Juuri se oikea – oma sohvasuosikkini ja vinkit sohvan ostoon

Aina toisinaan saan kyselyitä siitä, mitä oikeastaan teen nykyään työkseni. Tällä hetkellä yrittäjän työnkuvani on sopivan sekalainen: sisustussuunnittelutöiden lisäksi osan työajastani vievät nämä somehommat, ja lisäksi teen freelancerina juttuja A-Lehdille ja Finnish Design Shopille.

Itse tykkään tosi paljon tästä monipuolisuudesta; en haluaisi (tai edes kykenisi) olla täysipäiväinen someammattilainen, mutta en myöskään ehkä jaksaisi vääntää päivästä toiseen pelkkiä suunnitelmiakaan. On virkistävää, kun päivien sisältö vaihtelee ja välillä voi hypätä toisentyyppisestä työstä toiseen – se pitää mielen virkeänä ja sopivan innon omassa tekemisessä.

Kuukausittaisen vakkaripalstani lisäksi teen A-Lehdille toisinaan myös isompia artikkeleita. Nyt helmikuun Avotakkaan tein kolmen aukeaman jutun sohvan ostosta, siihen liittyvistä vinkeistä ja sohvatrendeistä, ja aiheesta innostuneena ajattelin jatkaa juttua hieman täällä blogin puolellakin. Sohva on kuitenkin yksi kodin suurimpia huonekaluhankintoja, joka (ainakin toivon mukaan) tehdään pitkäksi aikaa – niinpä tähän valintaan kannattaa myös paneutua ja pitää sohvaostoksilla sopivasti jäitä hatussa.

Sohvissa trendit näkyvät vahvasti, kuten toki muissakin huonekaluissa. Muutama vuosi sitten trendikkäin sohvamalli oli kevyt, ohutjalkainen ja graafisen suoralinjainen, nyt taas pehmeämuotoiset, klassisen pyöristetyt ja hivenen raskaammat sohvamallit ovat suurinta huutoa. Koska sohva on pitkäikäinen hankinta, kannattaakin niitä kaikkein trendikkäimpiä valintoja harkita tarkkaan – sillä tottahan on, että näissä myös aika näkyy usein nopeiten. Kun omat tarpeet ja toiveet kartoittaa etukäteen mahdollisimman tarkasti, on onnistuneen valinnan mahdollisuus huomattavasti suurempi. Erilaisiin tarpeisiin kun sopivat hyvin erilaiset sohvat.

sohva talvella 2020

Itse olen kääntynyt valinnassani tanskalaisen Sören Lundin puoleen. Tätä sohvaa myytiin aikanaan Koodissa, ja vaikka itsekin olen vuosien saatossa myynyt kaikenlaisia koti- ja ulkomaisia laatumerkkejä, en silti ole löytänyt vielä ihan tismalleen vastaavaa, yhtä ihanaa sohvaa. Pidän tässä sohvassa siitä, että se ei edusta oikeastaan mitään trendiä – tällainen klassinen ja anonyymi tanskalaismuotoilu toimii aina, kaikkina aikoina ja kaiken tyylisissä kodeissa. Myös ominaisuuksiltaan sohva on huippu, se on mukava ja pehmeä, mutta silti ytimeltään tarpeeksi napakka. Monista muista höyhensohvista poiketen sohvalle istuutuessa ei tule lössähdyksen tunnetta, vaan napakka ydin tukevoittaa istuintuntumaa, se on yksi laadukkaan rakenteen mittari. Valitettavasti tätä merkkiä ei taida nykyään Suomessa myydä kukaan, enkä ihan vastaavaa, mittasuhteiltaan ja ominaisuuksiltaan yhtä täydellisesti pelaavaa sohvaa ole onnistunut löytämään, siispä vinkiksi ei tästä nyt oikein ole.

sohvannurkka kesällä 2019

Itse tykkään sohvien suhteen luonnonmateriaaleista, kuten muutenkin sisustuksessa. En pystyisi kovin helpolla näkemään itselläni keinokuitusohvaa, sillä tuskin ostaisin keinokuituista mattoa tai pienemmässä mittakaavassa edes tekokuituneulettakaan. Sohvakankaissa ominaisuudet poikkeavat hurjasti toisistaan ja materiaaleja on jos jonkinlaisia. Keinokuitujen sarallakin on huimia laatueroja, joten suorilta käsin niitä ei kannata ollenkaan tuomita. Vähän laadukkaammat keinokuidut ovat usein järkivalinta kestävyytensä ja pestävyytensä puolesta etenkin lapsi- ja eläinperheisiin, mutta muitakin vaihtoehtoja löytyy. Itse olen tykännyt oman sohvani valkoisesta puuvillasta, sillä se on käytössä niin huoleton: tahrat toki näkyvät helposti, mutta lähtevät myös helposti pois konepesussa, ja kangas käy yhteen ihan kaiken kanssa. Värillisissä puuvilloissa on aina haalistumisriski, mutta valkoista puuvillaa voi pestä huoleti niin paljon kuin haluaa. Tämän vaihtoehtona voisin harkita myös villaa: vaikka villakangas ei olekaan vesipestävää, on se kuitenkin äärimmäisen kestävää ja likaa hylkivää. Siksipä sekään ei ole ollenkaan poissuljettu vaihtoehto vaikkapa juuri oman talouteni kaltaisessa koiraperheessä.

