MILLAISEN TALON RAKENTAISIN?
Eräs lukijani toivoi taannoin minun jakavan ajatuksiani uuden talon rakentamisen suhteen. Itse asiassa tämä kirjoitusaihe on jo pyörinyt mielessäni jo aiemminkin, ja tästä toiveesta sain nyt sopivan kimmokkeen postauksen julkaisuun. Seuraavana siis muutamia ajatuksia tulevaisuuden unelmista – ja niin, siitä uudesta talosta.
Vaikka meidän nykyisessä talossa riittää vielä tekemistä emmekä todellakaan ole muuttamassa sieltä lähiaikoina pois, on aina mukava leikitellä ajatuksella seuraavasta siirrosta. Mieheni on jo ehtinyt toteamaan, että vanhan remontointi saa jo riittää, seuraavaksi hän haluaa tehdä uuden kivitalon. Minä olen lähinnä pyöritellyt silmiäni, sillä rakennusprojekti ei todellakaan ole tällä hetkellä ajankohtaista, nautitaan nyt tästä nykyisestä ensin hetki. Olen aina pitänyt itseäni enemmän puutalo- kuin kivitaloihmisenä, ja haaveillut ennemminkin modernista latotyyppisestä puutalosta, mutta tarkemmin ajateltuna ei se kivitalokaan hassulta kuulosta. Komean modernissa “sokeripalassa” en kuitenkaan näe itseäni asumassa, vaan talon arkkitehtuurissa pitäisi olla jotain vähän erilaista twistiä. Ehkäpä sellaista tietynlaista pehmeyttä ja rentoutta.
Arkkitehtuuri
Modernin ja virtaviivaisen arkkitehtuurin sijaan minun kivitaloni lainailisi vanhasta. Se olisi muodoltaan hyvin yksinkertainen; neliskanttinen ja korkeahko. Talon seinät olisivat valkoiseksi rapatut, ovissa ja ikkunoiden karmeissa voisi puolestaan olla jokin kontrastiväri. Talossa olisi melko jyrkkä harjakatto, jossa olisi punaiset kattotiilet, tämä toisi vähän lämpöä ja luonnetta kokonaisuuteen. Ikkuna-aukotukset olisi tehty symmetrisesti, ja harjassa olisi pienet pyöreät ikkunat, ihan kuin tuossa kuvassa. Tämäkin viittaisi hieman perinteiseen malliin. Ikkunat saisivat kuitenkin olla isot, lattiaan asti ulottuvat, jotta tila kylpisi valossa ja luonto tulisi osaksi sisätiloja.
Pintamateriaalit
Sisätilat olisivat suoraa jatkumoa arkkitehtuurille. Pääosassa olisi isot ikkunat ja niiden takaa aukeava luonto, ja väljyys ja valoisuus leimaisivat kaikkia tiloja. Pintamateriaaleiksi valitsisin epäkivitalomaisesti kaikkea rouheaa ja luonnollista; puulattiaa, betonipintoja, kivilaattoja ja ylipäänsä aitoja, konstailemattomia materiaaleja. Seinäpinnat saisivat pysyä melko valkoisina ja yksinkertaisina, mutta ehkä joissakin huoneissa olisi pehmeitä maalisävyjä. Aidoilla materiaaleilla luotaisiin pehmeyttä kivitalojen seinien sisälle, ja häivytettäisiin mielikuvaa kolkosta ja prameasta talosta. Sillä pramea ei talosta tulisi ollenkaan, vaan mieluummin kotoisa, kutsuva ja lämmin. Se on minulle enemmän luksusta kuin lasipinnat ja isot korkeat tilat.
Sara Medina Lind & Pella Hedeby
Kylpytilojen pintamateriaalit jatkaisivat samaa linjaa; aitoa ja konstailematonta menoa. Yllä oleva kuva viehättää minua kovasti, sekin muuten on peräisin uudisrakennuksesta, vaikka ehkä heti ei uskoisi. Raffien pintojen pariksi yhdistelisin juurikin jotain modernia ja yksinkertaista: Volan hanoja, komposiittialtaita ja ehdottomasti ison, itsestään seisovan kylpyammeen. Joihinkin kylpytiloihin voisin kokonaisuuden salliessa myös hyvin tehdä vähän värikkäämpiäkin laattavalintoja, vaikkapa burgundinpunaista tai tummansinistä laattaa. Jotain jännää pitäisi talon pintamateriaaleissa ehdottomasti olla!
Sisustus
Talon sisustus saisi pysyä aika yksinkertaisena, mutta ei ollenkaan minimalistisena. Isojen ikkunoiden pariksi ripustaisin valtavat, katosta lattiaan ulottuvat pellava- tai villaverhot, kuvassa on juuri oikeanlaista tunnelmaa. Tekstiilit saisivat muutenkin olla suuressa roolissa tilassa; pehmeitä mattoja, mukavia torkkupeittoja, villaa, pellavaa, sisalia, juuttia. Kalusteiden puolella satsaisin muutamaan tanskalaiseen klassikkoon, jotka saisivat olla Wegnerin tapaan vaaleaa puuta. Nykyisestä sohvasta en luopuisi, se saisi edelleen olla olohuoneen pääkaluste. Sen pariksi vain lokoisa, iso nojatuoli ja joku kevyt, hauska pikkutuoli. Kaikista näistä mieluiten esteetön näköala ulos luontoon.
