JULKISIVUREMONTIN PUOLIVÄLISSÄ

sponsored/yhteistyössä GVK

Kuten olen kertonutkin, on talomme julkisivut kahdelta puolilta jo pääpiirteittäin valmiit, ja olen jo pidempään lupaillut tehdä juttuakin niistä. Postauksen tekoa haittasi kuitenkin ensin edessä olleet maalaustelineet, sitten katon teko ja kaikenlaiset romppeet pihalla. Lopulta tulin siihen tulokseen, että eipä tuo pihamaa taida siistiytyä täysin koko raksa-aikana, mitäpä siitä jos taustalla nököttää vähän purkujätekasaa tai telineen tynkää. Rakennustyömaahan tämä on eikä muuksi muutu vielä pitkään aikaan.

Maalasin julkisivut elokuussa, ja siitä lähtien ne ovat pysyneet kutakuinkin koskemattomina. Nurkkalistat sekä uudet ovet ja ikkunat listoituksineen puuttuvat vielä, ja kattolyhtyyn on tulossa vielä pikkuinen parvekekin. Nämä muuttavat julkisivujen ilmettä vielä paljon, mutta kyllähän talon uusi ulkonäkö alkaa jo muotoutua. Tältä meillä näyttää nyt:

Talon väriksi valikoitui pehmeä kitti, joka taittaa säästä ja ympäristöstä riippuen toisinaan harmaaseen ja toisinaan vähän vihertävään. Minusta väristä tuli aika ovela ja onnistunut, vaikka totuuden nimissä itse olisin ehkä mieluiten maalannut koko talon pehmeän valkoisella. Mutta kun on kaksi päättäjää, on usein kaksi mielipidettäkin, tämä lopputulos oli minusta oikein hyvä kompromissi.

Talomaaliksi valikoitui GVK:n Lappi-pellavaöljymaali, joka oli meille tuttu ja hyväksi havaittu jo entuudestaan. Maalausurakka alkoi paneelien pohjamaalauksella, jonka jälkeen mies paneloi seinät ja minä pääsin jälleen siveltimen varteen.

Öljymaaleissa on omat ominaisuutensa, jotka joskus saattavat mietityttää maalin valitsijaa. Jos öljymaalatussa pinnassa ilmenee ongelmia, on tämä useimmin kuitenkin kiinni maalaajasta kuin itse maalista; lopputulos palkitsee, kun vain maalausolosuhteiden kanssa on tarkkana.

Paras maalaussää on pilvipouta, suorassa auringonpaisteessa ja helteellä maalausta on vältettävä. Ilmankosteuden kanssa saa myös olla tarkkana, sillä homehtumisriski kasvaa maalausajan kosteuden myötä. Tässä vaiheessa syksyä ilmankosteus alkaa olla jo vähän turhan suuri, niinpä siirrämme jäljellä olevien kahden julkisivun maalauksen tuonnemmaksi, emme halua ottaa mitään riskiä tämän asian kanssa. GVK:lta vinkattiin, että hyvää talonmaalausaikaa on vähän yllättäenkin kevättalvi, silloin ilmankosteus on vähäinen ja säät usein poutaisia. Pikkupakkanenkaan ei aiheuta huolta, sillä öljymaali ei pääse jäätymään. Enpä olisi tullut itse tätä ajatelleeksi, taidammekin viimeistellä talon maalausurakan tuolloin.

Öljymaali on koostumukseltaan paksua ja se kuivuu hitaasti, näin ollen öljymaalit ovat usein aika raskaita maalattavia. Tuttavat varoittelivat minuakin etukäteen normaalia raskaammasta maalaushommasta ja ranteiden kipeytymisestä, mutta mitä vielä. Minusta maali levittyi siinä missä muutkin laadut, öljymaaliksi itse asiassa yllättävänkin mukavasti.

Peittokykykin oli maalissa harvinaisen hyvä; vain yksi maalikerros pohjamaalatun paneelin päälle riitti peittävään ja tasaiseen lopputulokseen. Jos oikein innostumme, saatamme maalata talon vielä toiseen kertaan ensi kesänä, jotta kaikki naulanreiät peittyisivät täydellisesti. Tähän ei kuitenkaan ole pakottavaa tarvetta, lopputulos on siisti ja varsin peittävä jo nyt.

Julkisivuja suunnitellessamme kiinnitimme erityistä huomiota paneeleihin ja listoituksiin, ne tekevät nimittäin todella paljon talon ilmeelle. Teräväponttiset, uudenmalliset paneelit pistävät väkisinkin vähän silmään vanhassa talossa, vaikka panelointityyli ja väritys muuten noudattelisikin vanhaa. Pontin vaikutusta kokonaisuuteen ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, mutta huomion arvoisia yksityiskohtia nämäkin, usein ne pienet asiat tekevät sen viimeisen silauksen.

Seinät panelointiin vanhan tyylin mukaisesti kolmeen osaan; keskelle vaakaa, alas ja ylös pystypaneelia. Vaakaosuudet ovat kaarevaponttista UTK-paneelia, jota on yleisesti käytetty vanhoissa taloissa. Paneloinnin pystyosat ovat tämän alueen taloissa pääsääntöisesti helmiponttipaneelia, en ollutkaan aiemmin törmännyt tätä käytettävän ulkovuorauksessa. Me halusimme tietysti jatkaa perinnettä ja pienen metsästyksen jälkeen löysimme ulos sopivaa (paksumpaa ja sahapintaista) helmiponttipaneelia. Metsästys kannatti, kyllä  helmipontti tuo ehdottomasti ilmettä ulkoverhoukseen.

Myös erisuuntaisten panelointien väliin tulevat katkolistat aiheuttivat vähän metsästystä. Me halusimme tähän väliin vanhantyylisen, koristeellisen listan, eikä tällaisia malleja (tai oikeastaan mitään malleja) löytynyt valmiina oikeasta koosta puhumattakaan. Lopulta päädyimme suunnittelemaan listan profiilin itse ja teetimme terän ja listat Someron Puutavarassa tämän mukaan. Listoille tuli tästä syystä vähän lisähintaa, mutta kyllä kannatti, kyllähän nuo tekevät ihan uutta ilmettä talolle. Ja nytpä on tuollainenkin terä olemassa, eli muut tuollaista listaa tarvitsevat säästyvät terän teettämiseltä. 😉

Pakko vielä tähän yhteyteen sanoa, että kilpailuttaminen kyllä kannattaa. Kysyttiin jakolistoille hintaa myös Turun liepeillä toimivalta puutavaraliikkeeltä, ja hinta oli nelinkertainen tähän verrattuna. Ja kun nämäkään listat eivät suoranaisesti ihan halvat olleet, niin voitte kuvitella, että tuo tarjous oli melkoisen pyörryttävä… Vanha pieni kotikaupunki veti jälleen kerran pidemmän korren.

Näin alkaa sitä pitkään kaivattua valmista pintaakin hiljalleen näkymään. Meidän talon sävy on NCS S 1502-Y, Lappi-maalia voi kuitenkin sävyttää NCS-kartaston lisäksi minkä tahansa muunkin värikartan mukaan. Ylemmässä kuvassa näkyvä pitkän sivun alalista on vielä maalamatta, siitä näkee, kuinka hyvin pelkkä ohennettu pohjamaalikin peittää. Tuohon päälle yksi kerros ohentamatonta maalia ja that´s it.

Nyt maalausvälineet on ripustettu hetkeksi naulaan odottelemaan loppujen seinien valmistumista ja talven kuivempia maalauskelejä. Palataan taas asiaan, kun hommat etenevät!