KÄYTTÖKOKEMUKSIA KAASULIEDESTÄ

 yhteistyössä Gasum

Yksi keittiömme kulmakivistä on komea Ilven kaasuliesi, joka seisoo keittiön kulmassa vanhan huuvan alla. Olen kirjoitellut kaasulieden valinnasta aiemmin täällä, tarkempi esittely meidän liedestä löytyy puolestaan tästä postauksesta. Tuossa yhteydessä lupasin vielä palata aiheeseen ja kirjoitella tarkemmin lieden käyttökokemuksista, jahka niitä ennättää ensin kertyä. Nyt liesi on ollut kovassa käytössä reilut kolme kuukautta, ja sen toiminnot on tullut testattua huolella. On siis aika raportoida tähänastiset käyttökokemukset eetteriin.

Yleisesti ottaen lieden käyttö on sujunut todella mutkattomasti. Yllätyin itse siitä, kuinka nopeasti kaasulieteen tottui ja kuinka vaivattomalta sen käyttö tuntuu arjessa. Lähtökohtaisesti ajattelin, että vasta-alkajana kaasuliedessä olisi ollut enemmän totuteltavaa, mutta mitä vielä. Kaasuun tottui nopeasti, ja lieden sytyttäminen ja lämpötilan säätely on helppoa ja nopeaa. Nyt ihmetyttää ne kaikki alun ennakkoluulot kaasulieden vaivalloisuudesta – oikeastihan tuo on käytössä ihan loistava, ja yhtä helppo kuin mikä tahansa muu vaihtoehto.

Juuri tuo mainitsemani lämpötilan nopea säätö on omia
suosikkiominaisuuksiani liedessä. Ruoka reagoi kaasuliekkiin todella
nopeasti, esimerkiksi kiehuminen alkaa tai loppuu välittömästi nuppia
väännettäessä. Ensimmäisillä käyttökerroilla liekin säätely ja oikean
lämpötilan hakeminen oli vähän hakusessa, mutta tähän tottui nopeasti.
Nyt liekki on helppo säädellä halutun tehoiseksi. Oikeastaan ainoa vielä
vähän harjoitusta vaativa asia on hauduttaminen, pienimmilläänkin liekki
on ehkä vähän turhan tehokas hitaaseen hauduttamiseen. Tähän löytyy
kuitenkin ratkaisuja mm. erilaisista korokerenkaista tai ihan vain
paksummasta kattilanpohjasta. Isoksi ongelmaksi tämä tuskin siis koituu.

Kaasulieden puhdistus on toki hieman liesitasoa
haastavampaa, mutta ei ole osoittautunut mitenkään erityisen työlääksi.
Tässä Ilven liedessä on ihan loistava, likaa hylkivä teräksinen pinta,
jonka saa puhtaaksi ihan vain pyyhkäisemällä. Erillisiä
teräksenpuhdistusaineita tms. ei tarvita, pelkkä pyyhkäisy kuivalla
rätillä riittää rasva- ja ruokatahrojen poistamiseen. Tämä on todella
käytännöllinen ominaisuus, jonka myötä lieden pintaan ei ikinä jää rumia
pyyhkimisjälkiä tai rasvatahroja. Myös mattamusta etupuoli on
osoittautunut tosi käytännölliseksi, siihenkään ei juuri sormenjälkiä
jää. Vaikka aluksi mietin myös kokoteräksistä vaihtoehtoa, olen ollut
tosi tyytyväinen tähän mattamustaan. Tässä värissä sekä ulkonäkö että helppohoitoisuus
ovat molemmat kohdillaan.

Lieden rautaritilät, polttimosuojat ja renkaat lähtevät
helposti irti, ja suurin osa näistä on pestävissä astianpesukoneessa.
Oikeastaan ainut kinkkisempi puhdistettava ovat nuo poltinta ympäröivät
kromiset renkaat, joihin ruoka tai rasva tuppaa palamaan kiinni. Näihin ajan myötä
tulevat pienet pilkut tuntuvat ammattilaistenkin mukaan olevan
välttämätön paha, joka vain kuuluu asiaan. Meillä taannoin vieraillut
siivooja oli kuitenkin saanut jynssättyä kaikki renkaat putipuhtaiksi,
aivan kuin uusiksi. Täytyypä siis udella salaisuus häneltä ja vinkata
teillekin. 

