On jännää, miten tietyt visiot ovat olleet vahvana mielessä heti remontin alkumetreistä lähtien. Yksi niistä oli jonkinlainen kasetti- tai rintapaneeliratkaisu, jonka jo remonttia suunnitellessamme tiesin haluavani alakerran oleskelutiloihin. Tuolloin seinien alareunassa kiertäviä paneeleita näkyi vielä aika harvakseltaan, kuluneen puolentoista vuoden aikana niitä on puolestaan alkanut ilmestyä ulkomaisiin sisustuskuviin vähän enemmänkin. Se ei kuitenkaan minua haittaa, kyseessä on kuitenkin pikantti ja persoonallinen vanhan talon ratkaisu, joka istuu minusta vallan mukavasti meidänkin kotiin.
Noin vuosi sitten kirjoittelin Tulevan kodin visuaalinen ilme -postauksessani mietteitä tulevan kodin visuaalisista kulmakivistä, myös tästä panelointiajatuksestani.
Vaikka suunnitelmat elävät väistämättä matkan varrella, on näin
jälkeenpäin ollut hauska seurailla, kuinka tarkkaan nuo pohdinnat ovat
loppujen lopuksi toteutuneet. Nyt toteutumatta on oikeastaan enää juuri tuo panelointi, joka pitäisikin siirtää lähiaikoina suunnittelupöydältä toteutukseen. Pientä tarkennusta projekti vielä vaatii, ennen kuin hommat voi aloittaa, seuraavassa kuitenkin muutama sananen ajatuksistani näin etukäteen.
Sana “rintapaneeli” saattaa ensialkuun herättää muistumia kellertäviin mäntyisiin puolipaneeleihin, tämä ajatus on kuitenkin syytä unohtaa heti kättelyssä. Ensimmäinen ajatukseni asiasta oli koko lailla kuvan kaltainen kasettipaneeli, joka nousisi lattiasta suunnilleen ikkunoiden tasolle. Puuseppä toki tekisi tuollaiset mielellään, mutta tästä olisi kohtuullisen helppo tuunata myös edullisempi diy-versio: neliskanttiset “kasetit” voisi tehdä vaikka ohuesta koristelistasta ja liimata ne vain paikalleen paneelin taustalle. Lisää kolmiuloitteisuutta saisi puolestaan halutessaan vähän leveämmällä listalla. Pientä säätöä ehkä, mutta tuskin kuitenkaan ylitsepääsettömän hankalaa?
Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että tuollaiset kasetit saattaisivat olla meillä jo vähän liikaa muiden yksityiskohtien ohella, ehkä asiassa on syytä mennä vielä astetta yksinkertaisemmalle linjalle. Kaunis ratkaisu tämäkin kuitenkin on, ja oikein kaunista muutenkin tuolla Pernille Teisbaekin asunnolla. Lisäkuvia on netti pullollaan, mutta niitä löytyy myös kuvalinkistä. Kannattaa kurkata, mikäli tämä on jostain syystä mennyt vielä ohitse.
Myös tästä asunnosta kannattaa kurkata kuvalinkin takaa löytyvät muut kuvat. Koko koti on aika ihana, vähän bohosta ja talonpoikaisromantiikasta lainaileva kokonaisuus. Tässä kohteessa lattiasta nouseva panelointi on vähän maltillisemman korkuinen, tähän suuntaan taidan itsekin kääntyä. Paneelin taustaa mietimme vielä, yksinkertaisimmillaanhan tuollaisen tekisi kiinnittämällä seinään jalkalistan ja koristelistan, ja maalamalla välin samalla sävyllä kuin listat. Me kuitenkin haluaisimme tehdä vähän viimeistellymmän ratkaisun, ja taidetaan laittaa listojen väliin ohutta mdf-levyä. Vanerikin kävisi, mutta vääntyilemisriski on toki olemassa, myöskään pinta ei ole ihan niin tasainen verrattuna ensimmäiseen. Kuvan kaltaisista puupaneeleista en niinkään henkilökohtaisesti välitä, toiveissa on mieluummin suora, saumaton pinta.