Marcus Lawrett via Elle Decoration
En haluaisi piilottaa tavaroita kaappeihin, vaan niitä saisi olla esillä kauniissa asetelmissa siellä täällä ympäri taloa kertomassa tarinaa talon asukkaista. Rakastan tällaisia isoja kirja- ja lehtipinoja, niistä tulee minusta ihanaa vähän boheemia luonnetta sisustukseen. Vaikka yleisilme olisi niukka ja selkeä, juuri tällaiset yksityiskohdat toisivat taloon vähän särmää. Ja tietysti tunnelmaa luotaisiin myös pehmeällä väripaletilla, jossa olisi vähän odottamattomiakin sävyjä; luonnonsävyisen yleisilmeen mausteeksi vaikka jokin jännä verhoilukangas nojatuolissa.
Carl Hansen / Tulikivi / Roots Living / Vipp / Meme Design / Timberwise
Sunnntai-aamu on mukava aloittaa tällä tavalla pehmeästi unelmoimalla, tällaisia asioita on kyllä niin hauska miettiä. Ja vaikka nämä ovatkin kaukaisia haaveita (en edes tiedä, haluaisinko koskaan muuttaa vanhasta talosta uuteen), on tulevaisuudelle ihan hyvä piirtää suuntaviivoja, hatariakin sellaisia. Kenties ne ovatkin jonain päivänä totta.
Millaisista kotiin liittyvistä asioista te unelmoitte?
One of my readers recently asked me if I could share my thoughts and dreams about a new building project; what would our house look like and what kind of materials would I choose to it. So here´s some quidelines I would like to follow if we some day decided to build a new house. Personally I´ve been earlier more like wooden house type, but a stone house wouldn´t be bad either IF it had some twist in it. In my dream house the architecture would be influenced by old houses; the basis would be simple and square, walls plastered in white and roof made of terracotta tiles. Large symmetrical windows and tiny round upper windows are on my wishlist too. The materials and decoration would be full of genuine, rough materials such as warm wood, stone tiles, wool, linen, jute and sisal. The house should not be cold, clean and modern but warm, cosy and very inviting. A place where I would love to spend my free time.
Ihanaa haaveilua ja upeita kuvia. Me rakennutimme oman unelmakivitalomme nelisen vuotta sitten. Koti on täydellinen tähän elämäntilanteeseemme, joskus vuosien päästä toiveet ja tarpeet ovat varmasti toisenlaiset ja silloin voisin ajatella rakennuttavamme uudelleen; myös sijainnin suhteen tarpeet ovat silloin varmasti muuttuneet.
Tätä jäin vähän hämmästelemään: “Pintamateriaaleiksi valitsisin epäkivitalomaisesti kaikkea rouheaa ja luonnollista; puulattiaa, betonipintoja, kivilaattoja ja ylipäänsä aitoja, konstailemattomia materiaaleja.” Minusta jo neljä-viisi vuotta sitten kivitaloissakin suosittiin näitä ja meillä ja monilla ystävillämmekin on esim. betonipintoja ja puulattiat. Vaikka talot ehkä ulkoisesti muistuttavatkin enemmän mainitsemiasi “sokeripaloja” suurine ikkunoineen ja korkeine tiloineen. Ei esim. korkeat tilat aina tarkoita yhtä kuin prameus ja ei-kodikkuus. Riippuu paljon siitäkin, mikä tila on korkeaa, ja tietysti sisustuksesta. Meidän ensimmäisiä toiveita arkkitehdillemme oli kutsuva olohuone ja sellaisen myös saimme; toivomaamme korkeaa tilaa on muualla.
Kiva kuulla! Joskus on ihana haaveilla ja heittäytyä jossittelun maailmaan. Haaveita pitää aina olla 🙂
No juu, tuo on toki hiukan stereotyyppisesti kirjoitettu. Onhan vaikkapa juuri rouheat betoni- ja puulattiat nyt kovassa suosiossa, vaikkakin toki ennemminkin sisustusharrastajien kuin valtavirran keskuudessa. Ja tietysti kodikkuuskin tulee ihmisille eri asioista, eikä vaikkapa korkealla tilalla ole tähän niinkään vaikutusta – vaan enemmänkin sillä, mitä siinä tilassa on. Pelkistetyn loft-tyylin sijaan ehkä juuri sellainen kivitaloille vähän epätyypillinen runsaus olisi minulla toiveissa, joka toteutettaisiin juuri raffien materiaalien ja tekstiilien kautta. Tätä näkee tämän tyyppisissä taloissa harvemmin.
Meillä on omakotitalo suunnitteilla, mutta haluamme rakentaa hirsitalon kanttiprofiililla. Isot ikkunat, vaaleaapuuta ja betonia. Pintamateriaaleiksi haluaisin myös yleensäkin kaikkea luonnollista ja rouheaa. Kuitenkin seinät haluisin suurimmaksi osaksi maalata valkoisiksi. Innostuin vähän messuilla viikonloppuna Timberwisen lehtikuusilankkuparkettiin. Valtavan kaunis cottonin sävyssä. Ihania unelmia, mutta ensiksi pitäisi myydä nykyinen talomme pois.
Kuulostaa ihanalta, varsinkin tuo lehtikuusilankkuparketti! Unelmia pitää aina olla, olkoot sitten realistisia tai ei. Kaiken ei tarvitsekaan toteutua, ja osa voi taas olla hyvinkin varteenotettavia vaihtoehtoja joskus myöhemmin. 🙂