Kotona juuri nyt: luonnonkukkia ja uuden suunnittelua
Heippa ja kivaa perjantaita! Täällä on takana vauhdikas viikko, joka ei suinkaan pääty vielä tähän. Vielä tiedossa on sekä vähän töitä että omien koti- ja remonttihommien edistämistä. Ajattelin tulla huikkaamaan vähän kuulumisia ennen viikonloppua, sillä näillä näkymin sekin taitaa hujahtaa kaikenlaisessa tekemisessä. Nyt seuraa siis rento ja sekalainen perjantaifiilistely – eli setti kuvia ja tunnelmia viikon varrelta:
Viikonloppukimppu löytyi tällä kertaa ihan pellolta poimimalla. Tiesittekö, että Turun kaupunki on kylvänyt eri puolille kaupunkia kesäkukkapeltoja, joilta kaupungin asukkaat saavat käydä poimimassa kukkia omaan käyttöönsä. Me kävimme Kertun kanssa pienellä kävelyllä ja mukaan tarttui tällainen rennon hempeä kimppu. Edellisinä vuosina kaupungin auringonkukkapellot ovatkin tulleet tutuksi, siispä on mahtavaa kun ideaa laajennetaan myös kaikenlaisille muille kukille. Tästä linkistä voi käydä kurkkaamassa peltojen sijainnit, aivan ihana idea minusta!
Näin muuten kotona näyttää tällä hetkellä lähinnä tältä. Kuvassa syy, miksi odotan uutta erillistä työhuonetta aika kovasti, tällä hetkellä eri projektien materiaalimallit ovat kasautuneet sinne tänne pitkin kotia. Sohvapöydälle on kerääntynyt asioita, joita kaavailen omaan kotiin, seuraavaksi pitäisi vielä tehdä lopulliset valinnat kaikkien kutkuttavien vaihtoehtojen joukosta. Keittiön puukaapit saavat näillä näkymin ylleen tumman sävyn ja päällensä kivitason, kirjoittelen vielä tarkemmin ajatuksistani kunhan pääsen vilauttamaan myös kohteena olevaa keittiötä. Niin kivaa tämä oman kodin suunnittelu!
Makuuhuoneesta vangitsin eräänä iltana peilin kautta heijastuvan iltavalon: kun peilin sijoittaa tietylle paikalle, se tuplaa ikkunasta tulevan valon kivasti. Hyllynkulmaan päätynyt posliinikukka on pistokas vanhasta suvun kasvista, joten sen hoidossa pitänee olla erityisen tarkka. Tällaisissa vanhoissa kasveissa on ihan oma tunnelmansa, jollaista uutena ostetuissa ei koskaan ole, rönsyilevä kasvutapa ja kivan uniikki ulkonäkö. Erilaiset pistokkaat ovat selkeästi nousseet myös viime vuosien kasvitrendiksi – nyt on trendikästä kasvattaa itse kasveja, joilla on historiaa.
Kerttu-koira viihtyy sohvalla ja tykkää tarkkailla sieltä käsin kodin tapahtumia. Hän tarvitsee vielä vähän nostoapua molempiin suuntiin, mutta tiukan paikan tullen osaa leiskauttaa kyllä komeasti alas sohvalta. Kyse onkin ehkä enemmän tottumuksesta kuin osaamisesta hyppäämishommien suhteen.
Jostain pitäisi myös löytää aikaa tavaroiden läpikäymiseen pian koittavaa muuttoa ajatellen. Ehkäpä järjestän pienen muuttokirppiksenkin vielä jossain vaiheessa. Uuteen kotiin pitää tehdä jonkin verran uusia hankintoja, joten silloin on luontevaa, että tavaraa lähtee myös toisesta päästä. Vaikka uudessa kodissa onkin enemmän tilaa, en halua säilöä turhaan sellaisia juttuja, joilla ei ole käyttöä. Nykyisellään tavaramääräni alkaakin olla jo aika kompakti – tässä muuten asia, josta nautin kovasti. Tavaran vähyys tekee melkeinpä onnellisemmaksi kuin itse tavara.
Nyt tiedossa on jännä viikonloppu: saan avaimet uuteen kotiini ja pääsen vihdoin fiilistelemään tiloja paikan päälle. Muutenkin olen laittanut jo hihat heilumaan uuden kodin suhteen: muuttopäivä on jo bookattu ja suunnitelmia edistetty. Kuvia uudesta kodista on tulossa lähiaikoina tänne blogin puolelle, ja saatanpa innostua viikonloppuna tekemään pienen kotikierroksenkin Instagramin puolelle. Malttamattomien kannattaa siis ottaa seurantaan IG-tilini @maija_rasila – uuden kodin maistiaisia on luvassa reaaliaikaisimmin tässä kanavassa.
Ihanaa viikonloppua!
Niin totta tämä lausahduksesi: “Tavaran vähyys tekee melkeinpä onnellisemmaksi kuin itse tavara.”! Kerttu on aivan syötävän söpö, niin suloinen pörrötukkakin hänellä:D<3
Se on just näin, ihan hassuakin miten tavarasta luopuminen tuntuu usein ihanammalta kuin uuden hankkiminen.
Kerttupieni on kuvassa juuri uniltaan herännyt, tosin tukka on pörrössä tilanteesta riippumatta. 🙂