Tässä kuvassa on puolestaan kasettipaneloinnilla jo kokoa ja näköä. Tällainen olisi kieltämättä ihan komea ruokasalissa, ja olohuoneen puolella voisi jatkaa samalla tyylillä, mutta astetta matalampana. Taidanpa kuitenkin jättää näin näyttävän ratkaisun toisiin kohteisiin ja näyttävämpiin huoneisiin…
Meillä lopputulos tulee sen sijaan luultavasti olemaan aika lailla tämän näköinen: hillitty ja yksinkertainen rintapaneeli. Koristelistasta nakutellut neliskanttiset “kasetit” taitavat jäädä nyt lopulta unholaan. Korkeus saa jäädä selvästi ikkunan alareunasta, näin paneeli on minusta visuaalisesti kaunein ja kevyin. Vielä on ratkaisematta kuinka paneeli yhdistyy ikkunoiden edessä oleviin pattereihin, meillä patterit eivät sijaitse syvennyksissä, joihin tämän saisi siististi rajattua. Myös muutama saumakohta tulee levytavaraa käytettäessä väistämättä eteen, nämä pitäisi saada jotenkin siistittyä tai ajaa levyyn pieni pontti. Ylälistaksi minä kelpuuttaisin minkä tahansa koristelistan, mutta siisteimmillään sen tulisi olla sopivankorkuista paneelilistaa, jonka alareunassa on juuri sopivan kokoinen kolo levyä ajatellen – näin lista peittää levyn reunan kauniisti.
Eli katsotaan, kuinka tässä edetään. Ja ennen kaikkea, milloin tämän kanssa edetään. Mies olisi valmis jo unohtamaan koko projektin, tässä nyt olisi muutakin tähdellisempää tehtävää. Minä en kuitenkaan haluaisi luopua ajatuksestani, joka on kulkenut matkassa jo niin pitkään. Eiköhän tuo toteutuspuolikin tuosta vielä kirkastu, kun ottaa vain asian reippaasti työn alle. Palaillaan remonttikuulumisissa myös tämän casen edistymiseen – ainakin näin toivon!
These kinds of picture frame moldings have caught my eye, and we are planning to build them to our living and dining room. I find the solution very suitable for old houses like ours, it´s a nice little detail that also brings some texture to the space. We are still thinking about the details and the best way to do it, but right now the molding in the last picture tempts me most. Let´s see what will happen…
Oi, nuo kakkoskuvan simppelit paneelit ovat kauniit. Minäkin haaveilin meillä vastaavanlaisia yhteen huoneeseen ja postailinkin niistä haaveista. Mutta nyt näyttää siltä, että puusepän tarjous ei ota tuulta alleen. Pitäisi varmaan opetella itse noita remppahommia niin ei tarvitsisi aina ulkopuolisten apua. Noiden paneelien teettäminen ulkopuolisella ainakin meillä maksaa nimittäin tuhansia (!) euroja ja ne rahat voin käyttää johonkin muuhun sisustushankintaan.
Joo jestas, ei ole kyllä varmasti halpaa puuhaa näiden teettäminen, voin hyvin kuvitella. Mutta jälkikin on sitten varmasti vähän eri luokkaa kotiversioon nähden. Meillä puuseppä tekee porraskaiteen (tähän ei oikein ollut työkaluja), mutta näistä ei viitsitty sen kummemmin kysellä. Yksinkertaisempi versio kuitenkin hoitunee aika helposti ihan timpuriltakin, sehän kun yksinkertaisimmillaan on pelkkää listoittamista ja jiiraamista.
Mutta ovat kyllä kauniita, tuovat heti sen oman säväyksensä tiloihin!
Muistelen että Kannustalon Vihervaara-messutalossa ihastelin kauniita paneeleja, olikohan vuosi 2007 Hämeenlinnan asuntomessuilla. Kannustalon sisustussuunnittelu oli jo silloin Helena Karihtalan käsialaa.
Hän kyllä hallitsee tyyliseikat! Täytyykin kaivaa jostain tuon kohteen kuvat…