Kaasupullon vaihtaminenkaan ei ole kovin kummoinen homma. Ryhdyimme käyttämään liettä vähän vajaalla, kaasugrillistä napatulla pullolla, ja tällä viikolla kaasu loppui ensimmäisen kerran. Suoritin vaihdon itse miehen opastaessa vieressä, jotta osaan tehdä sen tarvittaessa myös yksin. Koko operaatio oli varsin yksinkertainen eikä sisältänyt montaakaan vaihetta, ihan piece of cake -homma. Normaalikäytöllä yhdellä kaasupullolla pärjää puolisen vuotta, ehkä pidempäänkin, joten kovin usein ei vaihtoa tarvitse suorittaa. On kuitenkin hyvä muistaa pitää täyttä pulloa aina varastossa, jotta kaasun loppuminen ei pääse yllättämään.

Tässä yhteydessä vinkkaisin myös, että kaasupullon sijainti kannattaa miettiä etukäteen huolella. Asennushommiin ei saa lähteä itse, vaan se on luvanvaraista työtä. Tukesin sivuilta löytyy valtuutetut asentajat, joilta kannattaa selvittää luvalliset asennuspaikat jo suunnittelun yhteydessä. Meillä kaasupullo sijaitsee kätevästi ulkona omassa metallisessa kaapissaan, joten se ei vie tilaa keittiössä.  Ihan kelpo ratkaisu, mikäli julkisivussa on sopiva katvepaikka, josta pullokaappi ei pistä silmään.

Liesi toimii kaasulla, mutta uunin valitsimme sähköisenä. Uskon, että tämä valinta oli hyvä, sillä olen ymmärtänyt, että kaasu-uuni vaatii vähän perehtyneempää käyttöä. Leveä uunimme on myös osoittautunut ihan loistavaksi. Leivonnaiset mahtuvat useimmiten yhteen leveään peltiin ja isommankaan vuoan kanssa ei ole tullut ongelmia. Jouluna uuni pääsee testiin kinkun paiston myötä; enää ei tarvitse miettiä sitäkään, kuinka kinkku mahtuu uuniin. Tänne se uppoaa takuuvarmasti. Lisävarusteista käytössä on ollut ahkerimmin pitsakivi, myös uunissa olevat liukukiskot ovat osoittautuneet tosi käteväksi valinnaksi. Niitä pitkin pelti on helppo nostaa sisälle uuniin tai liu´uttaa ulos. Uuni pitää kylläkin aika kovaa hurinaa jäähdyttäessään, tästä on annettava pieni miinus, paistotulos on kuitenkin tähän asti ollut ihan priimaa.

Muiden ominaisuuksiensa ohella kaasuliekistä tuleva tunnelma on tietysti myös ihan ainutlaatuinen. Täytyykin sanoa, että osittain kaasuliesi kiehtoi juuri tunnelmansa ja mukavan raffin ulkonäkönsäkin puolesta. Tyyli sopii hyvin vanhaan taloon, ja kaunis liesi on ehdottomasti koko keittiön koru. Aluksi ajattelimme, että viisi poltinta on meidän tarpeisiimme vähän ylimitoitettu, mutta niin vain jo ensimmäisenä viikonloppuna kaikki niistä oli käytössä. Leveä liesi tuo lisää tilaa kokkailuun, ja liedellä voi porista samanaikaisesti montakin pataa. Tästä koosta en mielelläni enää luopuisi, kun tähän kerran on päässyt tottumaan.

Herääkö teillä kysymyksiä kaasuliedestä, sen käytöstä, ominaisuuksista tai vaikkapa asennuksesta? Laittakaapa vain viestiä kommenttiboksiin, niin vastailen mielelläni. Entäpä miten on siellä – kokkaatteko te kaasulla?

Some notes and user experiences about our gas stove. I have nothing to complain, it´s funny how fast I got used to it. I also love the design of the stove, Ilve has really nailed it!