Klassikko vuodesta 1945

Keittiöpostausteni yhteydessä saan toisinaan kyselyitä keittiön pienkoneista: missä säilytän näitä, kun kuvissa ei pienkodinkoneita juurikaan vilahtele. No totuushan on se, etten juuri tällaisia omista: kahvit keitän kahvinkeittimen sijaan pressopannulla, enkä tosiaankaan osaa kaivata enää perinteistä kahvinkeitintä. Mikroa minulla ei ole ollenkaan, sillä en koe tarvitsevani myöskään tätä: pienellä suunnittelulla ja soveltamalla kaikki lämmitys onnistuu vallan mainiosti myös pannulla tai kattilassa. Myös einesten syönti vähenee, kun ei ole vaihtoehtoa heittää lihapiirakkaa tai valmisruokaa nopeasti mikroon – testatkaapa huviksenne, kuinka mikroton elämä voikaan vaikuttaa ruokavalioon.

Myöskään leivänpaahdinta minulla ei ole ollut. Tämä on tosin poikkeus muihin pienkoneisiin verrattuna, sillä rakastan paahdettua leipää (ja paahtimessa käytettyjä karjalanpiirakoita). Olen tämän suhteen kuitenkin samaa mieltä kuin muissakin hankinnoissani: haluan satsata siihen minkä todella haluan, ja olen mieluummin kokonaan ilman kuin ostaisin jonkin vähän sinne päin olevan tuotteen. Olen haaveillut jo pitkään Dualitin klassisesta leivänpaahtimesta, ja nyt viimein maltoin hankkia tämän Hullujen päivien hyvän tarjouksen myötä. Ja onhan tämä aivan ihana klassikko, josta on varmasti iloa vuosikymmeniksi eteenpäin!

Dualitin klassikkopaahtimia on valmistettu vuodesta 1945, ja edelleen tänä päivänä se on malliltaan erittäin ajankohtainen – niin kuin klassikot yleensä tuppaavat olemaan. Teräksinen leivänpaahdin valmistetaan käsityönä Englannissa ja kaikki sen osat ovat vaihdettavia tai korjattavia. Paahtimen alla on jopa tarra, jossa on mainittu kyseisen paahtimen tekijä; minun mallini on Brianin käsialaa. Nykypäivänä käsintehdyt, pitkäikäiset ja korjattavat tuotteet ovat erittäin ajankohtaisia – tai näin ainakin pitäisi olla. Muutaman vuoden kestävien kertakäyttökoneiden sijaan juuri tällaisia tuotteita pitäisi olla markkinoilla enemmän: paahtimia, jotka kestävät eliniän tai blendereitä, joiden kuluvat osat saa näppärästi vaihdettua uusiin. Muutaman vuoden käytön jälkeen roskiskamaa olevat kodinkoneet ovat surullinen esimerkki nykyajan trendeistä; valitettavan usein nimittäin tuntuu siltä, että nykyään koneita ei enää tehdä kestämään, ja uuden osto on kannattavampaa kuin vanhan korjaus. Onneksi poikkeuksiakin on, kuten vaikkapa juuri tämä Dualit – odotankin meille pitkää yhteiseloa ja lukemattomia paahtoleiväntuoksuisia aamuja.

Teräksinen paahdin sopii minusta ihanasti keittiöön ja jatkaa sen industrialhenkistä linjaa. Ihan yhtä lailla tämä taipuisi kuitenkin myös supermoderniin keittiöön, tai toisaalta myös klassisemman shakertyylisen keittiön pariksi. Tämäkin on esimerkki hyvästä ja kestävästä muotoilusta: se taipuu kaikenlaisiin yhdistelmiin näyttäen aina yhtä ajattomalta.

Tänä sunnuntaiaamuna ei paahtimessa vielä lämmennyt toastit, mutta seuraavan kauppareissun myötä tämä pääsee varmasti tositoimiin. Täydellisiä paahtoleipiä odotellessa.