Kesäkuun viimeinen

Ihanaa kesäkuun viimeistä iltaa! Tämä kuu hujahti ohi nopeaan, niin kuin alkukesällä aina on tapana. Tällä kertaa vielä muuttunut arkirytmi ja päivätöistä poisjääminen teki sen, että aika tuntui kuluvan vielä entistäkin vauhdikkaammin. Laakereilla ei tosin täällä ei ole ennätetty juurikaan lepäillä, vaan kuu on täyttynyt kaikenlaisista työjutuista – voisin jopa sanoa viime viikkoja kiireisiksi, joka on tietysti yrittäjän näkökulmasta aina mukava asia.

Huomenna alkaa heinäkuu, ja vaikka varsinaista virallista kesälomaa ei tänä vuonna tulekaan pidettyä, aion heinäkuussa hidastaa tahtia ja ottaa sopiviin väleihin vähän pidempiä vapaaputkia. Ehkäpä tulee tehtyä pieniä lomareissuja ja irtiottoja, sekä tietysti nautittua oman kaupungin kesätarjonnasta. Ihanaa, että edessä on vielä koko pitkä heinäkuu, ja sen jälkeen vielä elokuukin, joka nykyisellään käy vielä ihan kesästä. Kesä on siis tosiaankin vasta alussa, ainakin jos minulta kysytään!

Yhden kesälomatavan olen kuitenkin jo sisäistänyt: hitaat ja pitkät aamuhetket. Parhaimmillaan ne ovat tässä keittiön penkillä vietettynä, nimittäin kun herää säädylliseen aikaan, paistaa aamuaurinko ihanasti keittiöön viereisen puiston puiden läpi. Toki täytyy myös tunnustaa, että luvattoman usein aamut ovat venyneet myös epäsäädyllisen pitkiksi, mutta eräänlainen kesälomatapa tämäkin. Kesällä ei ole ihan niin justiina, kaikki on astetta rennompaa ja hitaampaa.

Sain vihdoin aikaiseksi kiikuttaa ompelijalle nurkissa pyörineen vanhan Bakerin kankaan, ja teetin tästä pari koristetyynyä. Olen aika ihastunut tuohon vanhanaikaiseen runsaaseen kukkakuosiin, minusta se tuo hauskaa kontrastia modernien juttujen keskelle. Tyynyn värit sopivat aika kivasti keittiöönkin, joten nakkasin toisen tyynyistä keittiön penkille. Iso kukkakuosi olisi taipunut kauniisti vähän isompikokoisemmaksikin tyynyksi, mutta minä haluisin näistä kuitenkin peruskokoiset 50×50 cm tyynyt. Näitä sisätyynyjä minulta löytyy eniten, ja minusta tämä koko on myös mittojensa puolesta käyttökelpoisin ja helpoin – se sopii mihin vaan, eikä ole yksittäisenä tyynynä liian isokokoinen. Keittiön lisäksi tämä kuosi sopii ihanasti myös makkariin, ja saatattekin lähiaikoina nähdä kuvia myös sieltä tämän tyynyn kera. Ensin täytyy vain maalata muuan hylly ja kiinnittää se makkarin seinään. Juuri sopivaa, kevyttä ja kivaa kesäpuuhastelua.

Pionikautta ei ole tullut hyödynnetyksi tänä vuonna ihan täysillä, mutta muutaman kerran olen sentään muistanut hankkia näitä maljakkoon. Kokeilin myös pionin kuivatusta – en tiedä tuliko lopputuloksesta nyt ihan paras mahdollinen, mutta ehkäpä tuosta on jotakin iloa kuivakukka-asetelmissa. Hehkuva punainen väri on ainakin säilynyt kauniina, eräänlainen voitto kai sekin. Kaikenlaiset heinät ja kuivakukat ovat vallanneet kotini, noukin usein luonnosta jotakin, joka sitten saa kuivahtaa kauniiksi maljakossa. Ehkäpä lähiaikoina lisää myös tästä aiheesta.

Tarkoituksenani oli kuvata keittiötä enemmänkin, mutta tällä kertaa sain aikaan lähinnä vain fiiliskuvia. Toisinaan on kiva keskittyä vain (joskus vähän hassuihinkin) yksityiskohtiin, vaikka sitten lopputuloksesta ei niin kattava tulisikaan. Minua inspiroi usein pienet jutut: kuvassa vallitseva tunnelma, erilaiset detaljit ja värisävyt. Kuten vaikkapa tuossa koko keittiöstä otetussa kuvassa, johon näkymä taltioitui tismalleen sellaisena kuin se oli kesäkuun viimeisenä iltana klo 21:30. Luonnonvalo, aitous ja erilaiset tunnelmat – ne innostavat aina eniten.

Heleää heinäkuuta!