Verhoilun ja sohvan materiaalin suhteen kannattaa miettiä myös omaa siistimisintoa: upottavan untuvasohvan tyynyt vaativat säännöllistä pöyhimistä, kun taas laadukas vaahtomuovisohva pysyy skarppina lähes ilman hoitotoimenpiteitä. Vesipestävät kankaat vaativat säännöllistä vesipesua, jotta ne eivät pinty. Villa taas ei juuri huoltoa kaipaa, mutta ei ole myöskään kankaana vesipestävä.

sohva syksyllä 2017

Tämä on kolmas koti, johon tätä sohvaani olen käyttänyt, ja se on sulautunut muitta mutkitta kaikenlaisiin ympäristöihin. Tämä on yksinkertaisen suoran sohvan kiistaton valtti. Suosittelenkin simppeliä, suoraa kolmenistuttavaa sohvaa kaikille, jotka aavistelevat asuinympäristönsä muuttuvan usein – tällöin sohva melko varmuudella tulee sopimaan ihan kaikkialle. Erilaiset näyttävät moduulisohvat ovat toki upeita, mutta kulmakokonaisuudet ovat aina vähän haastavampia sijoittelun kannalta. Toki moduulipalojakin voi helposti heittää ympäri ämpäri ja tarvittaessa täydentää myös uusilla paloilla, sehän se moduulisohvan idea onkin. Suora sohva on kuitenkin klassinen valinta, joka toimii aina, tämä malli ei ole sidottu trendeihin.

sohva kesällä 2018

Verhoilun ja sohvan materiaalin suhteen kannattaa miettiä myös omaa siistimisintoa: upottavan untuvasohvan tyynyt vaativat säännöllistä pöyhimistä ja vesipestävä kangas pesemistä, kun taas laadukas villakankainen vaahtomuovisohva pysyy skarppina lähes ilman hoitotoimenpiteitä.

koti keväällä 2018

Minkä sohvan ostaisin, jos nyt hankkisin uuden? Hankala kysymys ja toivon, ettei uutta tarvitsisi vielä pitkiin aikoihin hankkia. Mutta uuden sohvan valinta riippuu paljon asuinpaikastakin: jos asettuisin aloilleni pitkällä tähtäimellä, voisin harkita jotakin palikkamaista linjakasta moduulisohvaa, mikäli se asunnon arkkitehtuuriin sopisi. Näin muuten nykyisen kaltaisessa vaihtelevassa elämässä tykkään paljon myös esimerkiksi Muuton Outline-sohvasta, tässä on superhienot yksityiskohdat, vaikka sinällään sohva tosi simppeli onkin. Siinä myös yksi – tosin ihan erityyppinen – kiva sohva, joka sopii käytännössä minne vain. Myös Adealla on hienoja, laadukkaita sohvia, joiden mallisto täydentyi juuri muutamilla kauniilla lisäyksillä Tukholman kalustemessuilla. Täältä löytyisi myös varmasti useampikin potentiaalinen vaihtoehto.

sohvannurkka loppuvuodesta 2018

Itse vietän sohvalla sen verran paljon aikaa, että sen istuintuntumalla on tosiaan merkitystä. Minusta laadukkaan ja kestävän sohvan hankkiminen on myös ekoteko: tällöin sohva kestää omassa käytössä pitkään, ja vieläpä oman käyttökaaren lopussa sohvasta on iloa usein vielä jollekin toisellekin. Entisöimällä vanhastakin sohvasta voi saada uudenveroisen, jos rakenteet ja runko ovat laadukkaat. Vintagesohvatkin ovat ihania, mutta näissä olisin itse aika tarkkana kunnon suhteen – kauhutarinat vanhojen verhoiltujen huonekalujen kautta leviävistä tuholaistartunnoista ovat juuttuneet jonnekin takaraivooni, vaikka Suomen oloissa tällaiset tapaukset vielä melko harvinaisia ovatkin.

Itse haaveilen sohvan pariksi mukavasta laiskanlinnasta, ehkä joskus olohuoneessa on taas sen verran enemmän kokoa, että tällainenkin mahtuisi mukavasti sohvaryhmään. Ilman sohvaa en kuitenkaan osaisi olla – kyllä siinä on vain niin mukava pötkötellä, vaikka telkkaria en niin usein katsokaan. Hyvä sohva mukautuu kuitenkin kaikenlaiseen muuhunkin oleiluun ja on olkkarin keskipiste niin olemisen kuin sisustuksenkin kannalta.

Oletteko te löytäneet täydellisen laiskottelukumppanin? Vai tarvitsetteko sohvaa ollenkaan?