Etupihan istutuksia

Hiljattain valmistuneesta etupihasta on tullut kiistatta yksi suosikkikohtani pihalta. Vielä pensasaita ei anna suojaa ja kasvit eivät ole runsaita ja reheviä, mutta lauta-aidan ja hiljaisen kadun ansiosta paikassa on mukava istuskella jo nytkin. Skagerakin pöytäryhmäkin* on tullut kovaan käyttöön niin aamukahvi- kuin ruokailupaikkanakin; tähän on niin helppo ja nopea kantaa kattausvälineet sisältä, ja viereisistä keittiön ikkunoista voi vaikka ojentaakin ruoan ulos. Takapiha on pyhitetty rennommalle oleilulle, mutta syömistä ajatellen se sijaitsee ehkä vähän liian kaukana, talossamme kun ei ole takaovea ja tavaroita joutuu kiikuttamaan takapihalle aika pitkän matkan. Siispä järjestely on toiminut aika kivasti näin päin.

Etupihamme alkaa hiljalleen muodostua valmiiksi myös istutusten osalta. Olen taas viime aikoina kierrellyt alennusmyynneissä ja tehnyt pihalle pieniä kasvitäydennyksiä. Valmista ei ole tarkoitus tulla kertarysäyksellä, vaan ennemminkin hiljalleen täydentämällä ja kasvien kasvua seuraamalla. Viime reissulta hankin pari täydentävää villiviiniä ja heräteostoksena alelaarista löytyneen muutaman vaaleanpunertavan syysvuokon, kuvassa nämä kasvit ovat vielä matkalla penkkiin.

Aidan vierustalle olen istuttanut mustilanhortensiaa, se onkin lähtenyt jo tosi mukavasti kasvuun ja pukkaa kaunista, valkeaa kukkaa. Valitsin tämän lajikkeen syyshortensian sijaan, sillä tämä ei kaipaa vuosittaista hoitoleikkausta ja on kasvinakin vähän siromman kokoinen. Etupihan perälle jäi puolestaan istutusalue perennoille. Tässä kasvaa myös tammi, joka sai jäädä penkin keskelle. Sen viereen istutin tuoksuköynnöskuusamaa, se saa lähteä kiipeilemään runkoa pitkin, mikäli vain suinkin pärjää tuossa puun katveessa. Kukkapenkin reunassa puolestaan on valkokukkaista kurjenpolvea, joka on vaatimaton kasvupaikan suhteen ja nopea leviämään. Tällaiset vanhat perinteiset kasvit istuvat hyvin meidän pihan ja alueen tyyliin.

Tässä puolestaan tiarella, jota istutin kurjenpolvien taakse. Ihastuin hentoihin kukkiin ja niiden haalean punertavaan väriin, myös pitkä kukinta-aika ja sopiva korkeus on ehdottomasti plussaa. Minusta myös näiden lehdet sopivat hyvin yhteen kurjenpolvien ja hortensioiden kanssa. Olen juuri nyt ihastunut punertavalehtisiin, tummavartisiin kasveihin ja kerännyt pihalle erityisesti näitä – tiarellassa, hortensioissa, vuokoissa ja villiviineissä on kaikissa vähän punertavaa. Kukinnan lisäksi kannattaakin miettiä myös kasvien lehtiä, nehän ovat näkyvissä koko ajan kukinta-ajan ulkopuolellakin.

Tiarellojen takana on puolestaan syysvuokot, joiden pitäisi kasvaa vielä tiarelloja korkeammiksi. Kaikkein taaimmaiseksi istutin säleikkövilliviiniä, joka saa kiipeillä ja peittää metallisen raja-aidan kokonaan. Tätä emme lähteneet vaihtamaan, sillä minusta pihasta olisi tullut jo vähän karsinamainen, jos tässäkin olisi lauta-aitaa. Mieluummin verhoamme metalliaidan kasveilla ja/tai pensailla piiloon.

Perennapenkin kasvit ovat kaikki vielä melko siroja, ja ryhmän sivuilla ja vuokkojen ja villiviinin välissä on vielä tilaa vähän runsaammille ja näyttävimmille kasveille. Jonkinlainen pohja on nyt kuitenkin valmiina, jota täydentää myöhemmin perennoilla, sipulikasveilla ja vaikka kylvettävillä kesäkukillakin. Ehkäpä käyn vielä äidin kukkapenkeilläkin katsomassa löytyisikö sieltä kivoja lisäyksiä. Kukkapenkissä saa minusta olla runsas, rento sekoitelma eri värejä ja lajeja, joka kukkivat eri aikoihin. Näin siinä on aina jotain kaunista katsottavaa.

Tällä hetkellä olen haalinut penkkiin tosin lähinnä punertavia ja vaaleita kukkia, sinisten sävyjen ohella nämä ovatkin suosikkivärejäni. Vaikka rumaa kukkaa ei minusta olekaan, on keltaiset ja kirkkaan oranssit kukat kuitenkin vähiten mieleeni, poislukien tietysti keltaiset narsissit – ne ovat ihania keväällä. Ihastelin myös naapurin pihassa oranssinpunaisia unikoita, niitä on ehkä pakko saada tähänkin penkkiin. Väri on tyrmäävän upea ja sopisi aika hyvin etupihan vihreiden sävyjenkin pariksi. Pois liika valjuilu, vähän väriäkin saa kukissa kernaasti olla.

Näin yleisesti olen aika hullaantunut kasveihin juuri nyt. Puutarhamyymälöissä kiertely on minusta tosi kivaa puuhaa, vaikka tietääkin usein rahanmenoa. Kasvien parissa on niin rentouttava kävellä ja tutkia toinen toistaan ihanampia juttuja. Sama juttu puutarhatöissä, se on oma maailmansa ja siksi siitä pidänkin. Hommien päätteeksi on ihana syödä ulkona, katsella lopputulosta ja fiilistellä jo hämärtyvää, silti lämmintä iltaa. Toivottavasti saamme nauttia näistä vielä pitkään!

My plantings and evening mood in the front yard.

*tuote saatu bloginäkyvyyttä vastaan