Ihaninta juuri nyt: tumma hortensia

Olen viime aikoina saanut jonkinlaisen hassun päähänpinttymän tummasta hortensiasta. Tuntuu, että törmään tähän nyt kaikkialla somessa – niinhän usein käy, kun iskee silmänsä johonkin tiettyyn asiaan, oli kyse sitten vauvoista, koiranpennuista tai vaikka arkisemmin juuri tietynlaisista kukkasista. En edes muista, koska olisin viimeksi hankkinut kukkia kukkakaupasta, mutta nyt pitkän työviikon päätteeksi päätin palkita itseni ja kipaisin kotiintulomatkalla Piia Jaalan kautta – hortensia mielessä, tottakai.

Tämä tumma leikkohortensia innostaa erityisesti näyttävällä ja dramaattisella ulkonäöllään. Kukka on sen verran näyttävä tapaus, että se pääsee melkeinpä parhaiten oikeuteensa ihan yksinään maljakossa. Valitsin kuitenkin tumman hortensian pariksi muutaman hennon vaalean oksan, ne tuovat minusta hauskaa kontrastia tumman kasvin sekaan. Tällaiset dramaattiset ja veistokselliset kukka-asetelmat tuntuvat nyt erittäin ajankohtaisilta, ja sopivat kieltämättä loistavasti juuri näin marraskuun harmauden keskelle. Seuraavaksi ostetaankin sitten jo joulukukkia, mutta nyt on kiva nauttia vielä hetki selkeistä ja dramaattisista kukka-asetelmista.

Hortensia on puuvartinen kasvi, joten siksi se vaatii kuumaa vettä. Tästä syystä maljakkokin on kuvissa vähän huurussa. Hortensia myös kuivuu kauniisti, ja vaihtoehtona olisikin pitää maljakossa nyt vain tilkka vettä, ja sen haihduttua kuivattaa tästä kaunis kuivakukka. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kuivatuksen tekee, sen parempi kuivuneesta lopputuloksesta tulee – päätös kannattaa siis tehdä melko varhaisessa vaiheessa. Luulen kuitenkin, että tällä kertaa haluan nauttia tuoreesta leikosta mahdollisimman pitkään, kokeillaan kuivatusta vaikkapa sitten seuraavan version kanssa.

Tykkään tällaisista mutkattomista ja näyttävistä kukista: tämän pariksi ei tarvita kuin ehkä kynttilä palamaan, ja kaunis asetelma on valmis melkeinpä itsestään. Illalla onkin tarkoitus ottaa rennosti, poltella kynttilöitä ja ehkä tilata pitsat – täytyy sanoa, että odottelen tätä hetkeä jo kovasti. Sitä ennen vuorossa on vielä yksi myöhäisempi iltapäivän palaveri, jonne suuntaankin nyt seuraavaksi. Siispä pidemmittä puheitta toivottelen kaikille ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua –  huomenna on vuoden harmain päivä, mutta ei anneta sen lannistaa.