enemmän näköiseni olla.

No mihin sitten päädyin? Voisi sanoa, että toisaalta valinta yllätti itsenikin, ja toisaalta taas se ei voisi enemmän näköiseni olla. Ehkä itselleni yllättävintä oli uuden kotini sijainti: lähtökohtaisesti olin ajatellut päätyväni keskustan tuntumaan, mutta nyt muuttoauto viekin hieman kauemmas itselleni ihan uudelle alueelle, vaikkakin vielä vartin automatkan päähän kauppatorin vilskeestä. Ja vaikka katselin avoimin mielin ihan kaikenikäisiä kohteita, en silti voinut lopulta itselleni mitään; vanhat talot nyt vain näyttävät vetävän minua puoleensa magneetin lailla. Uusi kotini on siis vanha puutaloasunto, itse asiassa vanhin missä koskaan olen asunutkaan, ja siinä yhdistyvät miltei kaikki toiveeni asuinneliöistä omaan pihaan ja luonnonläheisyyteen. Toki kompromisseja joutuu aina tekemään puutalojen ollessa kyseessä, mutta sen minkä ne häviävät käytännöllisyydessä, tuovat ne kaksin verroin takaisin tunnelmassa. Ja tässä kodissa tunnelmaa tosiaankin löytyy: yli kolmemetrinen huonekorkeus, pönttöuuni, lankkulattiat ja oma ranta olivat elementtejä, joihin ihastuin välittömästi. Puutaloidylli on tosiaankin kohdillaan, ja samalla iskulla sain mökkihaaveenikin hetkeksi talttumaan. Ympäristö on nimittäin ihan vieressä olevan veden ja puutalomiljöön ansiosta sellainen, että tuntuu siltä kuin olisi kotona ja mökillä samanaikaisesti.

Tässä lehden kodissa on ihanan pehmeä sävymaailma ja klassisen raikas tunnelma – jotain tällaista uuteen kotiinkin.

Tällä kertaa tarvetta ei ole vetää kaikkea matalaksi, sillä talo ja asuntoni sisätilat ovat kokeneet laajoja remontteja ja peruskorjauksia viime vuosikymmenien aikana, eikä asunto-osakeyhtiömuodon johdosta rakenteisiin tai ulkokuoreen edes tarvitsisikaan puuttua. Sen sijaan tarkoitus on selvitä pienellä pintaremontilla. Tokihan se tässäkin tapauksessa tarkoittaa kaikkien pintojen läpikäymistä, pientä fiksaamista ja kiintokalusteiden uusimista, joten kyllä tässäkin hommaa riittää. Tarkoitukseni on kuitenkin muuttaa sisään melko nopeasti ja fiksailla paikkoja kuntoon sitten kaikessa rauhassa. Olen tottunut aika rivakkaan remontointiin, joten saapa nähdä kuinka kauan maltan keskeneräisiä paikkoja katsella – veikkaan, etten kovin kauaa. Kahden kerroksen asumisessa on onneksi sekin etu, että remonttia voi edistää huonekohtaisesti asumisen siitä suuremmin kärsimättä.

Että tällainen syksy tulossa – odotan jo innolla pääseväni luomaan taas uutta, omannäköistä kotia. Luonnollisesti koti- ja remontointiaiheet saavat tämän projektin myötä taas ihan uutta tuulta täällä blogissakin. Uuden kodin tunnelmiin ja tänne suunnittelemiini asioihin palaillaankin lähiaikoina varmasti vielä useamman kerran niin täällä blogin kuin instatilinikin puolella, jonka nimen muuten vaihdoin kesän aikana omalle nimelleni. Jutut pysyvät samana, mutta löytyvät nykyään täältä:

Seuraa minua Instagramissa: @maija_rasila