Kotihaaveilu – parasta juuri nyt
Taannoisessa postauksessaan Valkoisen Harmajan Suvi haastoi meidät sisustusbloggaajat pohtimaan asioita, jotka tuovat iloa juuri nyt. Vähän samasta aiheesta kirjoittelin tänään jo Instankin puolella, eli miten tällaisena aikana on erityisen tärkeä keskittyä myös omiin onnistumisiin ja pieniin iloisiin asioihin. Itselleni voimaa tällä hetkellä tuo kevään ja valon lisäksi myös haaveilu – sillä olipa tilanne sitten mikä hyvänsä, aina voi haaveilla. Tällä hetkellä omat haaveeni ovat keskittyneet aika vahvasti asumisen puolelle, ja nyt seuraavaksi ajattelinkin valottaa vähän tarkemmin, mitä ne pitävät sisällään.
Olenkin kertonut jo aiemmin, että mahdollisesti tänä vuonna edessä on asunnon vaihto. Viihdyn mainiosti tässä nykyisessä asunnossa, sen tunnelma ja sijainti on mitä ihanin. Mutta miksipä eteenpäin menoa pitäisi jarruttaa, elämän aikana on kuitenkin ihana päästä kokemaan useita erilaisia koteja ja asumismuotoja. Tällä hetkellä olen avoin kaikenlaisille asumismuodoille, mutta ensisijaisesti minua kiinnostaisi puutaloasuminen. Täällä Turussa on ihania vanhoja puutaloalueita (yhdessä niistä asun tälläkin hetkellä), ja vanhoja puutaloasuntoja suhteellisen hyvin tarjolla. Pieni puutaloasunto olisikin sopiva ratkaisu juuri nyt: tähän elämänvaiheeseen puutalojen kodikkuus pihapatioineen ja kaakeliuuneineen sopisivat ihan täydellisesti, ja pienessä taloudessa puutalojen mahdollinen pieni epäkäytännöllisyyskään ei niin haittaisi. Kuitenkin tässä saisi ripauksen omakotitalon tunnelmaa, mutta vain rajoitetussa mittakaavassa. Ei kuulostaisi ollenkaan hullummalta tähän tilanteeseen.
Olen huomannut olevani vahvasti vanhojen talojen tyyppiä, olenhan päätynyt asumaankin niissä jo kohta kymmenen vuoden ajan. Jostain syystä vain vanhojen talojen tunnelma sykähdyttää aina eniten, niin ihania kuin modernin pelkistetyt talot tai vaikka 70-luvun linjakas arkkitehtuuri onkin. Uuden ja vanhan yhdistely tuntuu omimmilta ja kiinnostavimmalta myös sisustuksen puolella, tuo minusta juuri sellaista omannäköistä rentoutta ja kontrastia kotiin. Myöhemmin voisi sitten kokeilla taas jotain ihan muuta ja asua vaikka ihan uudessakin talossa, sillä tottakai mahdollisuus päästä suunnittelemaan koti ihan alusta asti kiehtoo myös kovasti. Eiköhän tässä ole kuitenkin koko elämä aikaa tällaistenkin haaveiden toteutumiseen.
Tähän aikaan vuodesta saapuu myös takuuvarmasti yksi jokavuotinen kiusaus, nimittäin piha- ja mökkikuume. Jos voittaisin lotossa, hankkisin ensimmäisenä toimenani vanhan puu- tai kivitaloasunnon ja modernin pelkistetyn mökin, tai sitten päinvastoin. Viime aikoina olen löytänyt itseni selailemasta pieniä punaisia mummonmökkejä ja haaveilemasta niiden runsaista villiintyneistä puutarhoista ja vanhan ajan kiireettömästä tunnelmasta. Samalla olen ihaillut myös ulkosaariston karun kauniita loma-asuntoja, joiden arkkitehtuuri piirtyy linjakkaana kallioita vasten. Viihtyisin molemmissa ihan takuulla.
Etenkin tällä hetkellä mökin merkitys korostuu: olisipa ihanaa jos olisi joku luonnonläheinen paikka, johon voisi karata karkuun kaikkea tätä koronatouhua. Jos jollain siellä on kesällä oma mökki tyhjillään, saa vinkata – voisin nimittäin kertoa, että muuan kaksi- ja nelijalkainen ottaisi juuri nyt pienen lyhyen vuokramökkihetkenkin ilolla vastaan. Saapa tosin nähdä, kuinka mökkeilyn ylipäänsä tänä kesänä käy, äkkiä voidaan olla sellaisessakin tilanteessa, jossa mökeille meno on totaalisesti pannassa. Se jää nähtäväksi.
Paitsi omien kotihaaveiden suhteen, kiinnostavat asunnot ja niiden remontoiminen minua yleisesti muutenkin, ja olenkin viritellyt mielessäni kaikenlaisia ideoita tulevaisuuden mahdollisten asuntokuvioiden varalle. Tähänkin toki nykyinen maailmanmeno (ja varsinkin tuleva) taloustilanne vaikuttaa paljon, joten varovainen saa olla. Mutta kaikenlainen haaveilu on aina ihanaa – ja sanottakoon, että Oikotien ja Etuoven selaaminen kuuluu jokapäiväisiin aamukahvittelurutiineihini. Tiedätte varmasti tunteen, kun mieli alkaa poukkoilla potentiaalisen remonttikohteen tullessa eteen netin myyntisivustoilla, ja pian sitä huomaa jo suunnitelleensa kodin mielessään ihan uusiksi. Vaikka asiat eivät koskaan konkretisoituisi, on jo tällainenkin haaveilu aivan ihanaa.
Mitkä asiat tuovat teille iloa? Ja mistä te haaveilette juuri nyt?
On hyvä, että monenlaiset asunnot ja mökit kiinnostavat, koska silloin jostain päästä vaan asiat loksahtavat paikoilleen ja vaihtoehtoja riittää. Myös meillä oli samansuuntaisia haaveita ennen saaritilan hankintaa, eli periaatteessa olisimme voineet päätyä johonkin moderniin ulkoluodon minimimökkiinkin :). Mutta punamultatönöt ovat kyllä hyvin tyydyttäneet sitä kalvanutta mummonmökkihaavetta. Jos on mahdollisuus sekä kotiin että mökkiin, kannatan itse sitä, että ne ovat vähän eri tyyliset. Silloin riittää intoa molempiin!
Näin itsekin ajattelen, en halua olla lukkiutunut johonkin tietynlaiseen asuntotyyppiin, vaan etsiä avarakatseisesti sopivaa useiden eri tyyppisten asuntojen joukosta. Enkä pyri täydellisyyteen tässä(kään) asiassa ja etsi vuositolkulla sitä yhtä ja oikeaa, sillä tulevaisuudessakin kotia varmasti tulee vaihdettua aina kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Siksi riittää, että koti on tähän hetkeen sopiva, toimiva ja kaikin puolin järkevä hankinta – ja jos se ei joskus tulevaisuudessa enää täytä näitä kriteereitä tai huomaa kaipaavansa jotakin muuta, niin sitten ei muuta kuin koti taas vaihtoon. Ei se sen hankalampaa tarvitse olla. 🙂
Kuulostaa aivan ihanalta tämä teidän paikkanne, tuollainen olisi aika lähellä omiakin unelmia. Ja just näin itsekin uskoisin, että erityylisyys ruokkii intoa kummankin suhteen. Sitä kohti pyritään. 🙂
mikä mukava koti 🙂
Kiitos! 🙂