Kasvien keväthuolto

Tänään aurinkoinen ilma innoitti keväisiin kotitöihin. Perinteinen ikkunanpesu jäi vielä tuonnemmaksi, mutta sen sijaan sain tehtävälistalta ruksittua erään toisen ajankohtaisen askareen: kasvien multien vaihdon. Samalla tuli inventoitua ruukkuvalikoimaa ja tehtyä kasveille muutenkin pientä keväthuoltoa – nyt ne ovat taas astetta skarpimpana valmiina uuteen kasvukauteen.

Multien vaihto oli tässä tapauksessa enemmänkin kuin ajankohtaista, häpeäkseni joudun nimittäin tunnustamaan, että osa kasveistani oli hengaillut tähän asti kaupan muoviruukuissaan. Varsinkin köynnösvehka olisi olomuodostaan päätellen arvostanut siirtoa isompaan ruukkuun jo hyvä tovi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tein mullanvaihtopisteen olohuoneeseen (kylppäri olisi käynyt näiden kookkaiden kasvien kanssa vähän turhan ahtaaksi) ja varustauduin ruukuilla, lekasoralla ja uudella mullalla. Loppujen lopuksi hommassa ei mennyt kauaakaan, pian kasvit olivat jo uusissa ruukuissaan ja tämäkin asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

Tyräkki, köynnösvehka ja lyyraviikuna päätyivät vanhoihin ruukkuihinsa, tällä kertaa vain ilman erillisiä sisäruukkuja. Nämä kaikki ovat yksinkertaisia punasaviruukkuja, pidän tästä perusmallista ehkäpä eniten. Vielä paremmilta ne näyttäisivät mikäli saisivat vähän patinaa ylleen, ehkä se hoituu kesän aikana ulkoilmassa. Kirpputorit ovat muuten mainioita paikkoja vanhojen patinoitujen saviruukkujen hankkimiseen, ne eivät siellä montaa killinkiä maksa. Suurempia ruukkuja on tosin hankala löytää käytettynä, siksipä minäkin olen kääntynyt näiden suhteen uutena ostetuihin. Pienempien yrtti- yms. ruukkujen suhteen kannattaa kuitenkin ilman muuta muistaa myös tämä vaihtoehto – näitä perinteisiä malleja näyttää olevan hyvin saatavilla käytettyinä ja kauniin kulahtaneina.

Lopuksi vein vielä suurimmat kasvit kylpyyn. Varsinkin lyyraviikunan isot lehdet tuppaavat keräämään helposti pölyä, niinpä suihkuttelen sen kauttaaltaan kuukauden tai parin välein. Kasvit virkistyvät tästä silminnähden ja muutenkin on mukavampi katsella kirkkaanväristä, raikasta kasvia. Samalla tulee annettua myös tehokastelu koko kasveille, sekin on toisinaan ihan hyväksi, kunhan ylimääräinen vesi pääsee valumaan myös pois.

Punasaviruukkuihin liittyen olen myös pikkuisen ihastunut vanhoihin krumeluureihin aluslautasiin. Tässäpä muuten toinen kirppisvinkki, pikkuisen kolhiintunutta Arabiaa tai muuta aluslautaseksi soveltuvaa löytää usein muutamalla kymmenellä sentilläkin. Tuo tietty mummomaisuus yhdistettynä yksinkertaiseen ruukkuun viehättää, varsinkin vanhaan taloon tällaiset pienet yksityiskohdat sopivat mainiosti. Mutta tokihan tällaisten rinnalla pitää myös olla niitä modernimpia ruukkuja, ettei mene liian pikkusieväksi…

Valtavasti kasvanut kultaköynnökseni pääsi myös astetta isompaan ruukkuun. Tämä Skagerakin Edge-ruukku on ehdoton oma suosikkini ja edustaa juurikin sitä modernimpaa yksinkertaista linjaa. Tässä näkee hyvin, kuinka paljon ruukkuvalinta vaikuttaa koko kasvin ilmeeseen; aiemmin olin jo lopen kyllästynyt koko kultaköynnökseen, mutta uuden ruukun myötä se alkoikin näyttää huomattavasti freesimmältä. Niinpä se päätyi paraatipaikalle olohuoneen ikkunalaudalle. Eteläisen ilmansuunnan ansiosta tuo taitaakin olla asunnon paras paikka kasvien suhteen.

En kuitenkaan halua tukkia koko ikkunalautaa kasveilla, niinpä olen sirotellut niitä ympäri asuntoa. Ruokapöydältäkin löytyy pieni kasvirykelmä, koska miksi ei – pöytä on harvoin käytössä koko pituudeltaan, ja kasvit tuovat mukavaa eloa tuohon nurkkaan. Minusta ruokapöydälle voi vallan hyvin asetella vaikka vähän kookkaammankin viherkasvin, kunhan se ei häiritse pöydän käyttöä. Nämä kasvit ovat yksinkertaisissa betonia muistuttavissa ruukuissa, isompi niistä on Hayn, pienempi muistaakseni jostain tavaratalosta. Nämäkin ovat mieleeni kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Asplundin senkille päätyi yksi lempikasveistani, enkelinsiipi. Pidän sen isoista lehdistä ja kaksivärisyydestä, alta pilkottava punertava sävy on minusta ihana yksityiskohta. Tämän olen saanut pistokkaasta ja juurrutuksen jälkeen istutin kasvin tummansiniseen lasitettuun ruukkuun, jonka olen hankkinut joskus Piia Jaalalta. Koska juuret ovat vielä suhteellisen pienet, sai ruukku pysyä ennallaan, mitä nyt vain uusin vähän multia. En tiedä onko kyse vielä juurten heikkoudesta, mutta tämä kasvi on erityisen herkkä nuupahtamaan, pienikin viive kastelussa näkyy siinä heti. Ihmeesti se kuitenkin jaksaa nousta aina kastelun jälkeen, eli toistaiseksi yhteiselo on sujunut tämän kanssa vielä ihan hyvin.

Lopuksi vielä katsaus makkariin, jossa palmu törröttää vanhassa Design House Stockholmin ruukussaan. Tuo ruukkumalli on minusta myös erityisen kiva; yksinkertainen, mutta omaa kuitenkin pienen jujun. Ruukun olen hankkinut jo ajat sitten, mutta samaa mallia näyttäisi olevan edelleenkin myynnissä – tässä siis vielä yksi vinkki modernien ruukkujen etsijöille.

Seuraavalla kauppareissulla pitäisi vielä muistaa hankkia kasveille lannoitetta, jospa ne tämän avustamana lähtisivät taas uuteen reippaaseen kasaviin. Nykyisellään kaikki kasvini ovat enemmän tai vähemmän talven näännyttämiä, mutta yksikään ei kuitenkaan heittänyt henkeään pimeänä vuodenaikana. Saavutus kai sekin.

Joko te olette aloittaneet kevätpuuhat kasvien tiimoilta?

Spring is here and now it´s time to repot and change soil for plants. I did that today and decided to introduce some of my favourite plants and pots as well. I like especially simple terracotta and concrete pots and have also a strange soft spot for old decorated plates. What it comes to plants, I have very different kind of them. I think that angel-wing begonia or fiddle leaf fig are my current favourites.